keskiviikko 23. syyskuuta 2015

100 vuorokautta Villittiä

Villitti 23.9.2015

Sata vauhdilla vilahtanutta päivää, jo sata, vasta sata, ja silti tuntuu, kuin Villitti olisi ollut täällä jo paljon pidempääkin. Soma tasaluku päiviä tuli kuluneeksi myös siitä tammikuisesta yöstä, kun paukkupakkasessa vietettiin hetki nojaillen Vienan varsamahaa vasten. Niin kuin monena iltana aikaisemminkin. Tasan 250 vuorokautta on vierähtänyt siitä, kun onnistuin olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, ja pääsin tuntemaan ihan ensimmäiset potkut Vienan mahasta. Sen jälkeen niitä potkuja tuntui ja myöhemmin näkyikin monen monituista kertaa, ennen kuin sata päivää sitten Viola lopulta pääsi oikomaan koipiaan suureen maailmaan. Sateiseen ja kylmään, alkoi olla keskikesä, mutta sää oli yhtä sateinen kuin nyt syyskuussa.

Sadan päivän ikäinen Villitti on reipas ja sievä tyttö, punaturkkinen ja pörrötukkainen, niin kuin suuri osa muistakin saman ikäisistä ja rotuisista varsoista. Monella tapaa Viola on kuin kopio emästään, yhtä paljon luonnetta, vähän enemmän vauhtia ja ripaus rohkeutta. Kilttikin Villitti on, pääosin oikein hyväkäytöksinen hevosen alku, jonka touhuja seuraillessa ei aika käy pitkäksi.

Aika nätti muksu, kuraisine kavioineen ja turkki turpeessa. 23.9.2015

Edellinen rakennekuva kavioineen kaikkineen on elokuun alulta, jolloin Violalla oli ikää täydet 50 vuorokautta. Viidessäkymmenessä päivässä kokoa on kasvettu, varsakarvaa vaihdettu ja värikin on muuttunut, varsavillan alta paljastuneesta tummanruskeasta turkista tulikin lopulta melko punainen, punaisempi kuin emälläänkin.

4.8.2015  50 vrk
23.9.2015  100 vrk


Sadepäivien välissä on kerätty talteen ne auringonsäteet, mitä on nähty, pitkän ja pimeän talven varalle. Alla nippu kuvia maanantailta, kun ilta-aurinko paisteli hetken aikaa. Jos Viola-aiheiset laidunkuvat pursuaa jo korvista, kannattaa selata postauksen loppuun, sieltä löytyy pätkä hyvin harvinaista, ja hyvin heiluvaa ja hihityksentäyteistä videomateriaalia Violan ja Vienan eiliseltä metsäretkeltä!















Villitti etunenässä, porukan rohkeimpana näyttämässä mutsille, että metsäänkin on turvallista mennä. 22.9.2015

Poikkeuksellisesti videolla on äänetkin tallessa, vaikka tuulen aiheuttama rätinä ei kovin kauniilta kuulostakaan. Siispä kannattaa ehkä säätää tietokoneen ääniä hiljaisemmalle, ettei korvat halkea. Ja varoitus, videon katseleminen kokonäytöntilassa saattaa aiheuttaa merisairautta. Kypäräkamera olisi kiva, järjestelmäkamera kädessä puskaratsasteleminen on... Hauskaa vaihtelua. No, onpahan vähän liikkuvaakin kuvaa Villitistä!

21 kommenttia:

  1. Tosi kiva video! :) pistää nuo varsan sprinttaukset kyllä naurattamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myönnetään, että välillä tulee hiukan kikatettua tuon touhuille! Paras oli yksi hyvin tuima ja tarkka sivupotku heinäpaalia kohti, ilmeisesti se katsoi Violaa väärin. :-D

      Poista
  2. Ihanan syksyistä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut taas sitä toista ääripäätä, kamalan syksyistä! Miten sitä jaksaa laahustaa lätäkössä vielä ainakin kuukauden, ennen kuin tulee kunnon pakkaset, puhdas lumikerros ja oikea talvi? "Ainakin kuukausi" on ihan pikkuisen toiveajattelua, vaikka voisi kai se talvi tulla jo marraskuun alussa? :D Pidetään peukkuja!

