keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kammottava kääpiöhevonen


Kuten aikaisemmista blogiteksteistä on saattanut jo selvitä, tulevan talven Violan olisi tarkoitus viettää tammalaumassa pihatossa, emänsä ja kahden muun tamman kanssa. Nelivuotias suomentamma Vilma onkin jo Violalle tuttu tyyppi, mutta entäs se toinen sitten, se pelottava musta mörökölli, jota ei uskalla oikein läheltä kohti katsoakaan! Viola tulee ensimmäisenä aidalle katsomaan, kun Nestori tai Vilma kulkee ohi, mutta Maisaa katsellaan vaan varovasti vähän kauempaa. Onhan se vähän outo tyyppi, näkeekökään tukkapehkonsa alta mitään, ja niin matalakin...

Vilman kanssa samaan aikaan yhdistettäessä Viena vahtii varsaansa paljon tarkemmin ja joutuu paljon suuremmin elein kertomaan Vilmalle, milloin olisi syytä antaa vähän enemmän tilaa. Ei sinänsä mikään ihme, Vilma kun on perussuomalainen juntti, joka ei aina ihan pieniä eleitä edes huomaakaan. Maisan kanssa yhteen laittaminen sen sijaan sujui niin, että Maisa söi, Viena käveli aitauksen pari kertaa ympäri ja alkoi syömään, ja Villitti viiletti hirmuista kyytiä ympäriinsä, yllättäen. Vienan ei tosin tarvitse kuin katsoa Maisaa tuimasti, niin poni siirtyy kauemmaksi. Maisa puolestaan kertoi Violalle heti, että on ihan ookoo, että ipana tuli samaan aitaukseen, mutta Maisan heinille ei ole minkäänlaista asiaa.

Siinä se nyt sitten on, kummallinen kääpiö!

Maisaa kyllä uusi kaveri kiinnosti, vähän, ja aika paljon vähemmän kuin heinänkorsien keräileminen!

Viola varmaan mietti, että mitenhän ihmiset luulee, että se lyhyillä jaloilla tukevasti heinäkasalla pönöttänyt poninpunkero pystyy miksikään "painikaveriksi" alkamaan! Lähes neljä vuotta sitten laumaan liitettiin vasta vieroitettu Vilma, jolle Maisa oli ensimmäisen talven ajan tukena, turvana ja ennen kaikkea leikkikaverina. Eilen Maisaa ja Violaa katsellessa muistui mieleen nuo jännittävät ajat, silloinkin Maisa oli alkuun aika jyrkkä mielipiteissään ja teki kerrasta selväksi, että kumpi olikaan se pomo, mutta jo parissa päivässä ne olivat Vilman kanssa kavereita. Violan laumaan liittämisestä tekee helpomman se, että sillä on tukena ja turvana oma emänsä, joka on lauman vanhin ja viisas johtajatamma.

Eiköhän tulevan talven aikana nämä kaverukset keksi monenlaisia kivoja kirmailuleikkejä! Tai niin ainakin kovasti toivotaan. 

Isin tyttö!

No jos vähän äitinkin...

Ensimmäinen kavioiden vuolu lähenee päivä päivältä, joten oli aika ottaa uusia askelia varsan kavionhuoltoon totuttamisen kanssa. Tottahan kavioita on koukulla rapsuteltu ja jalkoja nosteltu, mutta suurin ero on siinä ajassa, jalkaa kun ei enää vain pikaisesti nosteta ylös ja lasketa alas, ennen kuin varsa menettää hermonsa ja/tai tasapainonsa ja oppii, että heittäytymällä hankalaksi saa akan irti jalastaan. Nyt sitten pitäisi malttaa tasapainoilla kolmella jalalla sen aikaa, että kavion voisi saada vuoltuakin. Siispä ipana naruun, koukku käteen ja kavioita puhdistelemaan!

