sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Neljä kuukautta

Nelikuinen Villitti, 18.10.2015.

Ja  kolme päivää. Yhteensä 125 vierinyttä vuorokautta kesäkuun puoliväliltä, helteisen sunnuntain jälkeen sateisena alkaneen maanantain yön pikkutunneilta. Villitin syntymästä. Vauhdikkaasta koipeliinistä on neljässä kuukaudessa venähtänyt vielä vähän vauhdikkaampi, vähän vähemmän jalkava ja äkkiseltään katsottuna aika suuren näköinen hevosenalku.

Samainen kaveri tasan neljä kuukautta takaperin, kolmen päivän ikäisenä 18.6.2015.

Viime päivinä aikaa on kulutettu samoissa tunnelmissa kuin aikaisemmissakin postauksissa on kertoiltu, kirmailtu metsässä tuhatta ja sataa, ja vaihdettu karvaa pölinällä, kirjaimellisesti. Hitusen haikein mielin vaihdettiin käytössä ollut shettiskokoinen riimu ponikokoiseen. Tuntuihan se ehkä aavistuksen naurettavalta hakea kaupasta uusi riimu varsalle, vaikka tallilta löytyy kasa ponikokoisia riimuja jo valmiiksi, mutta tottahan uudenkin riimun piti passata Villitille värin ja kuosinkin osalta. Eli käytössä on tasan samanlainen Polle-riimu kuin aikaisempikin, nyt vain kokoa suurempana. Tänään pikaisiin poseerauskuviin Viola sai päähänsä Maisalta lainatun nahkariimun, kun Maisan pienempi nahkariimu alkaa sekin olla jo liian pieni. Tässä rinsessariimussa Vilma poseerasi vielä 1-vuotissyntymäpäivänäänkin, eli kasvunvaraa riittää!


Havainnollistava kuvapari Violan vauhdikkaasta karvanvaihdosta, tämä kuva on otettu 9.10.2015.

Ja tässä vähän edustavammalla karvalla, hämärän päivän vähässä valossa, metsäkirmailun jälkeen hikisenä tänään.

Vauhdikkaisiin metsäretkiin tottuneen Violan mielestä tarhassa liikkuminen on tylsää, ja varsan kierrokset nousevat heti, jos joka päivä ei käydä metsässä päästelemässä ylimääräisiä höyryjä. Vienan kierrokset sen sijaan tuntuvat kasvavan sitä enemmän, mitä useammin metsälenkillä käydään, ja torstain köpöttelylenkki oli enemmänkin kiihdyttelylenkki, niin ipanan kuin emänsäkin osalta. Vasta kun kehuttiin, miten Vienakin malttaa nyt jopa kävellä, niin eikö käyntivaihde hävinnyt ja tilalle tuli kiireinen possupassi ja hirmuinen hätä ja huoli. Ei Violan perään, vaan muuten vaan, sama vaikka ipana olisi jäänytkin metsään, kunhan Viena itse sieltä olisi vaan päässyt pois, äkkiä. Tuulinen päivä ja Violan aivan älytön ylienergisyys yhdessä ilmeisesti vaikuttivat niin, että Vienakin oli lentoon lähdössä. Viola ei onneksi kiinnittänyt sen enempää huomiota emänsä hermoiluihin, vaan syöpötteli ja juoksenteli omaa tahtiaan emästä välittämättä.

Satumetsässä 15.10.2015

Kaksi päivää vapaata kirmailuhommista tekee Violasta räjähdysherkän, mutta emälle pari vapaapäivää teki ihan terää. Villitin säntäillessä ympärillä pukkeja nakellen malttoi Viena jopa kävellä. Ajoittain aika vauhdikasta kävelyä, mutta kävelyä kuitenkin. Tehokasta käyntiliikuntaa, kun metsässä ympäriinsä harppomisen jälkeen Vienakin hikosi kevyesti, ipana puolestaan kiihdytteli siihen malliin, että ei mikään ihmekään, että vähän lämmin tuli sillekin. Varsan käsiteltävyys palautui tasolle normaali hevonen, kun ennen lenkkiä se oli ehkä enemmänkin mallia villivarsa. Tuttuun tapaan Viola jäi vaan hengailemaan pihaan, eikä seurannut emäänsä tarhan puolelle, joten otettiin Viola vielä naruun ja pikaisesti kameralle poseeraamaan. Mikään kiire ei varsalla ollut emän perään poseeraushetken jälkeenkään, eikä Vienakaan kaipaillut jälkikasvuaan alkuunkaan, vaan käytti vapaa-aikansa kaverin kanssa rapsutteluun.


Pitihän se maitobaarille päästä, kun metsässä tarjoilu pelasi vähän huonosti.

15 kommenttia:

  1. Ei voi uskoa miten suuri Viola jo on! Tuo varsakuvan Viola näyttää paljon tutummalta kuin isompi Viola :D
    Mutta pitkästä aikaa piti tulla kommentoimaan ja kehumaan miten komea varsa se on! Ja vaikka otsatukka ei isänsä malliseksi kasvaisi, niin näkyypähän ainakin läsi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt osuit kyllä Anonyymi asian ytimeen! :D Olen selaillut viime päivinä noita kesäkuvia enemmänkin, ja on aina yhtä outoa, että Viola on jo ihan iso tyttö... Hirmuisen nopeasti on kyllä aika kulunut, tätä menoa voi melkein sanoa, että kohta sitä päästään jo ajelullekin Violan kanssa!

      Ja otsatukkajutussa on lohduttauduttu juuri tuolla ajatuksella, jos tukka jääkin emänsä tyyliin töyhtömalliksi, niin näkyypähän hauska päämerkki kokonaisuudessaan. :D Hauska muuten sitten nähdä, miten tunnistaja tulkitsee Violan merkin, isoveljellään Jopella on piirto, joka yhtyy kuonoläsiin, tämä voisi sitten olla tähtipiirto, joka yhtyy kuonoläsiin. Jo kesällä käytiin vanhemman hevosmiehen kanssa keskustelua aiheesta, kun hän oli vakaasti sitä mieltä, että Violalla on päässään ihan vaan piirto, ei läsi, niin kuin minä siitä puhuin. :D Toisaalta se voisi olla myös ihan vaan epäsäännöllinen läsikin... No, tämä selvinnee lähitulevaisuudessa! :-D

      Ja kiitokset sinulle kommentistasi! :)

      Poista
  2. Kävin itsekin riimukaupoilla, mutta ainoa riimu, minkä ostin oli sille, kenen pää ei enää kasva eli Vihrulle. Valikoimissa oli vaan tosi hintavia riimuja ja en väliaikaiseen käyttöön monen kympin riimua viitsi ostaa varsinkin, kun monesta puuttui säätömahdollisuus esimerkiksi turvalta. Tuo nykyinen riimu välttää vielä hetken ja sitten vaihdetaankin jo alekorista löytämääni ihanaan kids and ponies -pehmoriimuun. Tulevalla tarhakaverishettikselläkin on samanlainen, mutta eri värinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hööksillä riimushoppailun hyvä puoli on se, että sieltä saa muutamalla kympillä kasan riimuja. Huono puoli on sitten tietenkin se, että mitään laaturiimuja ne eivät ole. Söpöys lienee pääasia silloin, kun riimua pidetään päässä sen aikaa, kun kuljetaan paikasta A paikkaan B. :D Toisaalta tässä kasvuvaiheessa olevalle varsalle voisi ostella vähän kalliimpiakin riimuja sillä verukkeella, että tulevat sitten käyttöön Maisalle, mutta kun totuus lienee se, että ponilla on jo nyt niin paljon riimuja, että niistä riittää sen eliniäksi... :D Hyvä puoli siinä, että riimuja ei pidetä päässä tarhassa tai säilytetä ulkona sateessa, ne eivät juurikaan kulu...

      Jos sitä vaikka yrittäisi luvata, että seuraava riimuostos perustuisi järkeen, ei söpöyteen, niin laadukas ja kestävä nahkariimu voisi olla aivan oivallinen kampe nuorelle hevoselle. Siitäkin huolimatta, että meiltä löytyy tällä hetkellä neljä nahkariimua kahdelle full-kokoiselle, mutta kun ne ovat sellaista pehmeää lötkönahkaa. Varsanäyttelyssä yksi yksivuotiaista antoi näytteen siitä, miten nätisti tarhariimu sanoo poks, kun varsa päättää poistua paikalta. Vilma on aika lehmänhermoista mallia, eikä sen kanssa ollut ongelmia kiinni seisomisen opettelussa, mutta onhan se paljon helpompi opettaa varsalle, ettei siitä tilanteesta pääse pois lähtemällä kuin opettaa se pois siitä uskosta, että tarpeeksi kun riuhtoo, niin riimu antaa periksi kuitenkin...

      Poista
  3. Voi kasvaapa varsat nopeasti! On kyllä hieno hevoslapsi. (Varsa)Kuume taitaa taas olla nousussa täällä. Onneksi ei tarvitse odottaa kun vain puoli vuotta ja todeta tuliko varsaa (vai ei) meidän ponille. Jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pidetään peukkuja! :) Ensi kesänä pitää vain sulkea omat silmät aina, kun kohdalle sattuu söpö varsakuva... :D Puoli vuotta menee yhdessä hujauksessa, vaikka odottavan aika vähän pitkältä voi tuntuakin, varsinkin tiineyden loppuvaiheessa... :) Toivottavasti saatte supersuloisen ponivarsan!

      Poista
  4. Viola on kyllä erittäin näpsäkän näköinen nuori neiti! Ihanaa seurailla sen elämää ja kasvua tämän blogin kautta, varsinkin kun tuo oma ponilapsi on jo kasvanut söpön vauvavaiheen ohi. :-D Ainoa miinus Villitin kuulumisten seuraamisessa on vain jatkuvasti kasvava varsakuume... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kun kommentoit! Minä jaksan muistutella, miten jäin kaipaamaan Nasun ja muun porukan kuulumisia blogisi lopettamisen jälkeen... Aika menee vaan harmittavan hirveää vauhtia, kun sekin pieni harmaa karvapallo tulee jo... Kaksivuotiaaksi? Varsakuumetta lieventämään pitäisi jokaiselle kesälle syntyä oma pikkuinen varsansa, kun eihän vuotias iso varsa enää sitä riitä lievittämään. :D Vaikka myönnetään, että välillä kun katselee Vilmaa ja Violaa tarhassa vierekkäin, tuntuu niin hassulta, että Vilma on jo ihan iso. Tai siis, ei korkea, mutta muuten iso kuitenkin.

      Onneksi kuitenkin Viola saa jäädä kotiin, olisi aivan liian haikeaa laittaa hevosenalku maailmalle. Vaikka varsa-aika turhan nopeasti meneekin, ehkä vähän helpottaa ajatus siitä, miten yhteinen matka on vasta aluillaan. Toisaalta pessimisti ei pety, eikä uskalla enää kuvitellakaan vuosien ja vuosien päähän, että kunhan pysyisi terveenä, kaikki muu taitaa olla plussaa siihen päälle... :D

      Innolla odotellaan tulevaa kesää ja sitä, kun tuorein Pikku-Banaani näkee päivänvalon. Ja sitä, minkä hirmuisen ponivarsakuumeen niiden kuvien katselu aiheuttaakaan... :D

      Poista
  5. Viola on kyllä kasvanut huimasti! On se vaan mahtavaa katsoa, kun varsa kasvaa ihan silmissä. Oman hoitoponinikin varsa on kasvanut ihan hirvittävää vauhtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, meinasi unohtua vastata tähän, kiitos Nea kommentistasi! :) Mainio kyllä seurailla noiden ipanoiden kasvua, taitaa vaan kaikkien eläinlasten kanssa olla kauhea kiire, että kasvavat, ja sitten myöhemmin harmitellaan, kun niin äkkiä kuitenkin niistä tuli aikuisia otuksia jo... :)

      Poista
  6. Heippa! Minulta on blogimaailma ollut enemmän tai vähemmän unohduksissa jo pitkän aikaa ja nyt olen saikun aikana vähän päivittänyt itseäni lempiblogien tilanteisiin. Voi kun Viola on iso ja se muistuttaa hirmu paljon Vilmaa tuon ikäisenä, kai se sama rotu tekee sen. Ja on melkeen rikos miten nopeasti nää pikku koikkeliinit kasvaa.

