tiistai 13. lokakuuta 2015

Uusissa maastoissa + video

Kyllä kelpaa Vienan nyt maastoilla, kun rohkea Villitti kulkee edellä ja tarkistaa reitin vaarattomaksi!

Viola itsenäistyy huikeaa vauhtia. Toissa päivänä aamutuimaan varsa oli todennut, että ei tässä mitään emän seuraa enää kaipailla, ja pujotellut omatoimisesti itsensä aidasta ulos. Lauman aikuiset tammat seisoivat rivissä aidalla ja katselivat, kun nuorimmainen antoi heinäpaalille kyytiä. Siitä olikin mukava syödä suoraan suuresta heinäpaalista, kun sai etujaloilla huiskia paalista lisää heiniä kavioiden alle. Piti mokomalle vähän kiukutellakin, ohi mennessä nakata takajalkoja, että oppii paali olemaan. Irrallisen varsan metsästys sujui somasti, vaikka tallista löytynyt Violan vauhtiriimu olikin ehtinyt jäädä jo liian pieneksi, sekin. Kaiken tämän ajan Vilma oli hautonut huippuideaa suuressa päässään, ja katsoi tilaisuutensa tulleen, kun aitanauhoja availtiin varsaa varten. Villitti päätyi tarhan puolelle samaan aikaan, kun Vilma luikahti karkureissulle. Hyvin alkanut aamu siis, kaiken kaikkiaan.

Vaan kun kaikesta pitää etsiä niitä valoisia puolia, niin mainitaan vaikka se, miten rauhassa ipana siellä oli, eri puolella aitaa. Vienakin olisi varmaan ollut lähinnä huojentunut, jos ei olisi omaakin mahaa alkanut kurnia, kun aidan takaa katseli ipanan omatoimista aamupalan hakua. Kun Vilmakin oli palautettu aitaan, jäi lauma aamuheiniä rouskuttamaan.

Niin sitä reippaana tyttönä hölkkäiltiin edellä. Uusissa maastoissa sentään ei viiletetty ihan pää viidentenä jalkana!

Vienakin otti tilanteen hyvin rauhallisesti, maastokävely ilman kuolaimia ei ole ikinä ollut tämän tamman vahvuuksia.

Eilen käytiin Vienan ja Violan kanssa lenkkeilemässä jo aamupäivällä, Viola oli kohtalaisen virkeässä mielentilassa, kun pari päivää ehti vierähtää ilman, että pääsi metsään kirmailemaan ollenkaan. Lähtökiihdytys nurmikolla olikin vähän turhan vauhdikas ja päätyi kuperkeikkaan, kun ruoho muistutti lähinnä luistinrataa pakkasöiden jäljiltä. Sekös vasta suututti, muutamat napakat pukit piti nakella heti, kun koivet löytyivät oikein päin alle, ja sitten mentiin. Hieman hillitymmin, ehkä.

Metsänpohja on ollut ihan loistava nytkin, kun muualla on joko liukasta tai kivikovaa ja koppuraista. Siellä kelpaa Villitin oikoa koipiaan ilman, että heittää heti kuperkeikan tai tulee aita vastaan. Alla videolla vähän Violan metsäkiihdyttelyjä taas, huojuen ja heiluen - kamerakäden osalta - ja kummallisella ääniraidalla varustettuna.


Ei olisi uskonut, että lähes huumorintajuton tiukkapipo ja muille hevosille välillä turhankin jämäkkä johtajatyyppi Viena olisi varsan kanssa aivan loppumattomilla lehmänhermoilla varustettu äityli, joka ei välitä oikein mistään ipanan tempauksista. Jonkun kerran on Violan käytös maitobaarilla ollut niin huonoa, että siitä on emän pitänyt antaa palautetta, mutta vastalause tulee yhtä tomerasti ja Villitin takajalat viuhuu salamana. Onneksi on Vilma ja Maisa, jotka opettavat Violaa hevosten tavoille, reiluin ja varmoin ottein.

Villeimpien koivikkokirmailujen jälkeen lähdettiin näyttämään Violalle maailmaa kotipihan ulkopuolella, ihan uusiin maisemiin. Viena ei todellakaan ole mikään varma maastokaveri, vaan enemmänkin hirmuisen huolestunut ja hätäinen hermokimppu, jonka kanssa joskus on yritetty käydä maastokävelyllä. Yritetty, kun kotiin päin Viena ei kävellyt askeltakaan. Tämä pätkä tuttua metsätietä toki kuuluu niihin Vienallekin kelpaaviin maastoreitteihin, ollen hyvin lähellä kotipihaa ja jokseenkin turvallinen reitti, ilman pelottavia kiviä ja kantoja.

