maanantai 17. elokuuta 2015

Kuulumisia kymmenennen viikon alkuun

Eilen ilta-auringossa oli ipanassa taas vähän vauhtia!

Hirmuisen hienot säät! Tuntuu, että tänä kesänä jokainen blogiteksti on sisältänyt joko valittelua siitä, miten vaihteeksi sataa, on kylmä ja inhottavaa, tai ihmettelyä siitä, miten ohikiitävän hetken ajan päästiin nautiskelemaan auringonpaisteesta. Toista se on nyt, kun alkaneeksi - Violan kymmenenneksi - viikoksi on luvattu hurjan lämpimiä ja uskomattoman aurinkoisia päiviä, miten sitä osaa ollakaan! Yöt ovat onneksi jo pimeitä ja viileitä, ja siis onneksi siksi, että hevoset saavat ainakin yön ajan huokaista, kun paarmat, polttiaiset ja mäkäräiset kaikkoavat ympäriltä. Violan viiletysintoa kuumat päivät eivät juurikaan vähennä, mutta paarmat lyhentävät auttamattomasti sitä aikaa, minkä emätamma viihtyy laitumella ennen kuin kuppi kierähtää nurin.

Tähän aikaan vuodesta, kun sääskistä ei enää juurikaan häiriöksi asti ole, on paras paikka suojautua siivekkäiltä ystäviltä metsässä. Siellä on lisäksi mukavan viileää! Yhdeksänviikkoinen Villitti viihtyykin metsässä niittyä paremmin, siinä missä Vienaa ei juuri metsän puolelle saakaan. 

Eilisiä touhuja koivikossa, tässä tsuumaillaan niityllä laiduntavaa emää!

Hetkeksi Viola jäi vähän kauemmaksi kamerasta ruohoa maistelemaan.

Ennen kuin tuli kiire kameratyypin kintereille!

Sinne vaan, tutkimaan, ja kehittämään tasapainoa vaihteleviin maastoihin!

Myönnetään, että välillä hirvittää, kun Viola kiitää hirmuista kyytiä pitkin pusikoita, yli kannoista, ali oksista ja puiden välistä! Vauhtipätkien jälkeen, kun koivista löytyy isoja punertavia laikkuja, ehtii olla varma, että ipana loukkasi itsensä, ennen kuin laikut huomataan mustikaksi. Varsinkin valkosukkainen emänsä on aikaisempina kesinä saanut välillä sydämen pamppailemaan, kun on nuohonnut metsikön mustikkapaikoilla! Olkoonkin sävy vähän sininen, vähänkin kauempaa katsottuna täydestä menee...

Violan ensimmäistä vuolua suunniteltaessa sovittuun ajankohtaan oli ties miten paljon aikaa, suorastaan runsain mitoin, aikaa harjoitella jalkojen nostelua, tutustua raspiin ja kopsutella kavioita koukulla. Johonkin se aika sitten hupenikin yhdessä hetkessä, ja nyt, kun vuoluun on enää viikon päivät, uhkaa iskeä pienoinen paniikki. Violan jalkoja on kyllä nosteltu, ja ihan sievästi tuo ne nostaakin, ei siinä mitään, mutta vielä toistaiseksi Viola on vähän arka vieraille ihmisille käsittelytilanteissa. Ja tässä yhteydessä vieras ihminen on oikeastaan kuka tahansa muu kuin päivittäiset hoitotoimenpiteet suorittanut varaäiti. Siksipä tänään koipia nostelemaan pyydettiinkin isäntä, ja alkujärkytyksestä toivuttuaan Viola seistä tönötti niillä sijoillaan ja nosteli kaikki jalkansa pyynnöstä varsin mallikelpoisesti.


Jokin aika sitten kaupunkireissulta tarttui mukaan ötökkäkarkotteiden lisäksi Violalle uusi riimu. Niin sitä kuviteltiin, että shettiskokoista riimua ei ihan vielä päästäisi käyttämään, mutta sovitettaessa se taisi osoittautua tällä hetkellä Violan riimuista kaikkein sopivimmaksi. Turvanympärys on tosin sen verran reilu, ettei riimua voisi tarhaan päähän jättää, mutta ei Violalla muutenkaan ole riimua pidetty päässä kuin tarvittaessa. Kaksi varsariimua onkin ehtinyt jäädä jo liian pieneksi, ja nyt käytössä oleva nahkariimu alkaa olla suurimmilleenkin säädettynä turhankin tiukka, hirvittävää kyytiä se vain kasvaa tämä ipana!

