torstai 13. elokuuta 2015

Kesän lopulla

Ihana Viena, niin parhaimmillaan emätamman roolissa!

Syksy saapuu hiljalleen, yöt pimenevät ja paksu usva leijailee iltahämärässä peltojen yllä. Halu ottaa ilo irti viimeisistä lämpimistä ja kohtalaisen kesäisistä päivistä onkin niin kova, ettei aikaa kirjoitella blogiin tunnu löytyvän mistään. Loppukesän päivät kuluvatkin toinen toistaan vauhdikkaammin, seuraillen kasvavan varsan touhuja ja mustikoita maistellen, mikäs sen mukavampaa!

Halusi tai ei, päivä lyhenee koko ajan hirmuista vauhtia ja elokuukin alkaa olla puolivälissä - syksy tosiaan on tulossa. Lähestyvä syksy kasaakin harteille paljon sellaista mietittävää, minkä on voinut onnellisesti unohtaa kesän ajaksi - heinähuolia ja laumahuolia nyt ainakin. Syksyllä pihattoon pitäisi sovittaa ensimmäistä kertaa neljän tamman lauma. Viena on onneksi tammalauman johtohahmo, ja Viola Vilmallekin jo tuttu tyyppi, eli varsallisen tamman liittäminen laumaan tuskin siltä osin aiheuttaa ongelmia. Huolista painavimpia tietenkin aiheuttaa se, että laumasta pitäisi saada yksi vähemmäksi ennen Vienan ja Violan siirtämistä pihattoon. Tottahan tämä oli tiedossa jo silloin, kun Viena astutusreissuun lähti, mutta silti tuntuu, ettei aikaa ollut ollenkaan riittävästi.

Niitä hetkiä, jolloin Viena on erityisen onnellinen emätamma!

Syksyn sävyjä alkaa olla jo kuvissakin, lyhyt oli kesä tänä vuonna!

Onneksi asioilla on oikeasti tapana järjestyä. Kokonainen kesä vilahti ohi varsin vauhdikkaasti, kun vastahan sitä odoteltiin Vienan varsomista ja pähkäiltiin tulevan talven järjestelyjä hevoslauman kannalta, jos Viena olisikin tehnyt orivarsan! Kolmen tamman laumaan toki sopii paremmin kuin hyvin se toivottu - ja saatu - tammavarsa, voihan hyvinkin olla, ettei hoitotädeillä Vilmalla ja Maisalla olisi pinna riittänyt partakarvoissa roikkuvan ruunavarsan kanssa painiessa.

Violan kanssa on nyt päästy harjoittelemaan sopivasti niin talutusjuttuja kuin koipien nosteluakin, vaikka pääosin yhden ihmisen voimin hevoshommia tehdäänkin. Toissa päivänä puolestaan oli ohjelmassa ensimmäinen pesu, kun varsa innostui kirmailemaan lämpimänä päivänä niin, että varsavillojen alla tuli ihan hiki. Pesu olikin mukava toimitus, Viola nautiskeli karkealla sienellä rapsuttelusta melkein joka paikasta!


Ja niitä hetkiä, jolloin perässä roikkuva ipana ottaa aivoon... Hampaiden käyttöä emän kylkiinkin kokeiltiin, siitä tuli sanomista!

Meno on edelleen yhtä lennokasta, malliin Villitti!

Aamuna eräänä Vilma näppäränä suomenhevostammana oli ilmeisesti kuullut, että omistajallaan on jotain ylimääräisiä huolia tamman ja varsan laumaan liittämisestä. Niinpä Vilma oli pujotellut tiensä laitumen aidoista yön aikana, ja aamuruoka-aikaan piti hieraista silmiä pariinkin otteeseen, kun keittiön ikkunasta näkyi totutun kahden suomenhevostamman sijaan kolme kappaletta punakylkisiä puttehevosia. Loistavaa. Piha-aitaan Vilma sitten ei ollutkaan pujotellut itseään, vaan mennyt reippahasti karmit kaulassa, ja aitanauhat olivat pitkin pihaa. Näky ikkunasta oli kuitenkin kaikin puolin ihan mukava, Vilma nuokkui katoksella puolinukuksissa Viola vierellään ja Viena piti vahtia vähän kauempana.

Ulko-ovelta näkymä tarhan suuntaan sen sijaan olikin sitten hiuksia nostattava, aita oli tuhannen kappaleina. Ihme siis, että Viena, Viola ja vielä Vilmakin olivat siellä aitojen sisäpuolella, tosin vain siihen asti, että ihminen käveli kuvioon ja kertoi, että aita oli maassa. Öisestä reissustaan väsähtänyt Vilma oli ensimmäisenä riimussa ja pihattoaidassa, ja seuraavana vuorossa oli aitojen puuttumisen huomanneen Vienan metsästysoperaatio. Yksin laitumelle hylätty Nestori nostatti porukan kierroksia kiitettävästi huutaen ja juoksennellen, mutta lopulta muutaman mutkan kautta kaikki hevoset olivat omissa aidoissaan, ja aitalankoja ja omistajaa - jonka hermot olivat olla jo melkoisen riekaleina - lukuun ottamatta koko porukka kunnossa. 

Vuosien varrella hevoset ovat olleet karkureissuillaan joitakin kertoja ennenkin, ja Vilma on näistä reissuista ja aidankorjaushommista järjestänyt kutakuinkin 90%. Nestori sen sijaan ei ole tainnut karata yhtäkään kertaa, ei edes silloin kun koko tammakööri oli häipynyt kaadetun pihattoaidan taakse heinäpeltoon syömään, Nestori se heräili pihatosta huutelemaan, että saako täällä kiltit hevoset ruokaa sitten ollenkaan!

Tutkimusretket sen kuin pitenevät, eikä kiire olekaan enää niinkään emän perään, vaan enemmänkin kameratyypin mukaan.


Toki pitää muistaa - varsinkin lämpiminä päivänä - juoda paljon, että jaksaa juoksennella!

Onneksi *KOP KOP* hevosia ei karkureissuiltaan ole tarvinnut metsästään heinäpeltoa pidemmältä, ja ahneita otuksia on useimmiten helppo houkutella kiinni rehukipoilla ja vihellellen. Varsinkin Viena on varsinainen kotihiiri eikä katoa pihapiiristä ainakaan kovin kauaksi, vaikka olisikin vapaana. Eikä koittanut vapaus aikaansaa hillitsemättömiä karkulaukkaspurttejakaan. Silti, vaikka mitään karkailuepisodia ei sinä aamuna olisi ollutkaan, jos aidasta ei olisi karannut juuri Vilma, on toisaalta onni että se karkulainen oli juurikin Vilma, joka on Violallekin jo tuttu tyyppi ja leppoisa hoitotäti!


Varmajalkainen puskaratsu tuloillaan!




2 kommenttia:

  1. Joko Nesta löysi uuden kodin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukkuja! Eilen kävivät katsomassa ja nyt lähinnä käytännön järjestelyistä kiinni, miten homma tästä etenee. :) Taisi ruunaherra hurmata, vaikka olikin ehkä maailman laiskin löntystelijä ja meinasi ihan oikeasti nukahtaa pystyyn! Tämä paikka olisi kaikin puolin täydellinen Nestorille, ja omistajan kannalta paras mahdollinen jo sijaintinsakin puolesta!

      Poista