tiistai 1. joulukuuta 2015

Jipii, joulukuu!

Joulukuun ensimmäinen päivä, ja maisema yllättävän jouluinen! Lumiset puut ja punainen tonttu-ukk... Putte!

Valivalivali. Huono kamera, hämärä päivä, märkä varsa, kengät täynnä lunta... Ei kun hei! Ihanan valkoista, sopivan lämmintä, söpönen varsa, mukava lenkki metsässä, parhaassa seurassa, ja kotiin tuomisina - sen kengistä puistellun lumikasan lisäksi - kourallinen oikeinkin kivoja kuvia!
 
Sään vaihduttua taas astetta talvisempaan löytyy Violasta virtaa ihan eri tavalla. Kukapa sitä jaksaisi olla pirteimmillään, kun taivaalta tulee vetää niskaan ämpäritolkulla ja kaviot liukuvat seistessäkin omiin suuntiinsa, joko siksi, että on niin kuraista ja märkää, tai siksi, että on jäistä. Ja jos onkin liukasta kuin luistinradalla ja akka lähestyy lupaavasti rapisevan ämpärin kanssa, on siellä kaurojen sijaan hiekkaa. Hiekkaa? Toiveikkaana sankoon sukeltanut hevosenalku saa suun täyteen pieniä kiviä. Vaan eipähän tarvitse liukastella. 

Porotsekkaus. Siellä ne on.

Talutusapulainen! "Ota vaan kuva, mä pidän mutsin paikallaan!" Tai enemmänkin kiskon sen mukanani.

Pilviverhon läpi kajasti vähän valoakin! Onhan vaan kaunista!

Eilisellä metsäretkellä Villis kiiti ympäriinsä sata lasissa, nakkeli pukkisarjoja ähisten ja puhisten ja emää kohti singottu pukki osuikin selässä keikkuneen omistajan koipeen. Ei ihmekään, että Viena mielellään väistelee noita lenteleviä koipia, sen verran napakasti se napsahti sääreen, pieni kavio. Onneksi oli kunnon talvivarustus toppahaalaria ja korkeavartisia kelkkakenkiä myöten! Vienan pitkää pinnaa pitää kyllä erikseen vielä ihmetellä, hevonen, joka pitää muut lauman jäsenet kurissa ja nuhteessa sietää omalta riiviöipanaltaan ihan mitä tahansa. Onneksi on tarhakaverit Maisa ja Vilma, jotka pitävät selkeät ja reilut rajat Violalle. Ja sen ympäri metsää sinkoilun jälkeen Viola on kyllä taas hetken aikaa hivenen rauhallisempi tyyppi, eikä kiipeä emän kyytiin, roiku harjassa, saati nakkele pukkeja kohti.

Violalla on nyt viimeisimpien kirmailuhetkien jälkeen ollut tapana seikkailla omatoimisesti katokselle, tiedä sitten, mikä siellä niin kiinnostaa - sen suusta joka ikinen kerta löytyvän painomittanauhan lisäksi - mutta olkoon sitten siellä. Ei tarvitse kuin nakata Vienan suitset sisälle ja napata Violan riimu matkaan, kävellä katokselle, pujottaa riimu valmiiksi oikeassa paikassa seisovan varsan päähän ja päästään harjoittelemaan kiinni seisomista ja kavioiden nostelua. Toki harjoitukset on pidetty edelleen hyvin lyhyinä, Violan mielestä liiankin lyhyinä, kun jo katokselta lähtemisen kanssa pitää neuvotella. Ihan kivahan se olisi siinä seisoskella.

Pois alta risut ja männynkävyt, Villis tulee!

Syksyllä hevosia ei varvut kiinnostaneet, mutta nyt niitä poimitaan lumen alta hyvällä ruokahalulla.

Vienalla on ollut testattavana nyt "uudet" suitset, mutta ehkä ruskea on enemmän Vienan väri kuitenkin?

