tiistai 15. joulukuuta 2015

Puoli vuotta


Niin se tuli jo täydet puoli vuotta siitä, kun Viola syntyi! Ihan niin kuin silloin kesäkuisena yönä, myös viime yönä valvottiin, mutta tällä kertaa ei aivan yhtä iloisissa merkeissä, vaikkakin samaan tapaan jännityksen velloessa mahassa, väsymyksen painaessa silmäluomia. Lähes yhtä suuren ilon toi se Violan hirnahdus viime yönä aamuyön pikkutunneilla, kuin puoli vuotta sitten otetut ensiaskeleet.

Se, että tuntee omat hevosensa paremmin kuin omat taskunsa, on totta kai suuren suuri onni. Viola oli eilen yöheinien aikaan omituinen, se makoili hangella - mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista paksuturkkisen pihattolaisen käytöksessä, malliahan se on ottanut Vilmasta ja Maisasta - söi kyllä siinä makoillessaan, mutta ei tehnyt elettäkään ylös nousemiseksi, vaikka jaettiin heiniä ja Maisakin kävi siinä makoilevaa varsaa lähietäisyydeltä ihmettelemässä. Villis makoili kaikessa rauhassa, eikä noussut edes silloin, kun painoin korvan sen kylkeen ja kuuntelin suolistoääniä. Vähän hiljaista, mutta ei onneksi kaasuisen kuuloisia ääniäkään. Suostuteltuna Viola sitten nousi ylös, venytteli makeasti kuin kissa, jatkoi matkaansa syömään, teki yhdet kuivan näköiset ja vähän väärän hajuiset lantaläjät ja vaikutti edelleen olevan vähän poissa itsestään. Ihan normaali, mutta ei kuitenkaan ihan normaali Villis.

Puolivuotias Villis tänään, ihan omana itsenään jo!


Niin moni, oikeammin liian moni asia on muuttunut Violan elämässä ihan muutamien päivien sisällä. Ensin emä loukkasi koipensa ja joutui kipulääkekuurille. Liikunta väheni samalla, kun lenkit metsän jäivät kokonaan ohjelmasta pois, heinäkin vaihtui ja kaiken kukkuraksi pitkään jatkuneen lauhan sään jälkeen alkoi pakkaselle. Pakkasmittari näyttikin nätisti tasalukua, kahtakymmentä pakkasastetta ja puuskittainen tuuli tuntui ajavan kylmän luihin ja ytimiin asti. Violan korvat tuntuivat vähän viileiltä, sikäli kun omilla jääkalikkaa muistuttavilla sormilla tunsikaan yhtään mitään, ja päädyin hakemaan tallista Vilman ensimmäisenä talvena käyttämän hurmaavan perintöloimen. Hitusen nauratti se, että Vilman säädöillä mahavyöt eivät menneet kiinni ensinkään, kun Vilma käytti samaista takkia vielä huhtikuussakin! Onhan se toki ollut tiedossakin, että Viola on paljon muhkeampi pakkaus kuin Vilma saman ikäisenä, korkeuttakin taitaa olla useita senttejä enemmän. Villis tuntui heräilevän horroksestaan loimitustilanteessa ja repi innolla jokaista remmiä ja helmaa, minkä hampaisiinsa ylsi keräämään.

Seuraavalla tarkistuskäynnillä Viena ja Viola olivat pihatossa, Viola taas pötköllään, mutta nousi omia aikojaan ja hiippaili perässä ulos syömään. Toisen kuivahkon lantakasankin se väänsi, ja nauratti, että miten se aina sattuikin tekemään tarpeensa juuri silloin, kun olin tarkistelemassa sen vointia. Vielä viimeisen kerran pakkasyöhön lähdettiin Violaa tarkkailemaan kolmen jälkeen aamuyöllä, ja ensimmäistä kertaa sille yölle Viola hirnahti tutun tervehdyksen pihatosta. Ja teki paljon normaalimman näköiset tuotoksetkin pihaton kuivikkeille, ennen kuin lähti iltapalan syöntiin. Pakkanenkin lauhtui kuudella asteella ja Viola sai jäädä yöksi ilman loimea.