      Poista
  3. Voi että! <3 Tuota vodeota katsellessa tuli kyllä ihan kamala kateellisuuden tunne sua kohtaan. :'D Ollapa oma hevoslapsi! Olisihan se aivan mahtavaa, kun saisi metsässä samoilla emätamman selässä ja nauteskella kun varsa kiitää ympäriinsä. :) Valitettavasti oma harrastukseni on sen verran kilpailuhenkinen, ettei varsa sopisi kuvioihin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Meillä ei onneksi ole huolta kilpailuhenkisyydestä, tämän enempää en tällä hetkellä omalta "ratsastusharrastukseltani", jos sellaisesta edes voi puhua, haluakaan. Katsotaan sitten joskus, jos ja toivottavasti kun ollaan Violan kanssa siinä pisteessä, että voisi alkaa harrastaa tosimielelläkin! :D

      Poista
  4. Ihana video! Ihmettelin hetken, miksi näky oli niin tuttu, ja sitten mieleen tuli toissasyksyiset ratsastelut lähitallin ponitammalla ja tämän varsan kirmaillessa ympärillä :D Ihan samanlailla tuli sillekin naurettua :D Täytyykin niitäkin käydä pian moikkaamassa, ei ole niin ehtinyt kun nyt on oma ollut hoidettavana :) Tosin tällä ''mun'' pikkuvarsalla on ikää jo reilut kaksi vuotta ja sillä voi ajaakin jo! Voi miten aika menee nopeesti :)

    - Iridis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista taas Iridis! Aika menee kyllä hirvittävää vauhtia, ja voisi melkein sanoa, että ei aikaakaan, kun päästään Villitilläkin jo ajohommia harjoittelemaan. Toivottavasti meno on sitten vähän vähemmän vauhdikasta! :D Jos edetään samanlaisella aikataululla kuin Vilman ajo-opetuksen kanssa, niin vuoden päästä otetaan ohjasajo (tai siis takaa-ajo, mutta ennemmin puhun ohjasajosta, kun takaa-ajosta tulee aina mielikuva, missä juostaan karanneen varsan perässä pitkin pihaa;), ja loppuvuodesta päästään jo ajelulle! No, sinne on vielä pitkä aika, kuitenkin. :D

      Poista
  5. Ahahahaa, mahtava Villitti! :'D

    VastaaPoista
  6. Ompas Viola varmajalkanen, yhtään ei jänskätä juoksennella. Juuri tuollaista pitäisi varsan elämän ollakin, päästä metsään ja kivikkoon juoksentelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnetään, että se on se omistaja, jota välillä jänskättää tuon menoa katsellessa! Näppärästi Viola kuitenkin katsoo sopivan kirmailureitin ja tarvittaessa saa liinat kiinni (hirvittävän) nopeasti, jos edessä onkin joku paha paikka. Eihän se täysin turvallista ole juoksennella missään, ja jos... Kun pumpulipohjainen aitaus ei ole mahdollisuus, niin ehkä parasta on, että varsa itse oppii kulkemaan erilaisilla pohjilla, ettei siitä tule Nestorin tapaista, se kun tuntuu olevan nokallaan ekan mättään kohdalla. :D Nyt Villitti on tietenkin jo ihan eri tavalla kokenut metsässä kulkija, silloin se meinaan hirvitti oikeasti katsoa, kun ensimmäiset villityskohtaukset suuntasivat laitumelta metsään... :-D