Suhtautuminen uuteen riimuun oli hiukan parempi kuin jo keväällä ostettuun riimuun, ehkä Violan mielestä turvalla olevan "I'm HAPPY" -tekstin sijaan tässä riimussa on kuosi enemmän kohdillaan!
























Riimua koristaa häntä suorana kirmaavan Pollen kuvat...

Ja kyllä, yhdennäköisyyttä löytyy tähän tyyppiin! 10.8.2015

Viola on nyt kulkenut laitumen ja tarhan väliä pääosin narussa. Homma on kohtalaisen sujuvaa, vaikka yhden ihmisen voimin mennäänkin, ja vaikka Vienalla onkin poikkeuksetta kamala kiire, ensin laitumelle, ja sitten takaisin tarhaan. Eilen Viola jostain syystä jumitteli koko meno matkan, pysähtyen vähän väliä ja juurtuen niille sijoilleen. Taluttajalla niinkin riittää hermot jumitteluihin, mutta emätamman mielestä Violaa ei tarvitse jäädä odottelemaan, vaan sen mielestä varsan voisi vaikka jättää siihen pönöttämään, kyllähän se joskus perässäkin tulee. Niinpä vähän Vienan mielialoista riippuen Violan jumahtaessa se yleensä pukataan liikkeelle takaa, tai odotellaan hetki, ennen kuin matka taas jatkuu.

Pukkaustoimet ovat siitä vähän hankalia, että Viena mielellään hyörisi ja pyörisi tai menisi jo syömään, ja yleensä onnistuu tönimään joko taluttajaa, varsaansa tai parhaimmillaan molempia siinä touhutessaan. Tamman kadonneita käytöstapoja olisi puolestaan helpompi etsiskellä ilman, että toisessa kädessä on varsa, jolla ei ole oikein kiire mihinkään. Mikään sikapossu ei Vienakaan ole touhottaessaan, mutta taluttajan kuunteleminen ilman, että naru kiristyy, tuntuu unohtuneen ihan kokonaan. Ja kun nälkäkin olisi. Tänään sitten isäntä ehti kaveriksi taluttamaan Violan laitumelle, ja varsalla oli vauhtia vähän turhankin kanssa, paluumatka sitten sujui kolmistaan hyvässä yhteisymmärryksessä. On se vaan huomattavasti helpompaa ja joutuisampaa kuljettaa Viena ja Viola yhtä aikaa narussa laitumeen, kuin vartoa pitkin pihoja tutkimusretkillään viipottavaa varsaa samojen aitojen sisäpuolelle!

Lähdöt on juuri niin vauhdikkaita, ettei kameran kanssa ehdi mukaan!

Suurimman osan spurteistaan Viola ottaakin nykyään metsissä, niityllä käydään vain kysymässä kuvaajasta juoksukaveria.

Jonkun kuvan verran sitä saattaa onnistuakin, tukka putkella ja tuimalla ilmeellä, yhdeksänviikkoinen Villitti!

Ja kun vauhti on hurjaa ja päivä lämmin, niin hikihän siinä tulee väistämättä. Viola kävikin jo aikaisemmin tänään jalkapyykillä, kun emä nautiskeli häntäpesusta, ja villin vilistämisen jälkeen oli vuorossa melkein kokopesu, kun hikiset paikat pyyhittiin sienellä! Viola ei vielä tiedä, että pesussa parasta on se pesun jälkeen piehtaroiminen, mutta turvepatjalla kyljelleen köllähtäminen ajaa lähes saman asian. Laiduntamisen, vauhdikkaan kirmailemisen ja sitten vielä kylpemisen jälkeen onkin mahtavaa päästä varjoisaan paikkaan päivänokosille!

Niin se akka otti ja kylvetti. Mikäpä siinä, mukavasti viilensi!

P.S. Viola on napannut toisen blogin puolelta ensimmäisen päivän aikana jo yli sata lukijaa! Kiitokset varsinkin kaikille kommentoineille!