Kiinni seisomisen opetteleminenkin tulee siinä samalla kuin itsestään, kun emätamman laittaa katokselle kahdelta puolelta kiinni seisomaan ja nakkaa varsan narun emän toisen narun ali ja sieltä omaan käteen. Viola tosin ei kokeillutkaan paikalta poistumista, vaan seistä nökötti sievästi aloillaan ja nosteli kavion toisensa jälkeen kuin vanha tekijä, pitäen jalkoja rennosti ylhäällä koko kavionpuhdistuksen ja koukulla naputtelun ajan. Sama harjoitus toistettiin seuraavanakin päivänä, kahdestikin, ilman minkäänlaista ongelmaa. Ehkä tilanne ei olekaan ihan toivoton, vaikka turhan myöhäiseltä tuntuikin ruveta kavioiden vuolua varten harjoittelemaan.

Mörökölliponi Maisa kyllä kertoisi Violallekin, että meidän kengittäjä on kyllä hyvä tyyppi. Maisa oli puolivuotiaana varsinainen arkajalka, arka vieraita ihmisiä kohtaan ja tarkka jaloistaan, ja vähän ensimmäisen vuolun sujumista jännättiin etukäteen... Ja täysin turhaan! Kengittäjä onkin ainoa vieras aikuinen, jota Maisa ei aristele yhtään. Eläinlääkäriä sen sijaan kammoksutaan kympillä! (Ja sitä ponin ei kyllä tarvitsisi kertoa Violalle...)

Ilta-aurinkoa ihasteltiin koivikossa. Mutsi oli aika hiilenä ja Viola mietti, pitäisikö ottaa mallia emästään.

Violan ilme silloin, kun kameran takaa tulee toivomus korvien höristämisestä, että nyt tulisi täydellinen kuva...

Ja vaikka syksyn tulo vähän harmittaa, kaivaa villasukat kaapista ihan mielellään, kun vaan pääsee eroon näistä kavereista!

Tarhasta laitumelle käveleminen ei enää ole Violan mieleen. Varsa ottaa saman ilmeen kuin ylempänä olevassa koivikkokuvassa, ja toteaa, että enää ei liikuta askeltakaan. Joka kerta se sieltä aina muutaman askeleen etenee, mutta kiireisen emätamman korvista ja sieraimista pukkaa savua siinä vaiheessa, kun matkaa on tehty useita minuutteja ja edetty joitakin metrejä. Jotenkin se liittyy veräjästä kulkemiseen, kun tarhan puolella narussa käveleminen on aina ihan okei, mutta veräjältä seuraavat 20 metriä on aika takkuista taivalta. Ja sitten kun siitä alkukankeudesta päästään, on vauhtia vähän turhankin kanssa, ja takaisin tarhaan tultaessa ei jumittelua (vielä) ole ollut ollenkaan.

Alkuun violetti teddyriimu aiheutti hienoista järkytystä, nyt riimun saa pukea isojen hevosten malliin, eli pujottaa niskahihnan korvien yli aukaisematta sitä. Mihin katosikaan se pieni varsuli, mikä piti houkutella emän perässä karsinaan, että sai pikkuruisen vauvariimun puettua päähän...

Violan ja Vienan pitkistä rapsutteluhetkistä ei toistaiseksi ole onnistunut kuvaa saada, kun parivaljakko suuntaa aina aidalle katselemaan, kun ihminen ilmaantuu näköpiiriin. Ilta-auringossa poseerattiin kuitenkin kameralle kovin hempeissä tunnelmissa, on ne vaan ihania molemmat, Viena ei varmastikaan tämän onnellisempi voisi ollakaan. Paitsi ehkä sitten, jos rehuannos olisi vaikkapa edes kymmenkertainen!



Kahden valmiin varsan, puolivuotiaan, vieroitetun ja enemmän tai vähemmän käsitellyn kanssa on vielä voinut - leikkimielisesti - osoittaa sormella kasvattajaa, jos asia X ei ota onnistuakseen ja selittää suu vaahdossa, mitä itse tekisi toisin, ja niin paljon paremmin. Aikuisen hevosen kanssa tilanne on yleensä siitäkin parempi, että kasvattajan lisäksi sormea voi heiluttaa edellisten omistajien suuntaan, mutta mistä löytää syyllinen sitten, jos (tai kun?) oman kasvatin käsittelystä tekisi mieli antaa palautetta? Peilistä katsoo joku sellainen, jolla on nippu hyviä selityksiä niiden tilanteiden varalle. Ja se joku taitaa tietää, että syypäätä ei tarvitse sen kauempaa sitten etsiäkään... Kuten ei monessa tapauksessa niiden valmiiden varsojen tai aikuisten hevostenkaan kanssa.

