torstai 5. marraskuuta 2015

Mukavasti alkanut marraskuu

Onhan pelottava poro, tuumaa Villis.

Marraskuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, sää taisi olla kesäisempi kuin menneen kesän alussa, lämmintäkin niin, ettei tiennyt mitä pukea päälle toppahaalarin ja talvikenkien sijaan. Viola on oikonut koipiaan säännöllisin väliajoin metsässä, vaikka yhä enemmän ja enemmän varsaa tuntuukin kiinnostavan se syömispuoli koivikossakin.

Tähän asti Viola on palautunut tarhaan metsäretkien jälkeen suhteellisen sopuisasti, mielipide homman mielekkyydestä on kyllä tullut selväksi, mutta mitään jarrut pohjassa jämähtelyä ei ole tapahtunut. Ennen kuin toissa päivänä. Mikään kiire ei Violalla tarhaan ole, ja vapaana pihaan tultuaan varsa jää nurmikolle syömään, kun emä menee edeltä tarhaan, ja sen jälkeen Viola on siirtynyt tarhaan Vienan ohjilla talutettuna. Toissa päivänä ennen lenkille lähtöä Viola ilmeisesti säikähti pihan toisella puolella omassa aitauksessaan ollutta poroa, ja liiteli pitkin pihanurmea häntä pystyssä, sen ajan, mikä ei kulunut poroaitaan silmät lautasen kokoisina tuijotteluun.

Metsässä kirmailun jälkeen pihaan palattuaan Viola ei sentään enää sinkoillut poron takia ympäriinsä, mutta kovasti sinne suuntaan piti tuijottaa, eikä siinä tuijottamisen lomassa kiinnostanut kyllä pätkääkään, mihin emä meni. Eikä sen puoleen kiinnostanut ihmisenkään perään lähteä, se kun yritti tarhan suuntaan menemistä ehdottaa. Varsa vaan venyi, kun narua kiristämällä yritettiin saada askeleita kohti tarhaa, ja yhdestä oikeaan suuntaan otetusta askeleesta palkaksi Viola pääsi uudestaan vapaaksi - jarrujen jumiuduttua ohjat tuntuivat vähän väärältä välineeltä, ja päädyttiin hakemaan tallista varsalle riimu päähän.

























Viola, joka ei ottanut vapaaehtoisesti askeltakaan tarhan porttia kohti, käveli vapaana perässä katokselle riimun hakuun. Riimun pukemisen jälkeen käveltiinkin katselemaan poroa vähän lähempää, ennen kuin ehdotettiin taas tarhaan menemistä. Ja jumitettiin keskelle nurmikkoa. Kaikkialle muualle Viola kyllä käveli narussa reippaasti, tutustumaan postilaatikoihin, kiertämään talon ympäri, katsomaan poroa, ei ongelmaa. Vaan ehdotapa, että joko mentäisiin tarhan suuntaan, niin ei, ei varmasti. Joitakin askelia otettiin aina oikeaan suuntaan, Violan näyttäessä pieneltä muulilta, pitkäksi venyneeltä naamalta oli niin selvästi nähtävissä se, että varsa oli yksinkertaisesti päättänyt olla menemättä tarhaan. Korvat taakse käännettyinä, jalat maahan liimattuina siinä seistiin, ja mietittiin kumman päätös pitää. Muutamasta oikeaan suuntaan otetusta askeleesta palkinnoksi käytiin kävelemässä pihalla, aavistuksen meinasi naurattaa, ja tuli niin elävästi mieleen Vilma saman ikäisenä, se kanssa monestikin päätti, että tarhaan ei mennä. Ja aina sinne mentiin.

