keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Seitsemän vuotta

Niitä ohikiitäviä hetkiä, kun hevosenomistajan maailma on hyvinkin vaaleanpunainen. 4.12.2014

Viena. Yksi elämäni tärkeimmistä hevosystävistä, yksi eniten opettaneista hevosista, osana jokaista päivää seitsemän vuoden ajan. Viime vuonna kirjoitin blogiin vuosipäivänä tekstin, jonka lähes sanatarkasti uudelleen kirjoittaminen tuntuisi vähän turhalta, joten kopioin sen tähän.

"Niin pitkä, ja samalla niin lyhyt aika. Matka täynnä mutkia, kiviä, kuoppia ja kantoja, joihin kompuroida. Silti kuljetaan edelleen yhdessä. Matka, jonka aikana on pitänyt kasvaa, opetella, yrittää, ja yrittää uudelleen. Eikä epäonnistumisiltakaan ole vältytty. Kuusivuotinen hevosenomistajuus on opettanut hevosista enemmän kuin vuodet ennen sitä. Ja Viena, miten paljon Viena onkaan opettanut!

Välillä on iloittu, välillä on itketty, välillä leijuttu pilvilinnoista, ja lopulta rysähdetty taas takaisin maan pinnalle niin kivuliaasti, että on oltu valmiita luovuttamaan. Joskus kaikki onnistui, mutta useimmiten Vienan kanssa ei oikein mikään onnistunut.

Ja nyt, kun Viena on ollut osana jokapäiväistä elämää kuuden vuoden ajan, on meillä parempi yhteisymmärrys kuin koskaan aikaisemmin. Miten meillä olisikaan mennyt, jos en olisi niin itsepäisesti sulkenut silmiä ja korvia kaikelta siltä, mitä Viena yritti kertoa, jos olisin ollut valmis oppimaan heti alusta asti.

Olkoonkin mutkainen matka, ja olkoonkin, että ajoittain on enemmänkin horjahdeltu taaksepäin kuin kuljettu yhdessä eteenpäin, on matka tuonut meidät lopulta tähän päivään. Ja nyt taaperretaan päivä kerrallaan eteenpäin, ehkä jo hiukan varmemmin askelin kohti uutta ja ihmeellistä aikaa. Joulun alla, vuoden pimeimpinä päivinä Vienan tiineys on puolivälissä, ja päivän pidetessä kesää kohti jännitys sen kuin tiivistyy."

Sanomattakin selvää, että olen yhä vain enemmästä kiitollinen Vienalle nyt, kun taas yksi vuosi on kulunut, aivan poikkeuksellinen vuosi olikin. Tämä on jo viides vuosipäivä, josta on kirjoitettu tunteentäyteinen teksti blogiin, ja vuosi vuodelta tuntuu teksti olevan aina vain siirappisempaa. Ehkä sitä vuosi vuodelta oppii arvostamaan enemmän ja enemmän tätä Suurta Persoonaa, ihan tavallista hevosta, joka ei olekaan ihan tavallinen.

Tähän postaukseen on valittu 15 kuvaa Vienasta, omia suosikkikuviani ja kuvia yhteisen matkan varrelle mahtuneista unohtumattomista hetkistä. Suuri osa kuvista on otettu kuluneen vuoden aikana, ja ne ovat nousseet suosikeiksi ehkä juuri siksi, että viimeisin vuosi on ollut aivan huikea. Tai ehkä siksi, että Viena oli kauneimmillaan tiineenä ja parhaimmillaan emätamman roolissa.

Tämä kuva on monella tavalla hyvin poikkeuksellinen. Heinäkuisessa aamuyössä, miten silloin palelikaan! 5.7.2013

Ihana talvi! Näihin aikoihin päästiin tuntemaan ensimmäisiä varsan liikkeitä Vienan mahan läpi. 19.1.2015

Ei se hullumpi ole kyllä kesäkään. Joskus kaikki voi oikeasti olla aivan täydellistä. Harvemmin. 22.6.2013

Viena elementissään - vauhtia niin, että kuskilta meinaa lentää lakki päästä! 26.4.2011

Kesällä kerran... 11.6.2013

Tätä tarkoitin, kun kerroin Vienan olleen kauneimmillaan tiineysaikana. Jos se on se paljon puhuttu hehkuminen? 12.3.2015

Yksi kuva, joka kertoo Vienasta enemmän kuin tuhat sanaa! 4.1.2013

Tätä näkyä on melkein jo ikävä! 21.4.2015

Viikkoa ennen varsomista. 7.6.2015

Kahden päivän ikäinen Viola. Viena oli niin huolehtivainen ensimmäisillä ulkoilukerroilla. 17.6.2015

Tältä päivältä toinen kuva oli haastepostauksen "Onnistuminen" -kuvana. Viena luotti, vaikka vaikeaa olikin. 20.1.2014

Monena kesänä seikkailtiin Vienan kanssa metsässä, mutta viime kesänä kaverina oli Vienan varsa. 13.8.2012

Viena ja Juha. 4.3.2012

Tämä kuva on tarkoituksella jätetty viimeiseksi, niin lempeä ja huolehtivainen emä. Viena <3 25.8.2015

12 kommenttia:

  1. Onnea! :) Ihanaa, kun olette saaneet kulkea jo niin pitkän matkan yhdessä. Ja miten merkityksellinen matka varsoineen kaikkineen!