Siis jos ei muuta, niin ehkä tässä oppii ainakin nöyryyttä. Vaikka voihan olla, että oikea syyllinen tilanteen tullen onkin vaikkapa joku naapureista, siis se, jolla on tavallisen postilaatikon sijaan sapelihammaspostilaatikko portin pielessä...



25 kommenttia:

  1. Meilläkin on suunnitelmissa laittaa Elviira tarhailemaan tallin shettiksen kanssa siinä vaiheessa, kun vieroituksen aika koittaa. Poni oli edellisen talvenkin toisen varsan viihdykkeenä ja opettajana. Ensin vähän tutustutaan poniin siinä vaiheessa, kun aletaan viettämään öitä omassa karsinassa, mutta vielä tarhataan päivät äidin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin Violan vieroituksen kanssa (tietenkin pitää katsoa, miten homma etenee ja miltä tamma näyttää varsan kasvaessa) olla pitämättä kiirettä. Vilmasta tuli kyllä ihan tasapainoinen hevonen, vaikka aikaisin vieroitettiinkin, mutta olihan se varmasti ihan hirvittävä stressi joutua erilleen emästä ja vieraaseen paikkaan ja laumaan. Näin jälkiviisaana ajateltuna, varsinkin kun Vilma oli tarhaillut kasvattajansa luona pelkästään oman emänsä kanssa...

      Mutta aika näyttää, miten homma sitten siitä lutviutuu! Jos Viola roikkuu emän tissillä vielä ensi keväänäkin, niin ehkä sitten pitää miettiä toisen pois pihasta viemistä tulevaksi kesäksi. Vienan kun ei ole tarkoitus palata "käyttöönkään", eikä se ole uudestaan tiineenä, niin tavallaan ei ole mitään haittaa, vaikka varsa vierellä olisi vähän pidempäänkin. No, saapa nähdä sitten! :)

      Poista
    2. Liian pitkään ei kannata pitää (vaikka ei kyllä siltä kuulostanutkaan että aiot niin tehdä, kunhan kerron meidän tapauksesta.. ;) )!
      Meille tuli yksi hevonen 3 vuotiaana, ja oli koko ikänsä kulkenit laumassa emän kanssa. Silloinkin vielä kävi tissillä välillä.. Tiedä sitten tuliko sieltä mitään, mutta kuitenkin. Nykyäänkin vielä käy tarhakaverin (ruuna..) jalkoväliä tökkimässä silloin tällöin, ihan vaan refleksinä, ei se maitoa sentään etsi. ;) ja tämä tamma on nykyään 9v. ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Elina! :) Muistelin puhelimella julkaisemattomia kommentteja lukiessani, että loppuun tuli nuo yhteiskuvat emän kanssa, mutta siellä olikin noi... laamakuvat. :D Ekassa kuvassa Viola näyttää vihaiselta, mutta on vain niin väsyksissä laitumelta palauduttuaan, ettei korvat pysy pystyssä. :-D

      Poista
  3. Onkohan Maisa sellaista sorttia jolla on maha kuin pohjaton kuilu ja jos sille antaisi itsensä kokoisen heinäkasan lopputulos olisi ketarat ojollaan pötköttävä ähkyinen musta pallo, eikä heinäkasaa missään? Jos on, täältä päin löytyy toinen. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvinkin todennäköiseltä! Tosin Maisa saattaa olla vielä sen verran tylympää tyyppiä, että aamulla vastassa olisi poni, joka näyttäisi halkeamaisillaan olevalta, mutta joka väittäisi, ettei täällä ole mitään heiniä kyllä näkynytkään. Että annahan aamupalaa! :-D

      Poista
    2. Ha ha! :D Mainioita nämä pikkukaverit, kooltaan taikka iältään! :)

      Poista
  4. Onko laudun ja tarha omalla pihalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat samassa pihassa, en tiedä liittyikö kysymys siihen, että ipana saa välillä kulkea tarhan ja laitumen väliä vapaana, yleisellä tiellä ei siis kirmailla vapaana. :)

      Poista
    2. Tai siis onko ne sun talon pihalla?