Tarhaan palautuminen on ollut edelleen aika nihkeää. Muualla olisi niin paljon kaikkea katseltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa, ja sitten on se tylsä tarha, ei voisi vähempää kiinnostaa. Riimun pukemisen ja kiinni ottamisen jälkeen tehdään kaikkea vähän kivempaa kuin tarhan suuntaan menemistä, ettei Viola ala yhdistää tylsää ihmistyyppiä riimuineen siihen vapauden loppumiseen ja tarhaan joutumiseen. Kaikki muu onkin sitten kivempaa, varsa seikkailee mukana korvat hörössä tutkimassa niitä postilaatikoita, peräkärryjä, autoja ja poroja, mutta otapa suunta kohti tarhan porttia, niin ei kiinnostakaan enää. Oma vaikutuksensa voi toki olla silläkin, että pomohevonen Vilma seisoo aina lähimmällä portilla huutamassa, kiskomassa sähkölankoja ja painamalla niitä kaulansa alla yhteen niin, että kipinät sinkoilee. Se odottaa niitä porkkanoita, mitä joskus ihmisen taskuista löytyy. Ja yleensä niitä löytyy parhaiten juuri silloin, kun Villis palaa reissultaan tarhaan, se kun saa lahjuksia sitten veräjän oikealla puolella. Jos on paikalla oikeaan aikaan, voi lahjuksista liietä kiltisti portin oikealla puolella odottavalle blondillekin.

Tänään Viola oli sitten hiukan rauhallisempaa mallia, eilisen päättömän viiletyksen jälkeen. Parasta metsässä oli syömisen lisäksi se, että siellä oli poroja! Jostain syystä porot eivät meinanneet edes huomata lähestyvää Violaa, ja kun varsa hyppäsi raville ja korvat pystyssä juoksi poroja kohti, siirtyivät ne kauemmaksi. Samaiset porot ovat vallanneet paikkansa hevosten tarhan vieressä olevalta heinäpaalilta, eivätkä siksi juurikaan enää välittäneet lähestyvästä punaturkista, näitä on nähty. Viola seuraili poroja pois metsästä ja suunnisti sitten aidan viereen tutun porokaverin kanssa talventörröttäjiä syömään. Ainakaan ei tarvitse miettiä, mitä tapahtuu, kun joskus tulevaisuudessa ajo- tai maastolenkillä tulee vastaan poroja!

Villis-formula täydessä vauhdissa, edessä pujottelurata!

Tällä ilmeellä Villis lähestyy, kun kameran takaa kuuluu kummallisia ääniä. Korvat vaan eivät käänny eteenpäin!

Parhaat palat löytyvät edelleen puiden alta, ei tarvitse niin paljon tonkia lunta.

Kepitkin on ihan jees.

Joko saisi toivoa, että nämä lumet jo pysyisivät maassa? Jos joulukuu olisikin luminen ja pakkastakin olisi, menivät ne syksyn inhottavimmat märät ja pimeät kelit yhtä nopeasti kuin ihanan lämmin ja värikäs kesä - yhdessä hujauksessa. Vuodenvaihteen jälkeen kevät onkin jo ihan nurkan takana ja jo seuraava kesäkin! Voiton puolella ollaan siis. Kahden viikon päästä Viola tulee puolivuotiaaksi, ja kuukauden päästä 1-vuotiaaksi. Vuosi sitten tuntui, että Vienan varsomiseen on vielä maailman pisimmät kuusi kuukautta, ja kohta vietetään varsan virallisia 1-vuotissynttäreitä. Kaikki hevosethan ikääntyvät vuoden vaihtuessa, eli meidän lauman johtajatammasta tulee jo 16-vuotias, Maisastakin 8-vuotias ja Vilmasta viisivuotias!  

Mökötti, ei varmasti kiinnosta poseerata.

Päivä jo hämärtyi, kun alkoi vielä sadella hiljalleen lunta.

Niin söpö ja niin tasapaksu varsuli. Tai ainakin paksu. Ja siis erityisen söpö!

