lauantai 15. elokuuta 2015

Villitti kaksi kuukautta - ja ihan oma blogi!

Villitti tasan kaksi kuukautta! 15.8.2015

Violan oma blogi, mikä ihana teko... Siis ihan oikea syy lisätä varsasta tuhannen ja yhden kuvan postauksia ainakin seitsemän kertaa viikossa! Kaksi kuukautta on ehtinyt vierähtää Violan syntymästä ja sen ajan nelivuotinen hevos- ja poroblogi Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta ehti muuttua varsakuvablogiksi. Nurina siitä, miten blogista tuli kertaheitolla tosi tylsä ja miten jatkuva varsakuvien postaaminen vallan ärsytti antoi omaa vauhditustaan pidemmän aikaa muhineelle idealle, laittaa hevos- ja poroaiheinen blogi jäähylle ja keskittyä siihen, mikä vielä blogissa kiinnostavaa oli - varsakuviin ja -kuulumisiin. Villitin oma blogi tulee päivittymään ahkerasti ja varsan touhuja seuraillaan tuttuun tapaan kuvapainotteisesti, blogi on perustettu lähinnä päiväkirjaksi, muistoksi ja ihan omaksi iloksi Violan ensimmäisistä askelista alkaen.

Vienan tiineyden ajalta on myös kirjoitettu ahkeraan blogia, oikeastaan kahtakin, kun alun perin oli tarkoitus jatkaa Vienan tiineydestä kertovaa blogia sitten varsan synnyttyä, mutta jotenkin se ei koskaan tuntunut Violan blogilta. Blogin arkistoon on siirretty kaikki Viola-aiheiset postaukset toisesta blogista, ja tarkoitus olisi siirrellä myös osa Vienan tiineydestä kertovista blogiteksteistä tänne.

Tuimaa ravinäytettä eiliseltä.

Isäntäkin pyörähti laitumella ja nappasi Violasta kuvankin!

Tomera Villitti kahden kuukauden ikäisenä, 14.8.2015

Kaksi kuukautta on mennyt ennen kaikkea nopeasti, kuin siivillä, yhdessä vilahduksessa tai hujauksessa, aivan hirvittävää kyytiä joka tapauksessa. Ensimmäinen kesä Violan kanssa on ollut ikimuistoinen, täynnä ihania hetkiä, juuri sellaisia, mistä ensimmäistä omaa kasvattia odottaessa haaveili! Harmi, ettei tunnetta ole niin helppo taltioida aikaa kestävään muotoon, mutta ehkä myöhemminkin muistaa, miltä tuntui jännittää Vienan varsomisen lähestyessä, katsella Violan ensimmäisiä askelia - ja ensimmäisiä laukkaspurtteja pihanurmella! Miltä tuntui upottaa sormet pörröiseen varsakarvaan, miltä auringonpaisteessa päivänokosilla olleen Violan turkki tuoksui. Tai miltä tuntui, kun Viola hirnahti ihmisten - tai palvelusväen, kuten emä opetti - perään ensimmäistä, toista, kolmatta ja kolmattakymmenettä kertaa...

Onneksi suurin osa näistäkin muistoista on taltioitu hiukan kestävämpään muotoon kuin vain omaan lahoon päähän, nimittäin internetin ihmeelliseen maailmaan. Siinä missä hevosten kalenteri on tyhjää täynnä, on blogissa tallessa monia mukavia muistoja vuosien varrelta. Siksipä juuri bloggaamisen lopettaminen kokonaan ei tuntunut ajatuksena kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikka totaalinen kyllästyminen vuosia pystyssä olleeseen blogiin ehti jo tullakin. Onhan Viola seikkaillut blogimaailmassa jo ennen syntymäänsäkin, ja jaksan uskoa, että vuosien päästä on mahtava saada palata näihin hetkiin uudestaan ja uudestaan!

Jos ei tuleva ravihevonen, niin ehkä tulevaisuuden(kin) puskaputte?


