sunnuntai 30. elokuuta 2015

Sadepäivän metsäretki

28.8.2015

Monta roikkumaan jäänyttä asiaa on nyt viimein saatu pois päiväjärjestyksestä, mutta ennen uusimpien kuulumisien kertomista palataan kuvapostauksen voimin perjantaihin, joka olikin vallan syksyinen päivä. Vettä taisi tulla vuorokauden verran enemmän tai vähemmän kuin saavista kaatamalla, mutta ennen pahimpia sateita Villitti pääsi mutsin kanssa vielä nakkelemaan koipiaan metsäniitylle. Viena kun on tunnetusti sokerista ja sulaa sateessa, eli Violakin joutuu viettämään sadepäivät neljän seinän sisällä, jos vaan Viena saa valita. Laitumella sadesää sitten ei haittaakaan pätkääkään, ja navakka tuuli piti huolen siitä, että ympärillä ei pörrännyt ensimmäistäkään ötökkää!

Ennen metsään tutkimaan suuntaamista piti tietenkin oikoa koipia vauhdikkaasti niityn nurmella, tällä kertaa vauhtia oli joka suuntaan, niin eteen, sivuille, kuin ylöspäinkin!


Kevyet on ketarat!

Varsinkin nämä takakoivet!

Ehkä se mutsikin innostuu leikkimään, jos tarpeeksi nakkelee koipiaan...

...kohti. Vienalla on turhankin pitkä pinna ja ipanan mielestä on ihan ookoo antaa mutsille muutama napakka sivupotku.

Parasta kuitenkin tällä hetkellä on reppariin hyppiminen...

...mutsi on vaan niin tylsimys, ettei siitäkään innostu leikkimään, lähtee vaan pois.

Ja sekös kiukuttaa!

Kameratyypin reppariin ei onneksi ole yritetty kiivetä, mutta juoksukilpailuun voi hyvinkin haastaa!

Eikä epäilystäkään, kumpi voittaa...

Metsässä onkin hyvä keskittyä syömäpuoleen...

...vaikka onnistuu se vauhdikas spurttailukin, yli kantojen, ali oksien ja puiden välistä...

...ja yli pusikoista!

Metsään on tullut jo syksy, sienien lisäksi metsänpohja täyttyy vähitellen kellastuneista lehdistä.

Ja mustikoitakin löytyi vielä! Nämä tosin päätyivät...
...parempiin suihin. Hiiteen omput, mustikat on pop!










Tämä metsänpeikko on kyllä näppärä koivistaan, vaikka spurtit voisi tehdä muuallakin kuin pusikoissa...



Siellä se mutsi söi, niityllä, eikä ollut kiire ipanan perään koivikkoon. Olkoonpa, saapa hetken hermolomaa...

...ennen kuin Villitti pinkoo taas luokse ja hyppää reppuselekään!

On ne vaan kauniit, maisemat ja värit, näin syksylläkin!

4 kommenttia:

  1. Ihana Villitti! Nyt meilläkin varmaan saa Vihru enemmän kyytiä Elviiralta, kun laidunkaverit lähtivät tänään kotiin :(
    Sinulle löytyy haaste blogissani: http://anujavihru.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, Elviira ja Lenni olivat niin hellyttäviä yhdessä! Ja sitä paitsi, mihin tämä kesä oikein ehti jo vilahtaa... Olisi se varsakaveri kyllä niin tärkeä, vaikka tammavarsalle ei ihan niin tärkeä kuin orivarsalle! Onneksi ponikaverit löytyvät molemmille, shettiksillä huumorintajua vielä riittää ipanoiden touhullekin. :) Kiitos haasteesta!

      Poista