Naurattamisen lisäksi homma alkoi vähän tympiä, ei varsaa, jonka mielestä oli ihan ookoo seistä paikoillaan keskellä pihaa aina, kun ihminen ajattelikaan tarhan suuntaan menemistä, vaan sitä ihmistä. Sitä paitsi sanovat, ettei näin pieniä hevosenalkuja vielä tarvitsisi viedä ilman laumakavereiden tuomaa turvaa yksin mihinkään. Viola vähät välitti kavereista, kaikki muu olisi ollut niin paljon kiinnostavampaa, esimerkiksi se poro, tai auto, postilaatikko, naapuritalo. Käytiin sitten ulko-ovella huutelemassa isäntää pukkausavuksi, ja Viola oli ängetä ovesta sisään. Naurattihan se vähän selittää, että tarvitaan apua, kun Viola ei halua tarhaan, kaikkialle muualle se kyllä menee mielellään. Ehkä se alkoi Violaakin vähän hävettää, kun apuvoimia odotellessa se käveli suoraan tarhan portille ja veräjästä sisään rouskuttamaan porkkanaa. Ja seuraavana suunta oli maitobaarille.



Jos poro väärässä paikassa sai aikaan häntä pystyssä kirmailua, on naapuriaitauksen porot jo ihan tuttu juttu. Eilen aamupäivällä pihapiiriin eksyi hirvikoira, joka ei ollut kiinnostunut hevosista, ei poroista, mutta joka siitä huolimatta pujotteli tiensä porojen sekaan. Lievää järkytystä aiheuttanut koira haettiin narun päähän, ja naapuriaitauksen tytöt katselivat aidalla valmiina antamaan koiralle opetuksen. Aikaisempina vuosina Maisa ja Vilma ovatkin pitäneet huolen, että hevostarhan puolelle eksyneet hirvikoirat löytävät sieltä tiensä hyvinkin joutuin pois. Viola seisoi rivissä kolmantena ihmettelemässä, että mikäs otus se tuo nyt sitten on, ja miksi se muita niin kiinnostaa.

Tänäänkin käytiin katselemassa sitä väärässä paikassa olevaa poroa. Eikä se ollutkaan yhtään kiinnostava juttu, kun porokauhistusta oli tarkoitus käyttää apuna terävän poseerauksen aikaansaamisessa rakennekuvaa varten. "Ai se on se poro, ok." Mutta seisoipa varsa varsin kiltisti paikoillaan!

Viola melkein viiden kuukauden iässä, 5.11.2015.

Isojen tyttöjen tapaan Viola lähti tarhasta ihmisten perään, ihan ilman äitiä - joka muuten huokaisi helpotuksesta, jes, ei metsäkävelyä tänään, ja veivät vielä mukulankin mennessään. Väsähtäneen näköisen poseeraamisen jälkeen Viola pääsi vapaaksi ja emäkin joutui "töihin". Metsässä meno oli maltillista, niin Violalla, kuin Vienallakin, joista viimeksi mainittu oli jopa jokseenkin rauhallinen. Kaikki postauksen kuvat ovat tältä tämänpäiväiseltä lenkiltä syöpöttelyretkeltä. Harmikseni olen joutunut huomaamaan, että vanha ja uskollinen kamera alkaa vedellä viimeisiään, ja tarkennuksen kohdilleen saamiseksi tarvitaan roppakaupalla hyvää tuuria. Objektiivista riippuen kuvista onnistuu ehkä yksi kymmenestä, telezoomilla kuvaaminen taas ei onnistu enää oikein mitenkään päin, tarkennus ei vain osu kohdalleen. Kamerakaupoille lähtö alkaa olla turhankin ajankohtaista.

Jos toissa päivänä metsäkirmailujen jälkeen pihassa oli lieviä hankaluuksia, oli niitä tänäänkin, ei niinkään lieviä vaan, enemmänkin ilmassa oli katastrofin ainekset. Viena meni tuttuun tapaan edeltä tarhaan, Viola sai riimun päähänsä, tarhan suuntaan ei vaan haluttanut mennä. Mikäpä siinä, tuumasi tollo omistaja, ja lähti näyttämään innokkaalle varsalle pihapiiriä. Sillä aikaa, kun Viola tutkiskeli rohkeasti roskapönttöä, ja omistaja vuolaasti kehui reipasta varsaa, livahti Vilma portista vapauteen. Pieni suomenhevonen kun sopii kulkemaan siitä, mistä sen suuri pää mahtuu, eli polvenkorkuisesta raosta sähkölankojen ali, kun alimmat langat unohtuivat auki. Vilma pysähtyi portin pieleen syömään ruohoa, ennen kuin villiintyi laukkaamaan häntä suorana ympäri pihaa. Narun päässä ollut Viola katseli tilannetta lähinnä hölmistyneenä, samalla kun Maisakin tyynen rauhallisesti käveli veräjästä ulos. Itkeäkö, vai nauraa?


