lauantai 21. marraskuuta 2015

Prt, prsti, plsi - melko merkillinen varsa

Villis 12.11.2015

Kuluneen viikon ajan on harjoiteltu tunnistamista varten, seisty katoksella pieniä hetkiä kiinni kahdelta puolelta, isojen hevosten malliin. Ensimmäisillä kerroilla Viena seisoi kaverina vieressä, ja kun homma alkoi tulla tutuksi, kävi Viola ihan yksinkin harjoittelemassa katoksella seisomista. Tehtiin kiinni seisomisen ajan ihan normaaleja hoitojuttuja, nosteltiin ja kopsuteltiin kaviot läpi, rapsuteltiin ja harjailtiin, ja sitten palattiin takaisin tarhaan. Kesällä Viola kyllä harjoitteli kiinni seisomista niin, että varsan riimussa kiinni ollut naru pujotettiin Vienan narun yli ja sieltä omaan käteen, kun kavioiden nostelua piti harjoitella ilman apukäsiä, mutta vasta nyt varsa on ollut ensimmäisiä kertoja kiinni kahdelta puoleltakin.

Viola on kyllä rohkea ja itsenäisen oloinen, sillä ei ole mikään kiire tarhaan emän ja kavereiden luokse, vaan aivan päin vastoin. Se kävelisi narussa vaikka miten pitkään tutkimassa pihapiiriä ihmisen kanssa, ja kun turpa käännetään kohti tarhaa, loppuu kiinnostus samantien. Toissa päivänä otettiin sitten asiaksi harjoitella tarhalle kävelemistä niin, että mentiin useamman kerran portille, mutta sinne meneminen ei tarkoittanut tarhaan "joutumista". Otettiin myös ensimmäistä kertaa mukaan pysähdykset niin, että Viola seisoi hetken naru löysällä vieressä, ja lähti yhtä aikaa kävelemään. Ja peruutukset, jotka sujuivatkin alusta asti hyvin, taaksepäin meneminen tarhan porttia lähestyttäessä olikin paljon mieluisampaa kuin eteenpäin käveleminen. Lyhyemmän pihalla hiippailun jälkeen tarhaan palaaminen on aina selvästi hankalampaa, kirmailujen, hoitohommien ja parin pihan ympäri kävellyn kierroksen jälkeen Viola kävelee tarhallekin paljon mieluummin.

Violan vapaana lenkkeilyt emän matkassa vaan taitavat vähitellen olla ohitse, kun varsa ei enää seuraile emäänsä juuri ollenkaan, vaan enemmänkin huitelee ihan omissa touhuissaan tutkimusretkillä, korkeintaan välillä käväisee maitobaarilla. Rohkeakin tuo mokoma on, ensimmäisenä menossa haistelemaan ja maistelemaan uusia asioita. Väärässä aidassa olleet porot säikäyttivät ensin, vaan ei mennyt kauaa, kun varsa seisoi aidalla poroja katselemassa, kuopi jäkäläsäkkiä jalallaan ja kävi ohimennen maistelemassa autoa. Ja puutarhatonttua. Jos lenkille saa kaveriksi Maisan, pysyy Viola mukana vähän paremmin, näiden kahden yhtä aikaa talutuskin onnistuu, toisin kuin Violan ja Vienan - mutsin mukana kävely on tyl-sää. Ja jos pihassa seikkaillaan ihan yksinkin ties missä ja miten kauan, tulee varsalla parku edelleen siinä vaiheessa, kun joutuu jäämään tarhaan Maisan sieltä poistuessa.

Hoitotäti-Vilman kanssa tänään syömässä.
Äkkiä näyttää Violan pony-kokoinen pää kovin pieneltä!


Tänään oli sitten se odotettu tunnistuspäivä, ja ihan varmuuden varoiksi Viola pääsi aamupäivällä vähän juoksentelemaan, että ei nyt aivan hillittömästi olisi ylimääräistä virtaa, kun pitäisi malttaa seisoskella katoksellakin. Juoksenteluja ei kylläkään juurikaan nähty, enemmänkin katseltiin Vienan kanssa, kun Viola viipotti häntä suorana pitkää ravia paikasta toiseen, katselemaan, haistelemaan ja maistelemaan uusia asioita. Tutkimusretket olivat selvästi päivän sana, eikä varsa seurannut Vienaa ollenkaan, ja jos pätkän seurasikin, suuntasi se kahta reippaammin pois näkyviltä tutustumaan uusiin juttuihin. Pihan ympäri kävelyn jälkeen Violaa ei näkynyt missään, ennen kuin huutelujen jälkeen varsa kurkisti valjastuskatoksesta hevosten painomittanauha suussaan.

Ja sinnehän se Viola sitten jäikin, huuteluista huolimatta, pois näköpiiristä pihan toiselle puolelle, kun Viena lopulta meni takaisin tarhaan. Yritys saada varsa seuraamaan valitsemalla narun päähän Maisan oli lähes yhtä toimimaton, hetken aikaa Viola jaksoi olla Maisasta kiinnostunut, ennen kuin häipyi taas omille teilleen. Lopulta oli vietävä Maisakin tarhaan, haettava ipana naruun ja palautettua sekin takaisin tylsään tarhaan. Viola olisi halunnut jatkaa seikkailujaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen tarhaan marssittiin reippaastikin. Kirmailuhetken ja tunnistajan saapumisen välillä Viola kävi pihatossa ottamassa nokoset.

Villis mielipuuhassaan - väkirehuilla! Kupista löytyy pään lisäksi yleensä ainakin yksi kavio, siksi kuppi on renkaassa.