Vilma ja se loimi tammikuussa 2012.  Neljän vuotta loimi odotti käyttäjäänsä puolivitsillä, ja niin se vain käyttöön pääsi!

Viola oli aavistuksen epäedustava pörröinen turkki turvekuorrutuksessa, mutta puolivuotis kuvat jäivät ottamatta muusta syystä!

Aamulla tarhasta kuului useampi tervehdyshörähdys ja Villitinkin kimeä ääni sieltä joukosta erottui. Varsa oli reippaana touhuamassa isojen kanssa kaivamis- ja järsimisjuttuja. Silmät puoli ummessa aamun hämärässä katselin, että Maisa oli ainoana heinillä tarhan toisessa päässä, ennen kuin näin Maisan seisovan muun porukan kanssa. Vähillä unillakin osasi sentään laskea yhteen yksi plus kolme, eikä lopputuloksen pitäisi olla viisi, kuka kumma siis oli siellä heinillä, jos ei Maisa...?

Silmiä hieroskellen käveltiin lähemmäksi, kun kaveri heiniltä nosti päänsä ja oli viimein otsalampun valokeilassa tunnistettavissa poroksi. Poro lähti samaa kyytiä tulemaan luokse, rehuja vailla sekin, kun voivottelin, että mitenhän sen saa poron aitauksesta pois ilman, että hevoset menevät matkassa tai aidat kappaleiksi. Vilma totesi, että e-hei ongelmaa omistaja hyvä, hölkkäsi poron luokse ja poron kirmatessa karkuun juoksi perässä, suoraan tarhan portille, josta poro pujotteli lankojen välistä vapauteen. Piti melkein räpsytellä silmiä hetken aikaa lisää, että tapahtuiko noin ihan oikeasti, kun aidatkin pysyivät ehjinä, eikä Vilma esimerkiksi ottanut porosta mallia ja sujahtanut perässä tyylikkäästi karmit kaulassaan!

Puolivuotias Viola...

... ja puolivuotias Vilma vuoden 2012 tammikuussa. Hassun ponin näköinen, kun ylemmän kuvan mörssäriin vertaa!

Vienan jalka lähti paranemaan mallikkaasti ja jo parin päivän ajan tamma on liikkunut niin hyvin, että ontumasta tietämättä ei uskoisi, että Viena oli lähes kolmijalkainen vielä perjantaina. Ehkäpä selvittiin siis säikähdyksellä...? *KOP KOP* Viena oli kyllä kipeimmillään todella rassukka, ja hyvin pian kipulääkekuurin aloittamisen jälkeen palautui normaaliksi Vienaksi. Tänään lähdettiin sitten käyttämään mahdollisesti vähän mahavaivaista Villittiä liikahtelemassa metsässä sen verran, ettei tulevana yönä tarvitsisi jännittää, kytätä ja valvoa. Villis olikin oikein normaali oma itsensä ja nakkeli hillittömiä pukkisarjoja!

Tarkoitus oli myös ottaa sarja poseerauskuvia puolivuotiaasta Violasta, mutta kamera toimi hämäränä päivänä vielä tavallistakin heikommin ja siirrettiin poseerauskuvahommat paria päivää myöhemmäksi. Nämä olivatkin toivon mukaan viimeiset tällä kameralla otetut kuvat - ainakin toistaiseksi - ja seuraavan kerran päästään zoomailemaan punaturkkista Villittiä aivan uuden kameran takaa, vihdoin!