Päädyin laskemaan Violankin irti, kun vapaana sinkoillut Vilma oli sitä mieltä, että Violankin piti yhtyä lystinpitoon. Se, mikä meidän talutusharjoitteluista puuttuisikin olisi se, että Viola olisi säikähtänyt läheltä viilettävää Vilmaa ja riuhtaissut itsensä vapaaksi. Niissä tilanteissa kun kömpelö ihmisotus helposti sotkeutuu jalkoihinsa ja löytää itsensä liukumasta mahallaan juoksentelevan varsan narun päässä. Been there. Joten rapsutukset kaulalle ja varsa vapaaksi. Herkuille perso Maisa tuli luokse kutsuttuna, sai porkkanapalan palkaksi ja palasi tarhaan naru kaulalla.

Viola juoksi hädissään karkuun, kun Vilma päästeli ylimpiä höyryjä kaahaamalla tuhatta ja sataa ympäri pihaa, huimia vinkupukkisarjoja nakellen. Kontrasti näiden kahden välillä oli muuten melkoinen. Matalajalkainen Vilma rymisteli menemään sen näköisenä, että kohta ollaan turvallaan, kun Viola enemmänkin liiteli niin, etteivät sen jalat tainneet maahan osuakaan. Varsa juoksi luokse, kun suljin tarhan porttia, ja pääsi turvaan villiintyneen hoitotätinsä tieltä aitojen oikealle puolelle Maisan kanssa. Viena puolestaan ei välittänyt pätkääkään, ei siitä, että se jäi yksin tarhaan, eikä siitä, että varsa ja Vilma juoksentelivat ympäri pihaa. Viena sen kuin rouskutteli heiniään, niin kuin mitään tavallisesta poikkeavaa ei olisi tapahtunutkaan. Sinänsä mitään tavallisesta poikkeavaa ei olekaan siinä, että juuri Vilma aiheuttaa harmaita hiuksia kirmaillen vapauteen aitojen ali, läpi tai välistä.


Kovasti on turkki jo pörröinen, ei pikkupakkasilla enää palele!

Viimein Vilmakin sai tarpeekseen juoksenteluista, siitä kun lähti melko joutuin maku sen jälkeen, kun Viola meni tarhaan. Eikä muuten ollut pienintäkään ongelmaa suostutella Violaa tarhan puolelle tällä kertaa. Vilman kanssa muisteltiin vielä käytöstapoja talutusharjoitusten merkeissä, kun jäähdyteltiin juoksentelun jäljiltä. Mieltä ylentävä näky muuten, jalkavaivainen syntymäkömpelö hevonen juoksemassa pää viidentenä jalkana ympäriinsä, pakkasen liukastama nurmikko rullaten kavioiden alla. Ihme sinänsä, ettei se ollut päällään kuusiaidassa heti ensimmäisen spurtin jälkeen. Onneksi päättömästä kirmailusta ei ottanut itseensä Vilman koipi, eikä edes Viola, joka oli iloisena veräjällä vastassa, kun Vilmakin lopulta palasi tarhaan. Voi olla, ettei portti ihan helposti enää unohdu vähänkään auki, tai sähköt pois päältä. Tyhmästä päästä jne...


