perjantai 9. lokakuuta 2015

Neljännen kuun lopulta

8.10.2015

Nyt se syyssää hellii, pureva pakkanen pitää huolen siitä, että hirvikärpäsistä - niistä muutamistakaan - ei ole kiusaksi, polttiaiset ovat menneen kesän juttuja ja ulkona viihtyy... Jos vaan tarkenee. Neljän tamman pihattolaumasta löytyy ainoastaan yksi, jonka turkki alkaa olla valmis tulevan talven pakkasiin, ja se on tietenkin Maisa. Vilma vaihtaa karvaa kirjaimellisesti pölinällä, irtokarvoja varisee enemmän kuin ehtii harjailla tai kaveri rapsutella. Vienan turkki oli pitkälle syksyyn sileä, nyt karvaa vaihdetaan ja kasvatetaan kovaa vauhtia. Ja sitten on Villitti, joka sai varsakarvan vaihdettua ja jatkaa nyt pudottamalla pörröturkkiaan huimaa kyytiä.

Lauman nuorimmaiset, Vilma neljä vuotta ja Villitti neljä kuukautta.

<3

Vesisateet ja kura vaihtuivat pakkasiin ja aurinkoisiin päiviin. Ei valittamista, paitsi ehkä ihan vähän... Tarhan pohja jäätyi perunapelloksi, vaikka pintaa ehdittiinkin lanailla ennen pakkasia. Ei sillä, etteikö kurakelit ehtisi tulla takaisinkin vielä moneen kertaan, ja ehtii tulla vielä ikäväkin näitä päiviä, kun pohjat olivat kavion alla kovat, mutta sentään pitävät. Metsälaitumen niitty muuttui luistinradaksi, ei sovi oikoa koipiaan vilkkaan varsan sielläkään. Onneksi Violalla on mahdollisuus päästä oikomaan koipiaan vauhdikkaastikin ainoaan tällä hetkellä hyväpohjaiseen paikkaan, metsään! 

Alla kuvia eiliseltä metsäretkeltä, Villitti ei ollut pysyä nahoissaan, ja kameran kanssa perässä pysyminen oli lähes mahdotonta. Paitsi ruokatauoilla!

8.10.2015

Wruuuum! 8.10.2015

8.10.2015

Violan ilme, kun kuvaaja yrittää saada varsan hereille... Evvk. 8.10.2015

8.10.2015

Juomataukoakin pitää muistaa pitää välillä. 8.10.2015

Viimeisiä auringonsäteitä ja tulipunainen pikkutamma. 8.10.2015

Vapaan heinän lisäksi tarhassa on tarjolla puun runkoja jyrsittäväksi. Viola löysi metsästäkin tuttua purtavaa! 8.10.2015

Villitin kasvaessa myös vauhti kasvaa, metsäspurtteja otetaan häntä suorana siihen malliin viilettäen, että menoa katsoessa sulkisi silmänsä, jos uskaltaisi. Ketteryys ja tasapaino ovat nekin toki ihan omaa luokkaansa, ehkä siinä on siis kuitenkin valmistumassa se porukan varmajalkaisin maastomopo, vaikka tällä hetkellä meno muistuttaakin enemmän maastoformulaa.

Ensi viikolla Violan neljäskin kuukausi on paketissa, ja sen kunniaksi on yritetty pariinkin otteeseen saada nelikuisesta Violasta edustavat rakennekuvat. Varsakarva on viimein vaihdettu, mutta erityisen edustavalta tämä nelikuinen pörröturkki ei kyllä näytä. Ainakaan kuvissa, paitsi jos vaaleanpunaisten lasien läpi katselee.

Erityisen onnistunut poseerausyritys ilta-auringossa... Kaksijalkainen hevosenalku! 8.10.2015

Ihan vähän äitinsä tyttö... Ja joku mörrimöykky. 8.10.2015

Vilmalta poseeraamispuoli hoituu edelleen ihan luonnostaan.

Villitti nautiskeli rapsutteluhetkestä. Ilta-auringossa punaisimmillaan! 8.10.2015

8.10.2015

Kesällä pikku-Violaa tuli kuvattua päivittäin, nyt menee helposti päiviä kameran lomaillessa. Iloisten laidunriehumiskuvien sijaan syksyllä ja talvella on tarjolla leppoisaa tarhassa möllöttämistä. Tästä syystä blogin postaustahtikin on hiljentynyt, Violan elämässä kun ei - tavallaan toivottavastikaan - tapahdu oikein mitään näinä tulevina kuukausina.

Pikkuhiljaa tänä keväänä syntyneet varsat alkavat olla siinä iässä, että vieroittaminen tulee ajankohtaiseksi. Violan varalle tehdyt suunnitelmat pitävät ainakin tähän asti, vieroituksen kanssa ei ole mitään kiirettä. Vähän on ajateltu, josko varsinainen vieroitus tapahtuisi vasta ensi keväänä laidunkauden korvilla, mutta mitään suurempia suunnitelmia ei ole asian suhteen tehty. Viena on hyvässä pyöreässä kunnossa ja Viola viettää aikaa paljon myös muiden laumakavereiden kanssa. Ruokahalu on kohdallaan Violallakin, emänsä tytöllä, väkirehuruokinnat ovat päivän parhaita hetkiä koko lauman, myös sen nuorimmaisen, mielestä!

Tällaista tarhassa möllötystä vielä ilolla kuvaakin! Hymynaamaiset tytöt<3

Ja Mökötti.

Aina ajoittain kysellään, tuleekohan Violalle emänsä vai isänsä jouhet. Tällä hetkellä tukka on aivan äitin malliin!

Nelikuinen Villitti, ja uusi poseerausyritys 9.10.2015. Hienolla karvalla näin varsakarvan vaihduttua... Hah.