Violan hoitotädeillekin oli jokunen hippunen kertynyt ylimääräistä virtaa pakkaspäivinä. Meno oli melkein jopa vauhdikkaampaa pihattotarhassa kuin Violalla metsikössä, kun palattiin Vienan ja Violan kanssa pihaan. Maisa varsinkin oli ääriään myöten täynnä riemua, heitteli pukkeja ja kiihdytteli töppöjaloillaan täyteen vauhtiin. Vilma oli ehkä enemmänkin huolissaan koko tilanteesta kuin riemuissaan, mutta juoksteli mukana omaan tyyliinsä pää viidentenä jalkana, samalla hätäisenä huudellen. Onneksi Viena ja Viola palasivat kuitenkin pian takaisin tarhaan, ettei Vilman tarvinnut ihan yksin Maisan kanssa jäädä tarhailemaan. 

Ja ihana Vilmis tänään!
Perinteinen kuurakuva Maisulista! 13.12.2015



Kaiken touhun keskellä vuoden puhutuin tapahtuma hevosblogirintamallakin ehti tulla ja mennä, hevosalan Blogiexpo 2015 -tapahtuma oli Tampereella lauantaina. Jännitystä riitti aina lauantaihin saakka, Violan blogihan oli ehdolla yhdentoista muun blogin ohella palkittaviksi - ja niinhän siinä kävi, että Villitti -blogi palkittiin vuoden tulokkaana! Huikeaa, suuret kiitokset kaikille Violan blogia äänestäneille! Pokaalifiilistelykuvia on tulossa sitten, kun posti pokaalilähetyksen tuo, ja saadaan joku uuden kameran taaksekin kuvia ottamaan, palataan asiaan!

Pistikö kukaan muu merkille sitä, että kaikkia neljää oman kategoriansa voittajaksi valittua blogia yhdisti se tekijä, että blogien pääosassa seikkailee persoonallinen raudikkohevonen? Tämä ei kai voi olla sattumaa! Kaikki palkitut blogit löytyvät täältä ja kaikille niille, jotka paikanpäälle eivät päässeet - minä mukaan lukien - pari linkkiä, päivän tapahtumista voi lukea täältä ja blogitekstejä Blogiexposta löytyy puolestaan täältä. Jospa sitten ensi vuonna mekin ollaan mukana!

12 kommenttia:

  1. Onnittelut Violalle ja onnea myös vuoden tulokkaan tittelistä!

    Kyllä se niin on, että omat heppansa tuntee niin, että tietää samantien, jos jokin ei ole niin kuin pitää. Hyvä, jos selvisitte vain pienillä vatsavaivoilla myös Violan kanssa. Villitti viisaana tiesi, että tarkkailijan läsnäollessa pitää kakata, ettei tarvitse koko yötä väijyä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos Violankin puolesta. :D Mitään muuta vuoden tulokastahan tässä blogissa ei oikein ole, kuin pääosassa hääräilevä hevonen!

      Isäntä jonkun kerran meinannut menettää hermonsa, kun panikoin jotain "korva väärässä asennossa" -tapausta, mutta nämä kaksi viimeaikaista hänkin kyllä otti ihan tosissaan. Johtuen ehkä siitä, että Viola makoili niin tyynenä, vaikka isäntäkin seisoi vieressä, muuten kun tuo tuppaa karkuun livahtamaan. ;) Herättyään osasi kyllä vältellä isäntää totuttuun tapaan, eli tilanne ei kamalan paha ollut!

      Silloin puoli vuotta sitten varsapikeä ja varsan ensimmäistä virtsaamista odotellessa nauratti myös, kun Viola teki molemmat juuri silloin, kun olin paikalla tilannetta tarkistelemassa. Jos jotain hippusia omistajan mielenterveydestä vielä tässä vaiheessa on jäljellä, on se varmaan lähinnä Violan ansiota! ;)

      Jospa niin mahavaivat, kuin jalkaongelmakin olisivat ohimeneviä juttuja ja selvittäisiin ihan sillä säikähdyksellä! Tai sitten manasin nämä kaikki esille postauksessa, jossa luettelin hevosenomistajan harmeja, ja huomenna pyydystetään aamutuimaan karkulaisia... :D *KOP KOP* ? Kiitos Anu kommentistasi! :)

      Poista
  2. onnea voitosta! onneksi Viena voi jo paremmin, ja hyvä ettei Villikselläkään tuntunut olevan mitään sen vakavampaa päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset! :) Pidetään peukkuja, että ovat yhtenä kappaleena kaikki tänäänkin yöheinäaikaan! Jostain syystä alkavat käyttäytyä poikkeavasti juuri silloin, kun omistajan olisi tarkoitus alkaa nukkua? Mokomatkin. :D

      Poista
  3. Hyvä kun molemmat punarautiaat ovat kunnossa! :).

