keskiviikko 5. elokuuta 2015

Viisikymmentä (ja yksi) päivää Villittiä!

Villitti ja epäonnistunut yritys villittää Vienakin leikkiin mukaan!

Mitä sitä pitikään kirjoittaa? Ei kai taas vaan pelkkiä Violan kuulumisia, tai paremminkin läjäpäin kuvia? No kyllä, niitäkin. Päivien mittaan mielessä pyörii hyviä ideoita blogin varalle, mutta jostain syystä tietokoneen ääreen istuessa ei niistä mielessä olekaan enää yhtäkään. Villitin päiväkirjaksi muuttuneen blogin tyyliin sopivasti jatketaan siis päiväkirjamaisen kuulumispostauksen merkeissä, eilen nimittäin pihaan saapui taas mieluinen vieras, siis se sellainen, jolla oli mukanaan pussillinen omenoita!

Reetta vieraili hevosia katselemassa ja omppuja syöttämässä viimeksi kesäkuussa, kun Viola oli yhdentoista vuorokauden ikäinen. Silloin Viola sai tuliaisiksi supersuloisen timattiriimun, joka pienimmilleen säädettynä oli juuri sopiva. Nyt samainen riimu mahtui vielä juuri ja juuri varsan päähän, niskahihna suurimmilleen säädettynä!

26.6.2015

Reetta ja Viola 4.8.2015

Aika todellakin menee hirvittävän nopeasti! Hontelo hevoslapsi on kasvanut varsin topakaksi tytöksi, joka tulee rohkeasti pyytämään rapsutteluja vieraammiltakin ihmisiltä. Jos vaan emänsä päästää, kun Vienan mielestä Reetta varsinkin kuuluu niihin tamman omiin rapsuttajiin, joiden kyllä pitäisi ensisijaisesti raapia emätammaa, eikä aina vain sitä jälkikasvua! Vaan hyviäkin puolia tuo ipana on tuonut mukanaan, nyt kameralla osoitellaan lähinnä vain Villittiä, ja emä saa olla rauhassa ja useimmiten keskittyä syömiseen...

Ja kun kerrankin oli kaivatut apukädet käytössä, piti Violasta saada ensimmäiset ihan oikeat rakenneposeerauskuvat!

Reetta ja tasan 50 vuorokauden ikäinen Villitti! 4.8.2015

Viena, Viola ja kilpailua huomiosta (ja herkuista!).

Violan lyhyen poseeraustuokion jälkeen varsa pääsi toteuttamaan itseään ilman riimuja ja naruja, eli kirmailemaan metsäniitylle. Vauhtia ja lennokkuutta piisasikin tuttuun tapaan, ja muistikortille tallentui jopa jokunen ravikuvakin! Viola onkin ketterä menijä metsässäkin, hypellen kantojen yli ja pujotellen puiden väleissä. Metsästä löytyy paljon kaikkea hyvää maisteltavaakin, mustikoiden päälle Viola ei vielä ihan kuitenkaan ymmärrä. Vienan kanssa on vietetty monet hetket menneinä kesinä mustikoita poimien, tamma itse tosin ei niitä olevinaan osannut varvikosta etsiä, mutta kouraan kerätyt mustikat päätyivät parempiin suihin hetkessä!

Niin iso ja sievä tyttö!

Mutsii, ota reppariin!


Omatoimisestikin voi hetken aikaa poseerata näin näppäränä, kun piti kuunnella vieläkö Viena oli tallessa!


Ensikohtaaminen muurahaiskeon kanssa!

Ja kevyet on jalat, metsässä hölkötellessä.