Kohta loppuu säätövara tässä Maisankin nahkariimussa. Seuraavaksi edustuskäyttöön tuleekin rinsessojen timanttiriimu!

Jaa jos ryhdikästä poseerausta kaipaatte, niin miten olisi... Suomenpaimenhevonen?

Tämänpäiväisen metsäkirmailun päätteeksi Viola antoi näytteen itsenäisyydestään, eikä seurannutkaan vapaana emänsä perässä tarhaan, ei vaikka kuinka veräjältä huudeltiin. Tai siis ihminen huuteli, emä ei välittänyt pätkän vertaa, vaikka varsa jäikin aidan toiselle puolelle. Violan naruun metsästämisen jälkeen päätettiin käydä vielä ottamassa uusintayritys mahdottoman tehtävän, sen edustavan rakennekuvan, parissa, kun varsan turkki oli ehkä ihan aavistuksen paremman näköinen juoksentelujen jälkeen. Aavistuksen.

Luottavaisin mielin Viola seurasi ihmistä tutulle poseeraamispaikalle, seisoi minkä malttoi, eikä välittänyt yhtään, vaikka emä ei näköetäisyydellä ollutkaan. Toki Viena oli koko ajan lähellä, muutamien kymmenien metrien päässä ja halutessaan se olisi voinutkin siirtyä tarhan portin kohdalle ja nähnytkin varsansa. Ei ollut ikävä ipanaa siinäkään vaiheessa, kun Viola poseeraushetken päätteeksi palautettiin emän kylkeen tarhaan. Enemmänkin "pahus, toivat sen takaisin".

Isännän taidonnäyte, ainakin ylempänä olevaa kuvaa edustavampi otos! Villitti (lähes) 4 kk, 9.10.2015.

Ja se  oikea syy blogin hiljentyneeseen postaustahtiin... Villitin rakas päiväkirja. Ja paluu heppatyttöaikoihin, hoitovihko!

4 kommenttia:

  1. Tuliko teille tässä jossain vaiheessa jo lumetkin sinne pohjoiseen? Pitäisi kanssa yrittää ottaa kunnolliset poseerauskuvat Elviirasta, mutta yksin tallilla ollessa se on hieman hankalaa. Se kun ei oikein yksinänsä malta jäädä poseerailemaan :D Kyllä sen on itsekin huomannut, että kuvaustahti on hieman hiljentynyt valon puutteen vuoksi, vaikka tosiaan nuo kaikki ihanat aurinkoiset kelit pitäisi hyödyntää mahdollisimman hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei (onneksi sentään :D) olla ihan niin pohjoisessa, että olisi vielä lumia tullut! Pakkasta on kyllä pidellyt öisin aina kymmeneenkin asteeseen asti ja päivälämpötila ei juuri plussan puolelle ole jaksanut varjon puolella nousta, maa on pysynyt jäässä. Vaan ei se ole tainnut etelämpänäkään juuri sen lämpimämpi olla, ja ehdottomasti paremmat säät kuin ne vesisateiset ja kuraiset kelit... :D

      "Hauskaa", että muillakin on ongelmia apukäsien puuttumisen kanssa. Siis vaikka hevoset eivät edes ole kotitallilla, kun olen sen laskenut kotitallin huonoksi puoleksi, joutuu aina yksin harrastamaan... No, toisaalta se on samaan aikaan hyväkin puoli, saa olla omassa rauhassa. :D Viena, Maisa ja Vilma osaavat poseerata irrallaankin kameralle, siitä olikin iso apu Vienan tiineyskuvien kanssa. Ehkä Violakin muutaman vuoden päästä! Unohtui mainita, että kuvat, joissa ei narua näy, on siis muokattuja, niistä on narun lisäksi poistettu esittäjän kädet kuvan reunasta. Apukädet pitää käyttää tarkoin hyödyksi, vaikka olisihan se ihan kiva saada sellaisiakin kuvia Violan varsa-ajoilta, joissa itsekin näkyy... :D No, meni jo.

      Yritin eilen tilata jotain kuvatuotteita seinälle, mutta sopivia kuvia ei vaan löytynyt! Ei edes Violasta, josta on noin miljoona kuvaa kesän ja syksyn ajalta... Tyypillistä. :D Kiitos Anu kommentistasi!

      Poista
  2. Haha, mun ponilla on samanlainen hoitovihko, se on kieltämättä aika yhdennäköinen kuvan pollen kanssa.... ♡ minusta nyt on ollut just mahtavat kelit, enemmän päälle vain niin, tarkenee :D kauhulla odotan, jos niitä mutakelejä tulee...

    Iridis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, miten voi olla, kun kuvassa on ihan ilmetty Villitti! ;) Mutakelejä en kaipaile minäkään, mutta onhan se ihan tosiasia, että pysyvää lunta ja oikeaa talvea ei tarvitse vielä lokakuussa odotella, hyvä jos joulukuussa nykysellään... :D Pessimisti ei pety, jos vaikka pysyykin hyvät säät, ei tule lisää kuraa, ei jäätikköä, ei loskaa ja vielä kerran kuraa... Vaan milloin sitä olisikaan kaikki hyvin, jos Suomen säästä on kyse. :-D

      Meillä tarkenemisongelmia ei ole - ihme kyllä - kaksijalkaisella, vaan noilla nelijalkaisilla. En ole vielä toppatakkeja niskaan nakannut, vaikka vapaasta heinästä huolimatta ovat olleet aika-ajoin vähän kylmissään näissä keleissä. Kai se oli niin pitkälle syksyyn lämpimät kelit, että eivät ole tottuneet nuokaan, muista sellaista syksyä, että Vienakin olisi palellut... No, kyllä se tästä taas talveksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin! :D

      Poista