20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Viola on kyllä aikamoinen söpöläinen. :-)

      Poista
  2. On kyllä upea varsa! Ja upeat kuvat. Milläköhän kameralla nämä on otettu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on loistavasti jo neljän vuoden ajan liki päivittäisessä käytössä palvellut Canon EOS 500D, nämä kuvat on kaikki otettu Canon EF 70-200mm f/2.8L IS USM -objektiivilla. :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ♥.♥

    http://millakaroliinas.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Ihana kun Violalla on mahdollisuus päästä metsään tutkimaan ja seikkailemaan! Hienoja kuvia jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Viola kyllä viihtyy, kun on paljon tekemistä ja tutkimista. Harmi, että emänsä ei turhan pitkään sitten viihdykään! Viena on kyllä aina ollut sellainen, Nestaa ja Vilmaa ei muutamat ötökät haittaa ja ne ovat kuin kotonaan metsässäkin, Viena viihtyisi paljon paremmin pihanurmella tai jopa tallissa nököttämässä. Omituinen otus. :)

      Poista
  5. Ei varsa kyllä parempaa elämää ja alkuviikkoja voisi edes toivoa! Ihana emä, huolehtivainen ihminen, lauma ympärillä, mahdollisuus liikkua eri maastoissa ja metsiköissä sekä tutustua asioihin, joihin moni hevonen tai varsinkaan varsa ei pääse mukaan.. Innolla seuraan Vilperin kehittymistä, tämä sun blogi on kyllä paras varsablogi koskaan! :) Hyvä ratkaisu, että Villitti sai oman sivustonsa, tykkään!

    Mitä suunnitelmia sulla muuten on Violalle? Ratsu? Ravuri? Puskaratsu? Vai kenties näyttelyt? Olisi kiva saada vähän postausta varsan tulevaisuudensuunnitelmista! :)

    Aurinkoista elokuuta sinulle, Jessi sekä VIolalle, äipälle ja koko karvakoplalle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! :) Tällä hetkellä Viena ja Viola tosin eivät ole osa laumaa, kun Nestori ei varsan kanssa sovi samojen aitojen sisäpuolelle, mikä on suunnaton sääli. Molempien tulevien laumakavereidensa kanssa Viola on kyllä päässyt ulkoilemaan, ison hoitotäti Vilman ja pienemmän painikaveri Maisan kanssa! Maisa tosin tuumasi heti, että ihan ok Villitti, että ole täällä, mutta samalle heinäkasalle ei siten ole tulemista. :D Tuli elävästi mieleen ensimmäiset päivät, kun Vilma muutti meille, ei mennyt kauaa kun olivat Maisan kanssa ylimmät ystävykset!

      Postausta tulevaisuuden suunnitelmille voisikin kirjoitella jossain välissä! Sellainen monitoimipolle, mille käy kaikki ja minkä kanssa voi harrastaa monipuolisesti, se on se unelma. Sisältäen harrasteravurin uraa ja ratsastushommia sitten puskaratsun roolissa. Mutta niihin on vielä niin huikean pitkä aika, ja vuosiin tähän väliin sopii toivottavasti paljon kaikkea mukavaa yhdessä tekemistä! Aloitetaan ajo-opetuksen kanssa, niin kuin Vilmankin kanssa. :)

      Ja oikein mukavaa loppukesää sinullekin, ja kiitos kivasta kommentista! :-)

      Poista
  6. Vilmahan näytti jo isolta varsalta tossa neljännessä kuvassa(tosin sitähän se alkaa ollakkin...)

    Mutta kyllä se vaan niin on että on tuo aivan ihanan suloinen varsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole yhtään yllättynyt, että muillakin menee meidän puttetammat nimissään sekaisin, kun en itsekään onnistu puhumaan kaikista omilla nimillään! :D Perinteisesti selitän suu vaahdossa siitä, mitä Viola ja Villitti on touhunnut, puhuttelen Vienaa Vilmana ja kerran huusin laitumelle iloisesti "Moi Villo!", mistä lie tuli sekin. :D

      Hellittelynimet onkin vähän helpommat, kun ovat edes vähän erilaiset, Viensku, Vilmis ja Viola on tietenkin Villitti. :D Kiitos Hilma!