Tässä tullaan jo kotiin päin, Viola meni edeltä ja pysähtyi pellon kohdalla katselemaan, "tuolta me tultiin".

Vienan kanssa maastoillessa on onneksi olemassa aina se varasuunnitelma, että jos Viena hukkaa hyvän kävelyvaihteen johonkin, voi sen taluttaa kotiin. Talutettuna maastoilu kun ei ole ongelma, jalkautunut ihminen on oiva mörönsyötti ja ihmisen vieressä kävely on ihan turvallista puuhaa. Huonoilla hermoilla ja jumiutuvilla jarruilla varustetun hevosen kanssa ei ole viisasta lähteä opettamaan varsallekin, että maastossa oleminen on maailman pelottavinta ja kotiin tullaan aina tuli hännän alla. Onneksi Viena olikin kuin toinen hevonen nyt, kun Villitti kulki mukana, ei nyt varsinaisesti aivan rento tai rauhallinen, mutta pysyi nahoissaan ja käveli koko matkan!

Joskus muinoin Viena tarvitsi hyvin pienen syyn sännätäkseen hallitsemattomaan karkulaukkaan. Nyt varsa saa rynnistää metsän poikki vierestä pukkeja nakellen ohi ja kohti kotia, eikä Viena juurikaan jaksa hermoilla. Toki kotiin päin on hyvä pitää vähän reippaampaa vauhtia, ettei ihminen ehdi keksiä, että käännytään vielä johonkin sivutielle tai jotain...


Ja entäs sitten Villitti? Rohkeana maastoratsun alkuna Viola kulki lähes koko matkan edellä, rohkeasti hölkkäillen. Meno matkalla Viola kulki pellon poikki emän vierellä ja pysytteli alkuun hyvinkin lähellä, mutta varsinkin kotiin kääntymisen jälkeen varsa viiletti edellä muistaen tasan oikean reitin tuttuun koivikkoon asti. Ja Viena käveli perässä tyytyväisenä, mikä oli pieni ihme jo sinänsä.

Metsätieltä pellolle, pellon poikki ja...

...metsään. Reippahin askelin!

Jaaa tästä metsään ja kuusikon läpi tuttuun koivikkoon!

Tavallisesti maastolenkillä otetut korvakuvat on tylsää katsottavaa, ellei sitten maisemat ole erityisen komeat, mutta näitä korvakuvia, missä Violakin vapaana viipottaa, on varmasti mukava katsella myöhemminkin! Ja kun ehdittiin tuttuun kirmailumetsään, räjähti Villitti taas hurjaan laukkaan ja pukkisarjaan, ja emä joutui väistelemään täysiä päin laukkaavaa ja pukkeja nakkelevaa varsaansa. Tuttuja kuvioita siis!

Pois alta risut, männynkävyt ja mutsi, täältä tulee Villitti!

8 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia ja mukava seurata Violan kasvua!

    VastaaPoista
  2. Nää selästä otetut kuvat ja videot on hauskoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä välittyy mainiosti se, millainen Viola oikeasti on luonteeltaan. :D Miten hauskaa onkaan katsella sen menoa Vienan selässä istuskellen! Yritin eilen saada varsasta vähän parempia juoksukuvia laitumella, mutta eihän se mitään juossut, söi emän vieressä ja hirnahteli perään, kun yritin houkutella sitä metsään menemällä itse edeltä, niin kuin kesällä tehtiin... :D

      Poista
  3. Nämä korvakuvat on kyllä parhaita :) Ihana taas tuo video, aina jostain suhahtaa ruskea putte täysiä ohi!

    VastaaPoista
  4. Nauroin niin paljon tuolle videolle :D pikkuhevonen säntäili aivan hervottoman hauskasti ja niiiiin tomerasti takajalat viuhui!

    VastaaPoista
  5. Saanpa kommentoitua melko jälkijunassa, mutta tosi ihanaa katsella näitä videoita, tuo kuvan heiluvuus ja äänet lisää autenttisuutta ja melkein tuntuu kuin itsekin olisi siellä hevosen selässä :) melkein 10 kuukautta on vierähtänyt edellisestä ratsastuskerrasta, tämä on niin hyvää lievennystä ikävään. Ja ihana Vauhti-Villitti <3

    - Anna

    VastaaPoista