      Poista
  7. Mahtava video! Teillä vedetään samaa rallia, mitä meillä vedetään kentällä. Harmi, että täällä ei ole tuollaista samanlaista ihanaa metsää lähellä, mihin pääsisi lapsen kanssa retkelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä puolestaan harmitellaan sitä, että ei ole hyväpohjaista ratsastusaluetta esimerkiksi näille keleille, kun vettä tulee kuin aisaa ja jopa metsänpohja on lähinnä yhtä lätäkköä... Tai ehkä kun sille linjalle lähdetään, niin olisi vaan se maneesikin näppärä! :D

      Poista
  8. Ihana video! :D Tosi kiva nähdä liikkuvaa kuvaa Violasta, näkee varsan ihan eri tavalla kun se liikkuu! Eikö Viena tosiaan villiinny yhtään, ikinä, kun Villitti riekkuu laitumella tai metsässä? Minä jo tuota videota katsellessa ajattelin, että kohta oot maassa kun Viola rynnistää kohti ja Viena pomppaa johonkin suuntaan :D Sillä yleensä kun ratsastan jollakin hevosella ja toinen alkaa riehumaan vaikka kentällä niin toisetkaan ei malta ihan paikallaan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Viena on yllättävän hyvähermoinen, mitä tulee Villitin villiintymisiin. :D Se lähinnä laitumellakin joskus huolestuu tai hermostuu, mutta hyvin harvoin riehaantuu itse (syöminen on tärkeintä). Metsässä sillä saattaa tulla kiirus, jos ipana kirmaa vierestä ohi suuntana kotipiha, mutta tämäkin kiire ilmenee lähinnä pikakävelynä tai possupassina. Hassua sinänsä, kun kyseessä hevonen, millä on oikeastaan aina ollut kiire ja aina vähän liikaa vauhtia. :D Viena on tosin ehdollistettu aikoinaan äärimmäisen hyvin sille, että paikoillaan odottamisesta seuraa palkinto. Ennen sen opettamista se ei pysähtynyt lenkillä oikeastaan ollenkaan, vaan jos ei päässyt eteen, niin mentiin taakse tai sivulle. Nyt meillä on käytössä kuolaimettomat suitset, jarrumerkki piti tosin opettaa uudelleen, kun ohjia kiristämällä kierrokset nousevat välittömästi.

      Poista
  9. Pakko sanoa, että olisin kyllä kovin toivonut hänestä tulevan isänsä sävyinen, tummanrautias ♥ Noh, ei voi mitään, onhan hän aivan syötävän suloinen noinkin! :) Jospa ne jouhet sitten periytyisi isän puolelta ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielähän se ehtii vaihtaa väriä, pidetään peukkuja tumman(puna)rautiaalle! :D Vilma oli saman ikäisenä sellainen harmahtava, ei tippaakaan punainen, mutta niin vaan ei siitäkänä saatu tummanraudikkoa, kun tuli vaaleanpunarautias liinaharja... Hamppujouhisesta oikein harmaansävyisestä tummanrautiaasta haaveilin, ja haaveeksi taisi jäädä. :D Niin, ja pidetään peukkuja, että tukkatyyli nyt ainakin tulisi isän puolelta! :-D

      Poista
  10. Voe, on kyllä nätti likka tullunna tästä! :3
    Laitatko sukupostiin olleskaan noita hienoja rakennekuvia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Juuri tänään yritin arpoa, että minkä kuvista laittaisi sukupostiin. :) Taidan päätyä tuohon postauksen ylimpään kuvaan, vaikka ilme siinä vähän viekkaan näköinen onkin. Harmi, että parhaimmat otokset olivat epätarkkoja, on sekin, kun ei onnistu paikoillaan seisovasta hevosesta ottaa teräviä kuvia... :D Kuvat olisi voinut ottaa myös vähän niin kuin taaempaa, mutta Viena oli jätetty seisomaan juuri siihen, että se olisi tullut kuvaan jos olisin ottanut askeleen vasemmalle. No, puolivuotiskuviin skarpataan sitten! :-D

      Poista