Itsenäisen oloinen ipana, monissakin tilanteissa. Ehkä niistä metsässä vietetyistä kesäpäivistä oli jotain hyötyäkin, Viola helposti jännittävässä tilanteessa hakeutuu tutun ja turvallisen ihmisen läheisyyteen. Ja toisaalta arveluttavia juttuja on niitäkin turvallista lähteä tutkimaan ja vaarattomiksi toteamaan ihmisseurassa. Varmaan emäkin kävisi kaverista niihin hommiin, jos se ei olisi juuri se emätamma, jota kaikkein eniten pelottaa. Jospa Violasta tulee rohkeampi kuin emänsä.

5 kommenttia:

  1. Mikä vilman jalssa on? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten se sai kintereen alapuolelle haavan, joka kotihoidosta huolimatta tulehtui ja tulehdus levisi lopulta niveleenkin. Klinikalla hoitojakson päätteeksi saatiin oikein hyvä ennuste, ei vaikutusta tulevaan käyttöön, mutta kotona vietetyn viikonlopun aikana Vilman tila huononi taas nopeasti. Tulehdus olikin levinnyt luuhun asti ja vaihtoehdot vähissä, oli pieni ihme, että Vilma ylipäätään enää hengissä selvisi.

      Nyt kaksi vuotta myöhemmin tästä on muistona kroonisesti turvonnut kinner, mutta Vilma liikkuu kyllä hyvin. Tai niin hyvin, mitä nyt niillä matalilla jaloillaan ylipäätään pääsee liikkumaan. Seuralaishevosena se on ollut, mitä nyt välillä muisteltu ajojuttuja ja opeteltu puskaratsun rooliin. Nestorin jäljiltä on vähän suuret saappaat pienen hevosen täytettäviksi, mutta yritetään nyt ainakin. :)

      Poista
  2. Osaatko sanoa mistä voisi "varmasti tietää" onko tollanen tarkennusongelma kamerasta tai objektiivistä vai kuvaajasta kiinni. En oo mikään huippukuvaaja, mutta nyt tuntuu että päin metsää menneitä kuvia tulee paljon enemmän kuin ennen.. Kalusto on ihan hyvä, mutta kamera on aikoinaan ostettu käytettynä, ja ollut aika ahkerassa käytössä kuitenkin. Helpommin vaan syyttäisin sitä etten itse osaa, mutta kun välillä tuntuu että en mä nyt ihan aina voi epäonnistua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmin keino lienee käyttää kamera huollossa! Mutta selviäähän se äkkiä niinkin, että kokeilee tarkennusta muilla objektiiveilla ja jos epäilee "vian" olevan kuvaajassa, niin antaa jonkun todetusti hyvän kuvaajan kokeilla onneaan sen kameran kanssa. Meillä esimerkiksi on pari objektiivia, joissa tarkennus on sahannut alusta asti, mutta nyt, kun kuvat eivät ota onnistuakseen niillä vähässä valossa ja vaikeissa olosuhteissa nopeasti tarkentavilla objektiiveillakaan, niin vika ei voi oikein olla enää muualla kuin rungossa.

      Toivottavasti sinunkin tarkennusongelmaan löytyy ratkaisu! Ja todennäköisesti muualta kuin sieltä kameran takaa. :D

      Poista
    2. Joo huoltoon vienti on kyllä käynyt mielessä, vielä en vaan ole saanut aikaiseksi. ;) Osaatko yhtään sanoa mitä sellainen vois edes suunnilleen maksaa? En oo ikinä huollossa vielä kameraa käyttänyt..
      Täytyy varmaan vähän testailla. Harmi kun en tunne ketään kuvaajia tästä läheltä, muuten olisin kyllä mielellään antanut kameran jonkun osaavan käsiin kokeiltavaks.
      Sitäkin mietin, kun objektiivia voi liikuttaa vähän sen ollessa kamerassa kiinni, että voiskohan se vaikuttaa vai onko "normaalia"? Kun sen siis on pyöräyttänyt kiinni, sitä pystyy vähän "pyöritellä" edes takas. Aika pieni liike mutta silti.
      Sori kun vaivaan sua tällasilla, mutta sattui niin sopivasti tää teksti just kun on itseä mietityttäny nää jutut. :D

      Poista