      Poista
    3. Samassa pihassa, kuten sanottu. :D Siis samassa pihassa, missä asutaan, sekä tarhat, että metsäpläntti. Miksi niin?

      Poista
    4. Joo siis ajattelin ensimmäisestä vastuksesta vain, että tarha ja laidun omat samalla pihalla mutta talo ei välttämättä. :') Sillä kysyin, että en ole mikään ammattilainen näissä jutuissa mutta olisi varmaan aika kamalaa jos varsuliini ei olisi aina tarkkailtavissa!

      Poista
    5. Minä olen vielä sellainen kunnon huolestuja, "tänään sojotti korvakarvat astetta enemmän vasemmalle kuin eilen, mikä nyt on vialla", että ainakin jos ei muuta, niin isännällä saattaisi olla hermot tiukalla, kun huolissani kävelisin ympyrää kotona... :D Ovat siis liki kirjaimellisesti ikkunan alla, voi pyöriä ympyrää keittiössä huolesta soikeana, jos joku on tänään vähän pielessä, tai siis tuntuu siltä. :D

      Poista
  5. Ihana Maisis!´♥ Terkkuja sille mun poniruunalta, se varmaan tykkäis Maisasta :D Lutuiset kuvat nuo viimeiset :D Niin ne varsat kasvaa...

    - Iridis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkut menevät perille! Maisa ainakin tykkäisi poniruunasta, siitä ei epäilystäkään! Vielä jos samanlaiset aatteet ruoka-asioissa löytyisi, niin aina parempi (tosin voihan olla, että Maisan mielestä parempi olisi, kun poikaponikaveri ei välittäisi syömisestä ollenkaan, niin jäisi itelle enemmän). :D

      Viola on kyllä kaikin puolin jo niin isoa tyttöä, että!

      Poista
  6. Tää blogi on kyllä ihan hurjan mahtava juttu! Itseä varsajutut ei edellisessäkään häirinneet, mutta nyt löytää kätevästi paljon söpöä vauvajuttua yhden osoitteen alta. Ja mahtavia noi vikat kuvat, aijai miten hassun näköinen voi heppavauva ollakaan! :D

    Sain omaan blogiin Liebster Awards-haasteen ja Villitti yhtenä omista blogisuosikeista päätyi mukaan omiin linkkauksiin, joten jos kiinnostaa niin linkistä (http://ponitytonpilvilinnnatt.blogspot.fi/2015/08/haaste.html) löytyy haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli! Tämän blogin perustaminen vaikutti kyllä positiivisesti blogi-innostukseen, harmi sitten, että iski nämä tekniikkapuolen ongelmat heti kättelyssä. :D On taisteltu virusta vastaan ja nyt on ongelma kaikkien kuvien kanssa, mutta josko tämä tästä lähtisi sujumaan taas!

      Kiitos haasteesta! Pitää katsoa, missä välissä sen lähtisi toteuttamaan ja miten, jos Villitti itse ei halua käydä kysymyksiin vastailemassa. :-D

      Poista
  7. Ojj ihana ja vielä niin pieni (vaikka isoksi itseä luuleekin ;-)) ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! :-D Kieltämättä neidillä alkaa olla egon koko jo ihan ison hevosen luokkaa, varsinkin nyt, kun ovat olleet vain Vienan kanssa kahdestaan ja mutsi ei muista antaa palautetta mistään, mitä Viola keksii kokeilla... :D

      Poista
  8. Voitko tehdä sellasen postauksen missä on joka päivältä (jolloin kuvia on otettu) yksi kuva Violasta niin näkisi kehityksen kunnolla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä idea! Ja pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian, kun kuvia tulee koko ajan lähes jokaiselta päivältä lisää! :D

      Poista
  9. Hienoja kuvia :) Oho, onpa Viola kasvanut hurjasti :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Viola kasvaa kyllä kohinalla, nyt ehtii jo harmitella, miten nopeasti ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudetkin oikeasti menivät... :)

      Poista
  10. Kiitos kaikille kommenteista! Vastailen kunhan saan oman koneen taas käyttöön, puhelimella naputtelu on niin turhauttavaa. Palataan asiaan toivon mukaan pikapuoliin!

    VastaaPoista