    Oon tosi iloinen Nestorin puolesta, että se saa jatkaa elämäänsä toisaalla, ois ollu niin surku jos sen tarina olisi päättynyt, se on niin mahti hepo :).

    Onko se alkuperäinen poro+hevosblogi siis kokonaan lopetettu vai vain salainen kun blogger sanoo, että se on vain kutsutuille? Anteeksi jos tämä tieto on jossain helposti luettavissa mutta yritin kyllä vilkuilla ja etsiä miten asia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Bessie, pitkästä aikaa! :) Minä odottelen, että päästään marraskuulle, niin saa laitella blogiinkin enemmänkin vertailukuvia Violasta ja Vilmasta saman ikäisenä. Varsinkin tarhassa Violan touhuja katsellessa tulee jotenkin niin elävästi mieleen se aika, kun Vilma oli meidän laumaan vasta muuttanut. Maisastahan tuli Vilmalle bestis melkein heti, mutta Violasta Maisa ei niinkään välitä. Johtuu ehkä enemmän siitä, että Viola on paljon Vilman ja emänsä kanssa, eikä sen niinkään tarvitse hengailla ponin lähistöllä. Vilmalla saman ikäisenä ei oikein muita kavereita ollutkaan kuin Maisa.

      Nestori löysi kyllä aivan loistavan kodin! Paikka on niin kuin tehty ruunalle ja ihmiset ovat aivan hullaantuneita maailman mukavimpaan maastomopoon. Juuri ostivat kärrytkin, että pääsevät ajelulle. Ja mikä parasta, Nestori asustelee kuitenkin niin lähellä, että sitä on tullut käytyä katsomassa joka viikko, pari kertaa olen päässyt ruunalla maastoilemaankin. Paljon toimintaa, omia ihmisiä, herkkuja, rapsutuksia ja huomiota, sekä yksi mukava ponikaveri, mitäpä sitä voi leppoisa ruuna elämältä kaivatakaan. :)

      Ja myönnetään, että elämä tammalaumassakin on huomattavasti seesteisempää nyt, kun Uljas Musta ei ole paikalla ja pistä tammaraasujen päitä ihan pyörälle. ;)

      Hevos- ja poroblogi on kokonaan haudattu, vaikka onkin vain vaihdettu salaiseksi - en halunnut vuosien muistoja hävittää bittiavaruuteen tai toisaalta siirtääkään blogia uuteen osoitteeseen. Uutta materiaalia sinne ei kuitenkaan enää tule, mitä nyt joskus jotain itselle muistiin.

      Kiitos kommentistasi ja toivotaan, että et aivan unohda blogimaailmaa saikunkaan jälkeen! :-)

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi :). Ja voi, ihanaa, kylläpä Nestoria onnisti!

      Poista
  7. Täytyy kyllä sanoa että mageen näkönen varsa, hyvä rakenteinen!:)

    Katselin sitä että kyllähän neidille saattaa tulla ainakin isän harja, koska tutun varsalla joka lähes saman ikäinen, niin ei ole noin pitkä harja, mutta otsis sitten hieman pidempi:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Viola sai tänään koivistaan kehuja kengittäjältä, taitaa olla meidän porukan suorajalkaisin otus tämä. :D Joku toisen blogin aikaan epäili, että Violalle tulee emänsä otsatukka ja muu jouhitus isänsä malliin, mahtaisi olla mukava näky... Pidetään tavoitteena sitä, että ylipäätään jouhet pysyy päässä, sama niiden pituudelle sitten! :D

      Poista