sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kuvapostaus: Syksyinen laidunhetki

25.9.2015

Reippaana syysflunssaa uhmaten fiilisteltiin kolmen pienen ja punaisen puttehevosen laidunnusta syksyisellä niityllä perjantaina. Alkaa olla tasan kuukausi Nestorin muutosta ja samalla siitä, kun Viena ja Villitti siirtyivät omasta aitauksestaan pihattotarhaan ja Vilman ja Maisan kanssa samaan laumaan. On ollut hauska seurailla sitä, miten Violasta tuli äkkiä osa laumaa ja varsinkin Vilma jaksaa touhuilla Violan kanssa ja jakaa heinänsäkin lauman nuorimmaisen kanssa. Vähänhän se oli silti haikeaa purkaa Vienan ja Violan kesäaitaus pois, siinä niitä otettiin ensimmäisiä spurtteja ja tultiin höristen aidalle vastaan, kun ihminen tuli näköpiiriin. Viena, joka rakastaa huomiota (lue: herkkuja) oli niin tyytyväinen, kun sai olla huomion keskipisteenä, keskellä pihaa. Toki suurin osa huomioista taisi kuitenkin mennä väärään osoitteeseen ja jälkikasvun suuntaan.

Vuoden viimeisiä laidunnuksia viedään. Toki nytkin hevoset ovat olleet "laiduntamassa" vain mielenvirkistykseksi, syötäväähän tuolla ei oikeastaan enää ole, sen kannetun heinän lisäksi. Jos ei muuta, niin näistä kuvista näkyy hyvin, miten suurelta kolmikuinen Villitti näyttää, kun kaverina on emän lisäksi juuri ja juuri hevoskokoinen Vilma!

Porukan nuorimmaiset, Villitti 3 kuukautta ja Vilmis 4-vee.

Aivan sievältä se näyttää, liinakkotamma Vilmakin, kun kuvakulma sattuu kohdilleen...

Ja on tärkeä hevosenmalli ja hoitotäti Violalle!

Välillä Vilman kyljessä nyhjäävää Violaa voisi melkein luulla sen varsaksi...

...vaikka tarkemmin katsottuna oikeasta emästä ei ole epäilystäkään, nämä ovat niin saman näköiset!

Vienaa tympii, kun suurella ruokahalulla varustettu muksu ronkkii maitobaaria. Välillä homma meinaa mennä tappeluksi.

Viimeisetkin varsakarvat tekevät lähtöä ja Viola kutisee kovin.

Nykyään hevosten tarharapsutteluissa toinen käsi on varattu Villitille ja toinen...

...emän sijaan Vilmalle! Vilma jopa vähän jo hoiti Violaa rapsuttelutuokion aikana.

Viena puolestaan keskittyy (Maisan kanssa) olennaiseen - syömiseen...

Ja ipana kasvaa kohinalla! Perikö tuo sitten isältään muuta kuin päämerkistä enemmän valkoista päähänsä...

Niin emänsä kuva se on! Mini-Viena vielä menee, mutta mini-Vilman toilailuissa saattaisi loppua huumori kesken.

Vaikka tokihan hoitotädiltä imetään vaikutteita aika paljonkin. No, ehkä sieltä opitaan lupsakka suhtautuminen asioihin!

Ja rakkaus ruokaan, noin niin kuin ainakin.

Vaikka emäkin näyttää mallia siihen suuntaan!

On ne vaan sievän näköisiä, punaturkit, vaikka punarautias ei mikään suosikkini hevosväreistä alunperin ollutkaan. Syyskuukin lähenee loppuaan ja tytöt varautuvat tulevaan talveen, talviturkki alkaa olla hyvällä mallilla ainakin porukan matalajalkaisimmalla yksilöllä. Räntäsateita ja pakkaspäiviä odotellessa...

6 kommenttia:

  1. Olis kiva kuulla maisan ja violan yhteisistä jutuista enempi. Ainakin itseäni ei srityisemmin kiinnosta toi viena kun se vaikuttaa iha tylsältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D "Toi Viena" sattuu olemaan Violan emä, joten luonnollisesti se esiintyy blogissa useammin kuin Maisa. Maisan ja Violan yhteiset jutut rajoittuvat tällä hetkellä syömiseen, mikä on jokseenkin tylsä aihe kirjoittaa. Viena on oikeasti porukan suurin persoona, mutta pitäydytään blogin aiheessa pääosin jatkossakin. :)

      Poista
  2. Punaiset putet on parhaita!

    VastaaPoista
  3. Voi että tää on ihana ja ilonen blogi! Ja Villitti on aivan ihana!
    Ja kasvaa selkeästi ihan mieletöntä vauhtia! Tän blogin äärellä tajuaakin, kuinka nopeaa toi varsan kasvu on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emppu! :-) Tänään juuri katselin Villittiä laitumella, että miten se voi oikeasti olla jo niin suuri... Eikä niinkään korkeakaan, mutta leveä senkin edestä! :D Viola on jo nyt kolmikuisena suurempi kuin Vilma meille tullessaan, tulee niin elävästi mieleen se, miten jännittäviä oli ne ajat, kun pikkuruinen Vilma liittyi muonavahvistukseen... :)

      Poista