maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuin kaksi... Vienaa?

Monta monituista kertaa on tullut naurettua sitä, miten emäänsä kaikessa kopioiva Viola on niin saman näköinen kuin Viena, ilmeiltä ja eleiltäänkin. Tokihan varsa on aina ainakin jossain määrin emänsä näköinen, ja samalla Violalla on ihan omanlaisiaankin luonteenpiirteitä, mutta silti tämän mini-Vienan touhuja katsellessa aina hymyilyttää. Punaisen turkin, pörröisen tukan ja tuiman ilmeen lisäksi Violaa ja emäänsä Vienaa yhdistää loputon ruokahalu - etenkin herkut ja väkirehut ovat numero ykkönen molemmille - vauhdikkuuskin tuntuu olevan Violalla verissä. Yleensä Viena on ihan muina tammoina, kun siltä kyselee, että mistähän onkaan varsa perinyt tuon vauhdikkuutensa, katselee seiniin ja varmaan viheltelisikin, jos vaan osaisi. Mistä lie...

Ja kun kerran kamera ehti kesän aikana lähes kasvaa kiinni käsiin, on näitä kuin kaksi marjaa -kuviakin kertynyt jokunen. Vähintäänkin hymyilytti, ehkä jopa nauratti näitä kuvia kansioista katsellessa, joten tässä niitä on kuvapostauksen verran, Vienan ja mini-Vienan parhaita paloja!

"Katso tarkkaan tyttöni, tuolla metsässä asuu mörköjä. Sinne ei kannata mennä, ollenkaan, ikinä." 25.6.2015

4.9.2015

Poseeraaminen piti oppia ihan ensimmäisinä päivinä. "Tämä ilme karkottaa kameramiehen. Useimmiten." 22.6.2015

Sitten on tietenkin tämä kuva, tammojen "Porkkanaa?" -ilme. 21.8.2015

Se rakkaus ruokaan, rotuominaisuuskin. 27.6.2015

10.8.2015

25.8.2015

Joku oli laittanut Vilman samojen aitojen sisäpuolelle. Huolestuttaahan se. 8.7.2015

Pienoismalli. Huomaa hauska väritys, Vienalla punainen turkki ja vaalea tukka, Violalla toisinpäin! 20.7.2015

Viola esitteli ylpeänä uutta riimuaan. Ja Viena poseerasi kanssa! 13.8.2015

Ja sitten oli ne samisriimut... 31.8.

Tämä on yksi omista suosikeistani, niin kopio-otus, kuin olla vaan voi! 25.9.2015

Yksi harvoista juoksukuvista Vienastakin. Se oli se mörkö, taas. 7.8.2015

26.7.
25.8.

























Punaturkkien laidunnushetki. <3 15.8.2015

Ihan kuin niissä vähän jotain samaa olisi... 15.8.2015

Enemmänkin kuin sama hevonen, kahdessa osassa. 25.8.2015

25.9.2015

Ja se "Ai ei porkkanoita, vaan kamera." -ilme. 20.8.2015

Vähän kesäisempi kopio, kuukauden ikäinen Viola ja mutsi. 13.7.2015

Ja syysversio. 20.9.2015

Tukkatyyliä myöten! Toivottavasti siihen tulee muutos vuosien varrella! :-D 21.8.2015

25.9.2015

Sokerina pohjalla kaksi hymynaamaa, jotka samoilla merkeillä menisivät melkein samasta hevosesta!

Laamanpoikanen, iloinen sellainen 18.8.2015
Ja laamamutsi, viimeisillään tiineenä 25.5.2015.

12 kommenttia:

  1. Pakko myöntää että ohan ne kaksi hyvin saman näköistä eläintä. Helppo kuvitella Viena tuollalaiseksi Violan kaltaiseksi varsaksi...

    VastaaPoista
  2. En kestä, aivan ihania kuvia! Samannäköisyyttä kyllä löytyy roimasti, söpöstykset <3

    VastaaPoista
  3. Aivan loistava postaus! Ihan on kyllä äitinsä tyttö... :) Kaikki postauksen kuvat ovat hellyyttäviä, mutta kaksi viimeistä kuvaa, voi miten söpöjä!

    VastaaPoista
  4. Haha :D hyvä postaus ja hauskoja kuvia!!

    VastaaPoista
  5. Ainakin niillä on ihan samanlaiset korvat. ;)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia, Viola on kieltämättä kuin minikopio äidistään! :)

    VastaaPoista
  7. Voi ei! Aivan ihania kuvia!! Kasvatti vähäsen varsakuumetta..

    VastaaPoista
  8. Voi ei en kestä :::D Viimenen kuvasarja on vähän liikaa väsyneelle opiskelijalle ::D

    VastaaPoista
  9. Poikkeuksellisesti vastaan kaikille yhdellä kommentilla, suuret kiitokset kaikille kommenteista! Oli hauska oivallus, kun kuvakansioissa tuli vastaan tuo Violan elokuinen kuva, ja muistin, että keväällä otin Vienasta kuvan, missä sillä oli hyvin samanlainen ilme. Ihmekös, kun olihan Violakin mukana tuossa kuvassa, vielä emätamman mahassa. :-)

    Korvat, silmät ja ilmeet, ajatuksena niin mahtava, että jos vaan kaikki menee ajatellusti ja Viola on täällä minun harrastuskaverina ja muutenkin kaverina vielä vaikkapa parin vuosikymmenen päästä, niin siinä kyllä näkee niin paljon emäänsä. Jossain meidän yhteisen matkan alkupuolella olisin varmaan harmitellut moista, vaikka silloinkin vika oli ihmisessä, ei hevosessa... ;) Nyt niitä osaa arvostaa eri tavalla, Vienan kaikkia puolia, kun niitä eri tavalla ymmärtääkin. Ehkä vaikkapa viidentoista vuoden päästä nauran yhtälailla Violan varsan kuville, miten se muistuttaa emäänsä ja sitä kautta emänsä emää... Toivotaan. :-)

    VastaaPoista