    Mä haluan sinne lumen ja pakkasen keskelle, jos tultais kärpäsjnä matkalaukussa sinne ponin kaa, yks kamu Maisalle ja yks talikon varteen... :D. Tämänkin hetken sää täällä on kova tuuli ja sade, ei hirveästi tee mieli ulkoilla, henkisesti liikaa :P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan, Maisa olisi ainakin aivan innoissaan ponikaverista. ;) Täällä onkin nyt ollut oikein harvinaisen talvista, ennen kuin vaihtuu taas plussakeliin ennen joulua. :D Viime yönä oli -23 astetta, mutta ei tuntunut enää ihan niin pahalta, kun pari päivää ehtinyt totutella!

      Joko ennusteet jouluksi on selvillä, saatteko lunta sinne jouluksi? :)

      Poista
    2. Lunta tuli eilen koko päivän, mutta aamulla se oli jo lähes kokonaan sulanut :/. Nyt kaikki paikat on ihan jäätikköä, tosin sekin varmaan sulaa taas aamuksi pois. Jään lähteminenei kyllä haittaa :). Mutta aika varmasti täällä vietetään mustaa joulua, valkeasta ei kannata edes haaveilla. Haaveilen silti :D.

      Onneksi lomalla voi sulkeutua kuplaan sisälle ja käyttää mielikuvitusta :)

      Poista
    3. Joo, onneksi voi katsoa Lumiukkoa töllöstä jouluna ja kuvitella, että ulkona näyttää samalta! :D Täälläkin satelee nyt vettä, mutta jouluksi on sentään luvassa pakkasta. Kunhan ei kauheasti sulattelisi noita lumia, jäätikkö on se kaikkein tympein vaihtoehto...

      Poista
  4. Uus kamera, oon aika kateellinen :| Sillä kelpaa sit kesällä räpsiä Siinastakin kuvia, eiks vaan ;)

    Reetta tais jo aikasemmin näyttää tota Maisan kuvaa, sanoin vaan et toihan on monta vuotta vanha, mut ei kai sitten..:D täällä ollaan vasta parhaimmillaan parissa pakkasasteessa, ja tuntuu niin kylmältä... Maisu on kyllä hyvin varautunut keleihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minka, joo! Lupailin jo Raipella matkustaa kesällä kuvaamaan pieniä poneja, tehän olette siellä samoilla suunnilla sitten. :D Tällä kameralla kyllä pitäisi jo kelvata kuvatakin, jos vaikka kesään mennessä oppisi käyttämäänkin... Eikä tarvitse sitten olla jännässä, että onnistuuko edes yksi kuva. ;)

      Maisasta on varmaan joka vuodelta noita samanlaisia kuurapartakuvia, koska ne on pakollisia! :D Viime yönä taisi tosiaan olla talven tähän asti kylmintä, nyt on enää nelisentoista astetta ja tästä pitäisi lauhtua ihan plussakeleihin asti... Maisa on kyllä (aina) ajoissa liikkeellä turkkinsa kanssa, se on varmaan kaksi kuukautta näyttänyt tolta. :D Ilman kuuraa tosin!

      Poista
  5. Onhan tuo Villis aikamoinen jytkäle Vilmaan verrattuna noissa kahdessa kuvassa! Taitaa tulla iso otus! :D 😉😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Josko sieltä isän puolelta tulisi joku sentti (toivottavasti jalkoihin!) ja Violasta tulisi emäänsä suurempi! :D Joku 155 cm olisi jo ihan sopivasti korkeutta pienelle suomenhevoselle!

      Poista