      Poista
  7. On kyllä vähän outoa että perustit violalle oman blogin kun kuka jaksaa lukee tuhatta samanlaista postausta kun aiheena on aina Viola kuvat... ja sitten sun toinen blogi jää varmasti aika pienelle postaus tahdille. :( mutta totta kai ymmärrän että tahdot tehdä niinkuin parhaaksi tuntuu... Hyvää kesän jatkoa vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa on ennemminkin se, että sinä eksyit tänne vain kommentoidaksesi, ettei kukaan jaksa lukea tällaista blogia. Äkkiseltään katsoisin, että ainakin 121 rekisteröitynyttä Bloggerin käyttäjää on kiinnostunut lukemaan tätäkin blogia! :D

      Miinusta toisen blogin viimeisten kahden kuukauden aikana kirjoitetuista postauksista ne Viola-aiheiset kuvapostaukset, mitä kukaan ei jaksa lukea, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään. Kumpi sitten onkaan parempi, se, ettei blogiin tule juurikaan uutta sisältöä, vai se, että sinne tulee sellaista sisältöä, mikä ei kiinnosta ketään? Tämän blogin lukijoita on alusta asti varoitettu, että sisältö tulee olemaan päiväkirjamaista ja kuvapainotteista, enkä siis ota vastaan minkäänlaista kitinää siitä. :D Toisen blogin puolella sen niinkin ymmärsi, kun suurin osa, ellei likimain kaikki, lukijoista oli liittynyt blogiin ennen kuin siitä tuli Violan kuvapäiväkirja. Mutta tekee niin tai näin, aina löytyy joku sellainen, minkä mielestä kaikki on nyt pilalla. Mukavaa loppukesää sinullekin! :-)

      Poista
    2. Minun mielestäni on ihanaa lukea vaikka joka päivä hevoslapsen elämää, kun sellaista en itse ole päässyt kokemaan! Vielä kun on oikein oma blogi, niin ei joukkoon "eksy" muita postauksia! :)

      Poista
    3. No mutta hei! Tätä blogia lukevat ne joita Violan elämä kiinnostaa (kuten minua) ja jos ei kiinnosta, miksi tätä sitten lukea? Ei miksikään. Silloin voi jättää tämän blogin ihan omaan arvoonsa.
      Jos taas kavioiden kopsetta blogi oli mielenkiintoisempi, hyvä niin. Enään sinne ei tule Viola aiheisia postauksia (ainakaan niin paljon?) jotka niin kovasti ärsyttävät.
      Eli tämä Villitin oma blogihan on pelkkää plussaa. Jos ei kiinnosta niin sitten ei. Voit valita kumpaa seuraat, eikä kumpaankaan tule sitä epämiellyttävää materiaalia!
      Olen puhunut.

      Poista
    4. Villitti. <3 Ei voi muuta sanoa.

      Poista
    5. Jes, kiitos yllä olevista kommenteista! On se jo aikaisemminkin nähty, että tekee niin tai näin, niin aina jonkun mielestä tekee väärin. :D Violan oma blogi olisi voinut yhtä hyvin olla piilotettu blogi, kuten Vienan tiineysblogikin, mutta osaa lukijoista tuntui varsan kuulumiset kuitenkin sen verran kiinnostavan, että tämä ratkaisu tuntui parhaimmalta mahdolliselta! Pakko vielä lisätä, että vuosien kirjoittelun jälkeen oli ihan mahtava vain aloittaa alusta, ilman, että kukaan oikeastaan osaa odottaa tältä blogilta mitään. Lisäksi jätin vesileimat kokonaan kuvista pois siksi, että täällä olkoon varmuuskopiot nettikokoisista Violan kuvista siltä varalta, jos käy katastrofi ja kovalevy poksahtaa!

      Poista
  8. Kuinka paljon tuota metsää on laitumella rajattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa kyllä yhtään arvioida! Sen verran kuitenkin, että sinne sopii häviksiin kolmekin hevosta, kokeiltu on. :D Viola ei oikein kaukana vielä uskalla seikkailla, eli kuvissa näkyy hyvinkin samoja paikkoja niityn ympäriltä.

      Poista