    Viena on kaunis, niin ihana punainen puttehevonen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Se on mukavaa, kun tuntee hevosen kuin omat taskunsa, ja silti se pääsee ajoittain yllättämään, ja pääosin positiivisesti! Tämä varsa"projekti" kaikkine vaiheineen vain syvensi sidettä Vienaan, olihan esimerkiksi matka orin luokse ihan ensimmäinen reissu näiden vuosien aikana, mikä kotoa mihinkään tehtiin. Oli muuten hauskaa, miten olin ihan varma Vienasta heti, että se on tiineenä, kun kotiin haettaessa se työnsi päänsä portille ja puhalteli pitkään minun kasvoille, kun yleensä se suorastaan inhoaa kaikkea sellaista ja yleensä lähes suuttuu, jos erehtyykin haistelemaan kasvoja. :D Tai sitten sillä oli vaan ollut ikävä... ;) Joo, ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa heti paljon järkevämmältä!

      Poista
  2. Onni on oma (suomen)hevonen, vaikka toisaalta hevoseton on huoleton. En varmasti koskaan lakkaa ihastelemasta kauniita ja tunnelmallisia kuvia teidän hevostenne arjesta, johon vain sivusta seuraavana mielellään ottaisi osaa. En myöskään kyllästy tunnelmoimaan tällaisten postausten äärellä, joissa kiintymys omia hevosia kohtaan on näin käsinkosketeltava. Ihana Viena ja ihana Jessi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Olkoonkin, että hevoseton on (hevos)huoleton, niin jäisi sitä kyllä niin paljosta paitsi ilman noita kavio-otuksia. Välillä kyllä tulee uhattua, että harrastus vaihtuu postimerkkien keräilyyn, mutta uhkailuksi on jäänyt. ;)

      Olen monesti hiukan kateellinen niille hevoskuvaajille, jotka reissaavat tapahtumissa kuvaamassa toinen toistaan upeampia hevosia hienoissa varusteissa varta vasten esitettyinä... Vaan toisaalta tuntuu, että tärkeämpiä hetkiä ovat nämä, kun saa kuvata hevosia ihan omassa ympäristössään tekemässä ihan niitä omia juttujaan. Vaikka sitten muistikortilta ei löytyisikään yhtään hörökorvakuvaa kokonaisen päivän kameran takaa kyttäämisen jälkeen... ;)

      Poista
    2. Voi kuule, minua taas harmittaa se, että pääasiassa hevosia pääsee kuvaamaan vain lähtemällä johonkin tapahtumaan. Mieluummin kävisin kuvaamassa jonkun hevosia pihassa, mutta täällä kaupungin keskustassa ei ole siihen mahdollisuutta. Vaihdetaanko joksikin aurinkoiseksi päiväksi osia? Tule sinä tänne kuvaamaan autoja ja kerrostaloja, minä voin tulla kuvaamaan teidän hevosia ;)

      Poista
    3. Autojen ja kerrostalojen kuvaaminen ei sinällään innosta, mutta kaupungissa vietetty aurinkoinen päivä ei kuulosta huonolta! Varsinkaan jos palkaksi siitä saisi läjän kivoja kuvia omista hevosista... Sopii! :-D

      Poista
  3. Onnittelut kavioliiton vuosipäivän johdosta <3

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja Olen samaa meiltä tuosta yhdestä kuvasta, missä Viena on kantavana, se oikeasti hehkuu. ^ ^ Todella ihanaa, että ootte saaneet kokea näinä seitsemänä vuonna, niin paljon ihania asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny! Viimeisillään tiineenä Viena on ehkä vähän vähemmän hehkuva ja enemmän nuupahtaneen näköinen, mutta sekin kuulunee asiaan. :D Meidän seitsemään vuoteen mahtuu paljon niitä ikävämpiäkin asioita. Odotukset ja toiveet siitä, millaista oman hevosen kanssa tulisi olemaan olivat vähän erilaiset kuin se todellisuus sitten, kun varsin vauhdikas (melkein kuin) ex-ravurisuokki asteli kotipihaan. Pitkähköstä hevostaustasta huolimatta se oli ihan eri asia, kun kaikki päätökset sai/piti tehdä ihan itse. Moni asia olisi varmasti nyt toisin, jos olisi ensimmäiseksi hevoseksi saanut sellaisen luottopelin kuin Nestori. Vaan ehkä kaikella on tarkoituksensa ja sen piti olla juuri Viena? Ainakin se on varmaa, että ensimmäisen oman hevosen varsa olisi jäänyt saamatta, jos ensihevonen olisi ollut maailman kiltein lämpösruuna! :D

      Poista