Ilokseni saan ilmoittaa, että Violan blogi on päässyt Playsson.netin yhteistyössä järjestämän Hevosalan Blogiexpo2015 -tapahtuman vuoden parhaiden blogien valinnassa niiden 12 blogin joukkoon, joista parhaimmat blogit nyt äänestetään. Alla olevaa - ja sivupalkistakin löytyvää - kuvaa klikkaamalla pääset antamaan äänesi omille suosikeillesi!
http://blogit.playsson.net/blogiexpo2015-blogiaanestys/
Se, että Violan blogi todellakin on ehdokkaana vuoden tulokkaaksi, on aiheuttanut hienoista hämminkiä hevosihmisten aina yhtä asiallisella keskustelupalstalla - miten vuoden tulokas voi olla blogi, jonka kirjoittajalla on vuosikausia ollut toinenkin blogi? Tai kuten nimimerkki ? sen sanoi:

"Villitti on tulokkaana yhtä uskottava kuin seepra pilkullisena. 
Vuosia vanha blogi, vain nimi vaihtunut."

Toisaalta kommentti oli jopa aavistuksen lohdullinen, ehkä Violan blogi ei olekaan täynnä vaaleanpunaista varsaunelmaa, vaan sitä totuttua sisältöä, mikä teki aikaisemmasta blogista mahdollisesti yhden Suomen suosituimmista hevosblogeista? Oli miten oli, nöyrimmät kiitokseni kaikille Violan blogia ehdottaneille ja äänestäneille, jo äänestyksessä mukana oleminen on mieletöntä!

P.S. Joulukalenteria ei tässä blogissa tule olemaan, mutta eiköhän sitä muuten virittäydytä joulutunnelmaan aaton lähestyessä. Maisa ja Vilma ovat jo ehtineet varoitella Violaa siitä punaisesta lakista, mikä ripustetaan perinteisesti porukan pienimmän - tai nuorimman - korvalle sen mainitun joulun lähestyessä. Joulupukkikaan ei tunnu muistavan hevoslauman jäseniä, mutta punakylkisissä jouluomenoissa on odottamista ainakin Maisalla!

11 kommenttia:

  1. Äänestin Violan blogia :D. Kyllähän se blogikin nuori on, kun päähepoinen on varsa :). Täällä päin ei lunta näy, siksi ihanaa katsella talvisia kuvia!

    -Iridis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iridis! :) Oli tavallaan helpotus, kun sai aloittaa uuden blogin kanssa ihan puhtaalta pöydältä! Ainakaan vielä ei ole ollut hinkua vanhan blogin pariin, vaikka välillä vanhoja postauksia tuleekin selattua. Onhan vaan mukavaa, kun saa hehkuttaa mielin määrin ihanaa varsaa, eikä kukaan tule kertomaan, miten varsakuvat jo kyllästyttää. ;) Ehkä tämäkin blogi kasvaa ja muuttuu vuosien varrella, kuka loppuaikoina olisi uskonutkaan, että edellinen blogi oli perustettu lähinnä Nestorille, niiden kaikkien poro- ja hevosaiheisten valokuvien lisäksi!

      Toivottavasti sinne teille päinkin tulisi lunta, onhan vaan niin paljon valoisampaa heti, kun on vähänkään lunta! :)

      Poista
  2. Olen joskus ennenkin kommentoinut sun edelliseen blogiin. Edelleen on hirmuisen mukava lukea teidän hevosten kuulumisia ja kuvat on aina niiiiin hienoa kateltavaa!

    Kurkkaa ihmeessä mun blogia ja pistä vaikka rakentavaa kommenttia tulemaan! sinintarinat.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Sini! :) Kävin lueskelemassa sinun blogia ja jätin kommentinkin. Suomenhevosaihe on aina lähellä sydäntä!