Laidunnushetken jälkeen Villitti oli enemmänkin Laiskotti, ja poseeraaminen sujui vielä aikaisempaa paremmin. Ensimmäinen oikea rakennekuva kohta kahden kuukauden ikäisestä Violasta tulee tässä:

Viola 50 vrk, 4.8.2015

Violan ja Vienan paijaamisen jälkeen piti keksiä jotain muutakin ohjelmaa, kun nyt kerrankin oli kaveri mukana hevostelemassa. Puolitosissaan ilmaan heitettyä ehdotusta lähdettiinkin sitten toteuttamaan, ja suunnattiin pellolle ratsastelemaan tuhman ja nälkäisen Maisan ja nelivuotiaan Vilman kanssa! Ja jotta tässä yhdistelmässä ei olisi liian vähän haastetta, jätettiin Vilmankin satula tallille ja suunnattiin ensimmäiselle peltoratsastukselle ilman satulaa.

Tällaista kuvaa blogissa ei ole ennen ollutkaan!

Vilma ei ollutkaan aikaisemmin ollut ratsastuslenkillä hevosseurassa, ja vaikka Maisan oli tarkoitus olla nuoremmalle Vilmalle se turvaponi, taisi roolit vaihtua jossain vaiheessa. Kuolaimettomat suitset ja loputtomasti ruohoa ahneen ja omasta mielestään nälässä pidetyn ponin kavioiden alla oli aika haasteellinen yhdistelmä. Vilma puolestaan toimi kuin vanha ruuna, lompsotteli leppoisasti eteenpäin, mitä nyt välillä oli hölkkäpätkillä innostua ja purki sen nakkelemalla niskojaan. Vilma oli kyllä kasvanut ainakin leveyttä muka paljonkin viime kerrasta, kun sen selässä on ilman satulaa istuskelemaan päästy, tunne oli jo melkein kuin täyden hevosen selässä, ei enää kuin kapean varsan!

Vilmaa ei lenkin jälkeen poseeraaminen kiinnostanut pätkän vertaa, mutta muutama - vielä Violan ravikuviakin paljon harvinaisempi ratsastuskuva - saatiin muistoksi kuitenkin! Jostain syystä myöskään Violaa ei innostanut poseerata omistajansa rinnalla laitumella, ei edes reiluista rapsutuspalkkioista huolimatta...
























Näin suuri hevoslapsi jo!

Suhtautuminen kameraan tuli Vilmalta ihan luonnostaan jo pienenä, ja Violan sovittaessa uutta riimuaan oli ilme kovin samanlainen kuin Vilmalla lähes neljä vuotta sitten otetuissa varsakuvissa! Ehkä tästä alla olevasta kuvasta ei olisi mainoskuvaksi ihanaa riimua myymään, Violan ilme kun ei ihan vastaa riimun hauskaa "I'm HAPPY" -tekstiä!

Viola kohta 2 kk, 4.8.2015
Vilmis 3 kk, 15.9.2011


Tänään päästiinkin sitten nauttimaan jo vähän enemmänkin kesäisestä säästä! Viola kulki narussa eilen niin näppärästi emän matkassa laitumen ja tarhan väliä, että tänään harjoiteltiin taluttamista yhden ihmisen voimin. Siis niin, että yksin saa molemmat kuljetettua laitumelle ilman, että Villitti viilettää pitkin pihoja ja sinkoilee kaikkialle muualle paitsi toivottuun suuntaan, eli siivosti narussa kävellen. Alku oli vähän kankeaa Violan jumitellessa ja Vienan kiirehtiessä, mutta parivaljakko siirtyi ilman ongelmia pihasta laitumelle. Kätevää, kun nyt Violan kanssa voi taluttamista harjoitella kahdestaankin, kun varsa seurailee ihmistä ilman emääkin!

Lopuksi vielä vähän lisää Viola-aiheisia kuvia, josko seuraavaa postausta varten näitä ei taas olisi kymmeniä jo jonottamassa!

5.8.2015

Äitin tyttö 5.8.2015

3.8.2015

5.8.2015

5.8.2015

Metsäravailuja, part 2. 4.8.2015

5.8.2015

4.8.2015
3.8.2015

























5.8.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti