torstai 29. lokakuuta 2015

Kuvahaaste: Mitä hevosen omistaminen on?

Ruusunpunaisia haaveita, pehmoisia pilvilinnoja ja se järisyttävä rytinä, millä haavemaailman on tapana sortua. Milla heitti haasteen, jossa kuvaillaan hevosenomistajuutta kuvilla, tarkemmin viidellä parhaiten kuvaavalla kuvalla. Harmi, ettei ole kuvaa siitä tilanteesta, kun kumisaapas jää kiinni mutaan ja seuraavalla askeleella mutaan uppoaa jalka, jota ylös kiskoessa mutaan jää kiinni vielä villasukkakin... Tuttua?

 KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT
→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.
→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.
→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!
...

Uskallan olla vähän eri mieltä Millan kanssa, ainakaan näiden sopivien kuvien valitseminen ei nimittäin ollut yksinkertaista, eikä helppoa! Violan kanssa ollaan vasta ihan yhteisen matkan alussa, joten suurimmaksi osaksi näissä kuvaavimmissa kuvissa seikkailee Violan tallikaverit. Oli pakko myös aukaista kuvien taustoja, vaikka kuva muka kertookin enemmän kuin tuhat sanaa...

Luottamus.

Nestori, maailman paras puskaratsu, maastomopo ja peltoformula. Kuski, joka selvästi luottaa siihen, että ruuna tälläkin kertaa hidastaa vauhtia, jos akka meinaa kellahtaa kyydistä kikattamisen takia. Kuva kesältä 2013.

Onnistuminen.

Sen jälkeen, kun kasa pakkokeinoja oli kokeiltu ja toimimattomiksi todettu, kuoriutui Vienasta ihan kiva kaveri, kaulanarun kanssa. Onnistuminen taisi olla sekin, että päästiin ehjinä ja yhtä matkaa takaisin kotipihaankin, se huikea parin sadan metrin matka. Kuva tammikuulta 2014.

Epäonnistuminen.

Epäonnistunut, eikä pelkästään Maisan naurettava piiloutumisyritys - miksi Pollelta se onnistuu niin paljon helpommin - vaan se, missä on niin helppo epäonnistua hevosen- ja vielä helpompi poninomistajana. Painonhallinta, sen kaviollisen osapuolen.

Todellisuus.

Hevosenko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy poneilla aivan tuota pikaa.
...

Onnellisuus.

Onnellisuus, tietenkin, se syy, minkä voimalla jaksetaan rämpiä siellä mudassa, nivusia myöten. Vai oliko se sittenkin vähäjärkisyys... Kuukauden päästä tulee täydet seitsemän vuotta siitä, kun ensimmäinen oma hevonen asteli kuvioihin. Oppiminen, se on myös ollut tärkeä osa tätä matkaa hevosenomistajana, hevoset kyllä opettaa, jos vaan luupäinen omistaja malttaa kuunnella. Ehkä joskus.

Kiitos Millalle haasteesta! Laitetaan haaste eteenpäin seuraaville hevosen- ja poninomistajille:

Bonuksena kuvapari havainnollistamaan sitä, miten hyvin blogin perusteella muodostunut kuva pitää paikkansa. Vasemmalla Vienan blogiversio, oikealla todellisuus. Violasta tulee varmasti aikuisena erittäin kaunis, kun emäkin on niin sievä!

12 kommenttia:

  1. ihania kuvia, kertakaikkiaan! kuvaa kyllä osuvasti kuvatekstejä :)

    ja kiitos haastamisesta, tämän taidan tehdäkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mieluisa haaste! (Toisin kuin ne Liebster Award -haasteet, jotka vaikeine kysymyksineen roikkuvat luonnoksissa edelleen...) :-D

      Poista
  2. Tuo todellisuus-kuva on ihan mahtava!:D♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihana kuva! Kuvaustilannekin oli täynnä toimintaa, siinä hevosia kuvauspaikalle kerätessäni nakkasin Nestorille ohjat kaulalle ja ruuna poistui paikalta samantien. :D Tapahtui myös jotakin aivan äärimmäisen harvinaista, ja Viena alkoi rapsutella Maisan kanssa, vaikka normaalisti Viena inhoaa ponikaveriaan! Monta ihanaa kuvamuistoa jäi tuosta hetkestä. :)

      Poista
  3. En voinut kuin olla nauramatta tuolle viimeiselle kuvaparille! :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos haasteesta! Nauroin tuolle kuvaukselle kuraan juuttuvasta kumisaappaasta, on niin tuttu tilanne! Samaan sarjaan menee esimerkiksi se kun työnnät täysinäisiä lantakärryjä ja ne kaatuvat nurin, tai heinäpaali leviää keskelle pihaa, tai itse saat mojovan tällin aitalangasta. Oikeastaan harmi että näitä "todellisuus"hetkiä tulee niin harvoin dokumentoitua mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, täydet lantakärryt... Tilanteeseen liittyy usein se, että on kiire johonkin ja viimeinen karsina mahdutettu lähes täyteen kottariin, joka matkalla lantalaan leviää ihan pitkin pihaa. :D Ja tuo heinäpaali! Meillä on käytössä sellainen öö... Kuormakärry, johon sopii sujuvasti kolme pikkupaalia päällekäin ja neljäs, jos pitää peukkuja. Parhaimmillaan paalit ovat levinneet pihalle kolmekin kertaa sadan metrin matkalla, lopulta aina joku paali hajoaakin, sitten kannetaan paalit yksitellen ja haravoidaan omia jälkiä... :D Sana "hevoshullu" taitaa olla lähtöisin jonkun naapurin suusta, kun on sitä touhua katsellut sivusta!

      Poista
  5. Ihana postaus kaikin puolin! :) Ihanat kuvat ja osuvat kuvatekstit!
    Tää on kyllä yks ehdoton lempiblogini!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihan tuo teidän Todellisuus-kuva! Kyllä näkee että on suhteet eläimiin kohdillaan, kun kaikki näyttävät melkein nukahtamaisillaan olevan rennoilta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuo taitaa olla niiden "ahaa, kamera" -ilme. :D Välillä on ihan uskomatonta, miten sen kahden sekunnin ajan, joka kestää, että saat kameran päälle ja nostat sen silmälle, hevoset ovat ihan korvat hörössä, ja sitten kun alat etsimen läpi niitä katsella, niin kaikki vaihtavat muuli-ilmeeseen. Paitsi Vilma, joka elättelee edelleen toiveita herkuista... :D

      Poista
  7. Oi, toinen kuva on kyllä ihana, maisematkin täydelliset kuvaukseen <3

    VastaaPoista