      Poista
  3. "Kahden viikon päästä Viola tulee puolivuotiaaksi, ja kuukauden päästä 1-vuotiaaksi." Piti hetki miettiä ennen kuin tajusin, miten tuo on mahdollista. :'D

    Ja tuosta blogiäänestyksestä sen verran, että blogiahan siinä äänestetään, ei kirjoittajaa. Blogi on uusi ja siinä on eri sisältö kuin vanhassa, eikös se silloin ole sopiva tulokkaaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika todellakin kuluu yhdessä hujauksessa, kun kuukaudessa hevonen ikääntyy puoli vuotta! :D Onneksi ihmiset eivät ikäänny samaa tahtia... ;)

      Totta, totta, kirjoittaja on vanha, mutta blogi uusi! :-D Sopii omaan ikäkriisiini kuin nenä päähän! Ei vainen, oikeassahan sinä olet. Uusi blogi ja uudet kujeet! Kiitos kommentista sinulle ja mukavaa joulunodotusta! :)

      Poista
  4. Äänestin teitä vuoden tulokkaaksi :) Ja ihania talvikuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! Täällä oli tänään vielä kauniimpi päivä, aurinkokin paisteli hetken aikaa puiden latvoihin! Kyllä osaa taas arvostaa ihan erillä tavalla näitä kauniita päiviä, kuin muistakaan koska viimeksi oli yhtä hyvä sää... :D

      Poista
  5. Kateellisena saa katsella täältä vesisateen ja kuran keskeltä talvisia maisemia, ehkä tännekkin ennen joulua..?

    Mikä turpaosa Vienalla on käytössä? Helmiotsapanta sopii kun nenä päähän, ja tukasta selvästi hyötyä kun sen alta kauniit helmet sentään näkyvät, toisin kun omalta mörökölliltä.. Ihan sama millainen otsapanta on, kun ei sitä tukan alta näe ollenkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukkuja, että sinne (ja tänne - sunnuntaina sataa taas vaihteen vuoksi vettä...) tulee valkea joulu!

      Ostin Vienalle Markus Holstin puolisidepull-suitset (lue: turpaosat ja neljä rinkulaa) Annahoivaa.fi -verkkokaupasta! Alkujärkytyksen jälkeen niistä sitten jopa tykkään, vaikka sidepull-asetuksilla ne eivät meidän puttehevosten päihin mahtuneetkaan. :D Kukkaset kun laittoi väliin, niin tuli ihan täydellisesti istuvat suitset, joita voi nyt sitten käyttää niin sidepulleina, kuin kukkiksina. Vinkkaan, että Annahoivaa.fi tilasi kaikki erilaiset puolisidepullit verkkokaupan varastoon, hinta ei päätä huimaa ja palvelu ensiluokkaisen hyvää! Ja tämä ei edes ole maksettu mainos. ;)

      Jotakin hyötyä tosiaan tuosta hassusta otsatupsustakin! Kerrankin oli riittävän pitkä turpahihna kukkasissa, eikä poskiremmit tule liian lähelle silmiä, niin valikoin suitsiin pisimmän otsapannan minkä löysin. Kakkosvaihtoehto olisi ollut timanttiotsapanta, mutta ehkä se olisi ollut suomiputelle turhan pramea. ;) Maisuli lähettelee tarveisiä, että Siinan pitää vaan mennä niin lujaa, että tukka nousee pois otsalta, niin näkyy nätit otsapannatkin! Jos vaan sitten niitä ehtii kukaan ihailla.... :D Kiitos Minka kommentistasi!

      Poista
    2. Kiitos linkistä, tuoltahan löytyy vaikka mitä kivaa! :D Maisulin terveiset Siinalle tuli varmasti perille, eilen mentiin sen verran jalalla koreasti Siinan kanssa, tukka takana ja elämä edessä...Ja omistaja perässä.. :D
      Nyt kun pääsi pitkästä aikaa käymään tietokoneella, niin kävin Villitin blogiakin äänestämässä!

      -Minka ( työkoneella ei jaksa kirjautua bloggeriin...)

      Poista