Mitä se tunnistus sitten tarkoittaa? Varsan rekisteröinti aloitetaan ihan ensimmäisten elinkuukausien aikana, kun varsa ilmoitetaan rekisteriin toimittamalla varsomistodistus nimiehdotuksineen hevosjalostusliittoon. Varsakarvan vaihtumisen jälkeen tilataan hevosjalostusliitolta tunnistaja, joka käy kirjaamassa ylös varsan värin ja merkit, asentamassa mikrosirun ja ottamassa veri- tai jouhinäytteen isyystutkimusta varten. Tunnistajalle annetaan syntymätodistus, joka on saatu oriinpitäjältä, kun kaikki sovitut maksut varsasta on maksettu. Rekisteröinti suoritetaan loppuun, kun tunnistaja toimittaa tunnistuslomakkeen ja syntymätodistuksen Suomen Hippokseen. Rekisteröidystä Violasta tulee oikea hevoskansalainen, kun lopulta varsan oma hevospassi toimitetaan Hippoksesta.

Viola reippaana tyttönä seisoskeli ihan mallikkaasti katoksella katseltavana, kun tunnistaja kirjasi merkkejä ja pyörteiden paikkoja ylös. Viena oli mukana henkisenä tukena, seisoen puolinukuksissa katoksen ulkopuolella. Ja olihan se hyvä vertauskohde värille, niin punarautias, kuin punarautias voi vaan olla, Violan väriä kun siinä mietiskeltiin. Värin ja merkkien tulkitsemisen jälkeen oli vuorossa pörröisen turkin ajeleminen kaulalta, niin mikrosirun asennusta, kuin verinäytteen ottoa varten. Ei ole helppoa pienelle hevoselle, kun ensimmäisiä piikillä pistämisiä tulee heti kaksi peräjälkeen! Klipperi oli äänetön ja kovin tehoton, mutta lopulta kaulalla oli kuin olikin kaksi karvatonta laikkua, jotka vielä puhdistettiin. Karvojen ajelu oli Violan mielestä lähinnä tylsää touhua, malta siinä nyt sitten seisoskella, kun joku kutittelee kaulaa.

Kuvituskuvana ruutu Violan metsäretkeltä 13.11. Kamera ei vieläkään ole yhteistyökykyinen, eikä uusia kuvia oikeastaan ole.

Ensimmäisenä otettiin verinäyte, Viola vähän hätkähti piikkiä ja peruutti niin taakse, kuin narut antoivat myöten, mutta rauhoittui äkkiä taas seisoskelemaan paikoilleen. Maisastahan ei aikoinaan edes yritetty ottaa verta, sen verran poni säikähti tunnistajaa ja mikrosirun asentamista. Toki lähtökohta oli kovin eri lähes käsittelemättömän ja aran varsan kanssa, verrattuna reippaaseen ja vähän enemmän käsiteltyyn Violaan. Verinäytteen jälkeen vuorossa oli loppurutistus, se iso paha piikki, jolla mikrosiru asennettiin varsan kaulaan. Se säikäyttikin vähän enemmän, reaktio oli taas pakoon taaksepäin, mutta säikähdys meni hetkessä ohitse ja sitten jo rouskuteltiin palkintoporkkanoita tyytyväisenä. Sirukin löytyi oikeasta paikasta kaulalta, ja sitten tunnistus olikin jo valmis, ja varsa pääsi joutui takaisin tarhaan päiväheinille.

Vielä hetki mietiskeltiin kuvia katsellen, että mikähän se Violan päämerkki nyt sitten olisi, varsalla kun on päässään valkoisia karvoja niin tähden, piirron kuin läsinkin muottiin sopivina muotoina. Otsikon kirjainsarjat tarkoittavat siis punarautiasta (prt), pyrstötähteä (prsti) ja puoliläsiä (plsi). Lisäksi Violalla on vasemmassa takajalassaan skvsk, eli sisäkorkea vuohissukka, ja valkokavio. Vieressä seissyt oppikirjaesimerkki punarautiaasta näytti punaisemmalta ja vähän vaaleammalta kuin Viola, mutta lupailtiin käydä tarkistamassa Violan väriä sitten vuoden päästä varsanäyttelyssä!

Ei tähtipiirto, vaan pyrstötähti? Violalla on sitten sekä tähti, niin kuin emällään, että läsi, niin kuin isällään. 12.11.2015

Nyt, kun tunnistus on hoidettu, on seuraava etappi varsan elämässä ensimmäinen kohtaaminen eläinlääkärin kanssa, ensimmäinen rokotus! Seuraavan kerran piikeillä pistelläänkin taas koko porukkaa, Maisan kauhuksi...

2 kommenttia:

  1. Me täällä vielä odotellaan tunnistajaa. Lokakuussa soittelin, jotta oltaisiin vältytty ruuhkilta, mutta sanoi tulevansa, kun on muitakin samalla suunnalla. Elviiran kohdalla on hänellä vielä merkintäkin, että meille ei voi välttämättä tulla millään päivän varoitusajalla mun työjuttujen takia, mutta saa nähdä toteutuuko tämä.
    Ihana, reipas Villitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tunnistus tuli vähän puskista, kun alun perin homman piti mennä mahdollisesti jopa ensi vuoden puolelle! Sitten vaan tuli tekstari, että lauantaina olisi tunnistaja kulmilla, ja sehän vaan passasi. :) Onhan hieno tunne sitten, kun saa (joskus;) hevoslapsen passin käsiinsä! Maisan passia odotettiin aikoinaan muistaakseni melkein 1,5 vuotta, toivottavasti tämä saadaan vähän joutuisammin! :D

      Poista