keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tallitontun blogihaaste

Monissa blogeissa availlaan joulukalenterin luukkuja päivittäisten ja enemmän tai vähemmän jouluisten blogitekstien merkeissä, joten ei liene liian aikaista alkaa joulufiilistelemään tämän Annan heittämän tallitontun blogihaasteen merkeissä!

Meidän oma tallitonttu.
Tallitontun blogihaasteen ohjeet kuuluvat näin:

Aloita haaste ainakin yhdellä jouluisella kuvalla.

Kerro vapaamuotoisesti siitä, mitä joulu sinulle merkitsee ja miten sitä vietät.

Miten hevoset näkyvät joulussasi? Vietätkö perinteisen tallijoulun rakkaimpien karvakamujen seurassa tai suuntaatko kenties tapaninpäivänä rekiajelulle?

Mikä on ikimuistoisin talvinen hevoskokemuksesi?

Valitse mielestäsi paras talvinen tai jouluinen hevoskuvasi ja kerro miksi juuri se kuva viehättää.

Haasta valitsemasi määrä muita hevosbloggaajia, joiden luona tallitontut eivät ole haasteen kanssa vielä vierailleet. Haastettu kopioi nämä ohjeet blogiinsa ja toteuttaa annetut tehtävät. Haasteen on aloittanut Vuokko, Tyyli kaukana -blogista.
. . .

Jouluisessa kuvassa poseeraa tietenkin Maisa, joka on toiminut virallisena tonttuponina jo seitsemän joulua! Ainaisen tonttuilijan homma uhkaa kyllästyttää, eikä Maisa olisi pahoillaan, vaikka tänä jouluna tontunrooli napsahtaisi jollekin muulle kaviokkaalle. Viime joulu oli kaiken huippu, kun tonttuponista tuli myös pukin luotettavin apulainen, Maisuli Mustakuono, sarvineen kaikkineen!

Ponin ilme kertoo kaiken oleellisen, "Et voi olla tosissaan...".

En ole ollenkaan jouluihminen, jos sitä mainittua konvehtien ja pipareiden popsimista ei lasketa, ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin, ei joulun vietto oikeastaan poikkea tavallisesta arjesta. Toista se oli silloin, kun joulua ja etenkin Joulupukkia odotettiin enemmän kuin kuuta nousevaa, nenät kirjaimellisesti kiinni ikkunassa!

Hevostelua jouluunkin kuuluu, niin kuin jokaiseen muuhunkin päivään! Nestorin kanssa käytiin aattona perinteinen joulumaasto kahdestaan, ilman satulaa leppoisasti köpötellen ja tavallistakin hiljaisempaa kylää ihmetellen. Tänä vuonna joulumaastoon pitää valita joku toinen hevoskaveri, ehkä uudeksi perinteeksi muodostuu maastoköpöttely Vilman leveässä selässä istuskellen.

Hevosten joulu on sekin päivä muiden joukossa, päivä jolloin syödään ja juodaan hyvin, niin kuin jokaisena muunakin päivänä. Ilman turhia stressejä tai hössötyksiä, tulee se joulu muutenkin!

Tämä poro sen sijaan oli heti valmis tositoimiin, joko lähdetään... Lentoon? Kuvat otettu 23.12.2014.

Ikimuistoisin talvinen hevoskokemus, hmm... Ensimmäisenä tuli mieleen maastolenkki Nestorin kanssa, kun säikähtäneet porot juoksivat metsästä pellolle meidän ympärille, joka puolelle säntäillen täyttä vauhtia! Nestori hätkähti, ja jämähti niille sijoilleen seisomaan ja katselemaan, kun porot juoksivat ympärillä. Taisi olla ensimmäisiä maastolenkkejä ilman satulaa, kuski tietenkin oli pakahtua onnesta, niin viisas hevonen!

Oikeasti talvinen muisto jäi siltä maastolenkiltä, joka Vienan kanssa tehtiin tamman ensimmäisenä talvena meillä. Ei ollut etelän tytöllä käsitystä siitä, minkä verran lunta siinä oikeasti olikaan, tullen kuljettamana pellon päässä. Viena kyllä meni. Pakko oli vaan tulla alas selästä, kun pieni hevonen upposi lumeen niin syvälle, että omia jalkoja piti nostaa selässä korkeammalle, etteivät nekin uponneet lumeen! Selästä alas tuleminen olikin kuningasidea, Viena vielä pääsi eteenpäin tuulen tiiviiksi pieksämässä syvässä lumessa, mutta kaksijalkaisenahan sinne jämähti melko tiukasti ja syvälle, nivusia myöten hankeen. Siinä sitä sitten rämmittiin, kömmittiin ja puoliksi ryömittiin lumisen pellonpään yli auratulle tielle, ja helpotus oli kohtalaisen suuri, kun lopulta saatiin kovaa maata jalkojen alle. Niin sitä opittiin pysymään lumisina talvina auratuilla tai poljetuilla reiteillä Vienan kanssa!

-28°C  19.12.2012
Nestori 19.1.2015


Ensimmäisenä parasta talvikuvaa miettiessä mieleen tuli Maisan kuurapartaposeeraus lähes päivälleen kolmen vuoden takaa, joulukuulta 2012. Nyt on nautittu lauhasta säästä koko alkutalven, mutta joulukuussa kolme vuotta sitten lämpötila pysytteli liki kolmeakymmentä pakkasastetta jopa päiviä! Yhteen kuvaan kiteytyy niin paljon asioita pienen ja pyöreän pihattoponin talvesta, ei meinaan ihan pieni pakkanen pääse tätä kaveria puraisemaan! Viereisessä kuvassa vähän toisenlainen kuuraparta, joka kyllä kasvattaa miehekkään turkin lämminveriseksi, mutta perinteisesti niin toivottoman myöhään, että pakkasenkestävyys on kohdallaan vasta kevättalvella.

Tammikuussa tämä punaturkki kätki sisäänsä arvoituksen. Tiineysvuorokausia takana parisensataa, edessä 145. 21.1.2015.

Tallitonttu lähetetään jouluisen haasteensa kanssa seuraaviin blogeihin:
mä taidan olla ponipoika... / Anu ja Vihru (ja Elviira!) / Mäntylahen talli / Ponipäiväkirja

6 kommenttia:

  1. Kiva postaus! ♥
    Saisko sun blogin banneria käyttää lempiblogit - postaukseen (ja tietenkin siis mainitsisin, että se on sun blogin)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lisäksi, että on mahtava kuulla, että kuulutaan suosikkiblogien joukkoon, on aina yhtä mukavaa, kun kysytään vielä lupaa bannerin käyttämiseen! :) Banneria ja blogin kuviakin saa käyttää tuossa yhteydessä. Mukavaa joulunodotusta sinulle ja kiitokset kommentistasi!

      Poista
  2. Hihi, hauska seurata lähteekö tämä haaste oikeasti leviämään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska ja ajankohtaan sopiva haaste, niin mikä ettei! :)

      Poista
  3. Ihana postaus!
    Ai että hymy tuli huulille tuossa maisan poronsarvi kuvassa :3 Aivan ihana! Ihania nää sun postaukset, sul on mahtava kirjotustyyli johon ei vaan kyllästy, ja mahtavia kuvia! Sen takia Villitti onkin lenpiblogini! Ihanaa aina lukea uusi postaus sulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset! :) Maisa ei ihan arvostanut tätä(kään) hauskaa kuvausideaa... Mukava kuulla, että Violan blogi kuuluu lemppareihisi! :-)

      Poista