sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Rakkaudesta suomenhevoseen

Kuten kaikki (suomen)hevosihmiset jo tietänevätkin, tällä viikolla juhlittiin suomenhevosta, ja tänään suomenhevosen viikko huipentuu suomenhevosen päivään. Juuri suomenhevonen lienee rotuna lähellä tämän blogin lukijoidenkin sydämiä, joten tämän juhlapäivän kunniaksi etsiskelin kauneimpia suomenhevoskuvia yhteen, niin Violasta, kuin emästään Vienasta ja lauman kolmannestakin suomenhevosjäsenestä, Vilmasta. Violan kanssa ollaan vasta yhteisen matkan alussa, kun taas Vienan kanssa yhteisiin vuosiin on mahtunut monenlaisia hetkiä, niin iloja, onnistumisia, kuin niitä surun ja epätoivonkin hetkiä. Se mutkikas, kivinen ja kuoppainen tie on kuitenkin tuonut meidät tähän hetkeen, ihan ensimmäiseen suomenhevosen päivään, jota saan viettää kolmen upean suomenhevostamman ylpeänä omistajana!

Ei tarvitse mennä montakaan vuotta taaksepäin, kun suosikkihevosrotuani kysyttäessä olisin vastannut, että ei ainakaan suomenhevonen. Silloin hevoslauma koostui yhden suomenhevostamman lisäksi ponitammasta ja lämminveriruunasta, ja onnellinen omistaja oli aivan takuuvarma siitä, ettei laumaan tule enää yhden yhtä suomenhevosta, eikä ainakaan tammaa. Ja sitten tuli Vilma.

Miten vauhdikkaasti vuodet vierivätkään! Neljä vuotta Vilman kanssa on mennyt yhdessä hujauksessa, ja jos yhteiseen matkaan Vienan kanssa on mahtunut monenlaista, on Vilmankin kanssa koettu lyhyessä ajassa valtavan paljon. Ihania ilonhetkiä, ensimmäinen ajolenkki oman suomenhevosvarsan kärryillä istuen, kuin suuren surunkin hetkiä. Joulun alla kohta kaksi vuotta sitten oli lähellä, että yhteinen aika Vilman kanssa olisi päättynyt ennen aikojaan. Nyt niissäkin surullisissa epätoivon päivissä osaa nähdä jotakin hyvääkin, kun tulevaisuus Vilman kanssa oli epävarma, ajatus Vienan astuttamisesta heräsi.

Tarina tästä eteenpäin onki jo tuttu Violan blogin lukijoille. Vaikka arki hevosten kanssa harvoin on täynnä pelkkiä upeita hetkiä, auringonpaistetta ja suunnatonta iloa, tietää sitä kuitenkin olevansa oikealla tiellä, kun hymy leviää huulille pelkästään siitä, kun saa vaikka vain katsella rakkaita hevosystäviään. Ihanaa suomenhevosen päivää kaikille!

19.8.2015

23.6.2013

1.7.2015

24.5.2012

20.7.2015

17.1.2014

11.9.2014
18.6.2011

























25.11.2013

19.6.2015

10.6.2015

25.6.2015

18.1.2014
8.8.2014

























21.8.2015

7 kommenttia:

  1. Minäkin olin joskus, että kun hankin hevosen, se EI oke suokki, ei sitten millään. Sitten ystäväni usutti minut koeratsastamaan yhtä suomenhevosta, ja mielipide vaihtui tyystin. Nykyään en voisi kuvitellakaan omistavani muita rotuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutun kuuloinen tarina! Voi tosin olla, että vielä joskus kolahtaa joku muun rotuinen hevonen niin kovasti, että se on vaan menoa. :D

      Poista
  2. Ihani nuo sumukuvat😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä! Ja aina aika sattuman kauppaa, miten onnistuvat. :D Olisi mahtava päästä sumussa kuvaamaan valkoista hevosta niityllä tai jotain harvinaisen kaunista ratsukkoa, mutta pitänee tyytyä näihin omiin, sopii se suomenhevonenkin sumumaisemaan!

      Poista
  3. Hyvää suomenhevosenpäivää teille! Ihania kuvia, jälleen kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Tässä on sellaisia omia suosikkejani, joista joskus haaveilen taulun jos toisenkin teettäväni... Mutta aina se jää, ja sitten tulee joku vielä parempi kuva ja... :D Toisaalta Violan varsa-ajan kuvista voisi silläkin syyllä teettää, että niitä kuvia ei ainakaan enää lisää tule saamaan!

      Poista