Tiedä sitten, tuleeko tänne blogiin eksymään kukaan sellainen, joka ei ole jo Violan elämän alkua toisen blogin puolella seuraillut, mutta enemmän esittelyä Violasta ja ehkäpä ajatuksia tulevaisuuden varalle tulee jossain vaiheessa löytymään omilta sivuiltaan. Muut hevoslauman jäsenet tuskin tulevat juurikaan esiintymään tässä blogissa, eniten niistä tietenkin emä Viena. Hoitotädin virassa toimii nelivuotias Vilma ja kirmailukaveriksi toivottavasti alkaa kuusivuotias Maisa, joka luultavasti hyötyisi itse siitä kirmailemisesta enemmän kuin Viola. Aika näyttää, miten tämä tästä lähtee muotoutumaan, hevos- ja poroaiheisen blogin oli tarkoitus olla lähinnä kuvien jakamista varten, mutta myöhemmin blogi kertoi askel askeleelta elämästä uuden hevosystävän kanssa, ja vielä myöhemmin tämän toisenkin!

Vaan jotta totuus ei unohtuisi, alla kunnon pläjäys kuvia tältä päivältä, Violan melkein kuin synttäreitä vietettiinkin oikein aurinkoisessa säässä, ja fleecehuppari päällä oli varsin lämminkin! 

Tänään on nautittu tästä!

Emätamma se vain sopii syksyisiin sävyihin.

Äitin tyttö!

Villityskuvat menivät vaihteeksi taas harakoille, kun kameran kanssa ei vain enää pysy tämän kaverin vauhdissa mukana!

Violakin on niin kauniin värinen auringonpaisteessa, harmi, että nyt varsalle näyttäisi kasvavan ihan ruskeita jouhia.

Vaan eihän sitä vielä tiedä, minkä värinen tästä sitten lopulta tuleekaan - tulipunaisen tukan puolesta kyllä pidetään peukkuja!

Metsässä maisteltiin mustikat ja hillat, välillä Viola kävi maitobaarilla ja sitten olikin jo kiire takaisin!

Ison näköinen tyttö jo!

Mihin se tiikeri raidoistaan pääsisi...

Vai kirahviko se olikin...

Nämä kuvat on ihan parhaita, missä Viola on ihan emänsä kopio!

7 kommenttia:

  1. Mä luin sitä toista blogia, ja alan ehdottomasti seurata tätä! Viola on niin ihana! Hienoa, että se sai oman blogin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viola on kyllä mainio tyyppi! :-)

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja tosiaan, mielelläni rupean lukemaan tätäkin blogia :). Mieluummin tälläistä, jota kirjoittaja tykkää kirjoittaa, kuin sellaista, jota ei. Mutta onneksi jätit vielä toisenkin blogin, sillä sieltä voin sitten ainakin arkistoista käydä Maisaa ihailemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoit kyllä niin hyvin, ja toden totta, mukavampi se on sellaista blogia lukea, minkä teksteistä oikein paista se, että juuri siitä asiasta on melkein palava halu kirjoittaa! Tympeä oli lopussa laittaakaan Viola-aiheisia kuvapostauksia toiseen blogiin, kun tuli sitä palautetta, miten joku peräti lopetti blogin lukemisen, kun tulee pelkkiä varsakuvia. Olettaa siis voisi, että tähän blogiin tiensä löytävät ja kommenttinsa jättävät vain ne, joita kiinnostaa Violankin touhut!

      Olen ihaillut pidemmän aikaa muutamien pienten blogien kommenttikenttiä, siellä on oikeasti vilinää ja vilskettä, kun lukijoina on ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita. Hiukanhan se turhauttaa kirjoitella muutamalle tuhannelle kävijälle, joita ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan. Tosin myönnetään, että olen laiska kommentoimaan itsekin, enkä siksi voi vaatia yhtään mitään blogin lukijoilta! :D

      Kiitos sinulle kommentistasi ja lupailen, että eiköhän sinne toiseenkin blogiin vielä jotain Maisa-aiheista luettavaa saada aikaiseksi, kunhan nämä kuviot tästä selkiytyvät ja päästään palaamaan hevostenkin kanssa tavalliseen arkeen!

      Poista
    2. Ups, sorry, unohdin nimimerkin :) Iridis siis olin :D

      - Iridis uudelleen

      Poista
  3. Hurmaavia kuvia ja hieno varsa !

    VastaaPoista