maanantai 24. elokuuta 2015

Ensimmäisen vuolun aika!


Tänään oli vuorossa jännityksellä odotettu varsan ihan ensimmäinen vuolu! Edellisellä kengityskerralla Violan jalka-asennot silmäiltiin ja todettiin, että vuolun tarvetta ei vielä ollut. Silloin vielä jonkun verran arka Viola kävi kuitenkin reippaana tyttönä nuuhkaisemassa kengittäjää pikaisesti, ja ensimmäinen vuolu suunniteltiin täksi kengityskerraksi. Viena oli kavioiden vuolussa ensin, ja varsa tutustui kengittäjään ja kengityspakkiin sillä aikaa. Olosuhteet eivät olleet kovin hyvät siinä mielessä, että sumuinen ja tuuleton aamu houkutteli paikalle noin miljoonan polttiaisen lauman, ja emälläkin meinasi ötökkäkarkotteen laitosta huolimatta loppua hermo taistelussa polttiaisarmeijaa vastaan.

Vienan jälkeen vuorossa oli ipana itse, violetti teddyriimu päässään siinä seisoi emän kyljessä, kun kengittäjä nosti ensin vasemman etujalan puhdistettavaksi. Puhdistuksesta Viola ei tuumaillut mitään, joten päästiin vuoluhommiin. Tämän ensimmäisen etujalan vuolun aikana Villitti onnistui pujottelemaan toisen etujalkansa emän etujalan taakse ja tasapainohan siinä petti, sievästi Viola kumarsi, oikoi etujalat oikeinpäin alle ja homma jatkui. Takajalkojen kanssa Viola vähän nyki, mutta seisoi muuten kyllä kiltisti paikoillaan. Ja sai kehuja suorista jaloistaan, kaviot kuluvat tasaisesti, kun jalka-asennot on hyvät. Lopuksi Villitti sai vielä kengittäjältäkin leipäpalan palkkioksi, ja hyvä mieli jäi kaikille, tästä on hyvä jatkaa!

Vuolun jälkeen otettiin lunkisti ja nautiskeltiin auringonpaisteesta.
























Viime yönä tuli taas täysiä viikkoja Violan syntymästä, nyt jo täydet kymmenen! Kymmenessä viikossa ipana onkin oppinut kaiken sen, mitä tuon ikäisen hevoslapsen voisi olettaa osaavan. Viola antaa pukea riimun ja seisoo kiltisti paikoillaan hoitojuttujen ajan, vaikka vielä kiinni sidottuna ei ole ollutkaan, nostelee koivet kavioiden puhdistusta varten ja kävelee narussa pääosin varsin mallikkaasti. Harjaus on yksi isoimmista suosikkijutuista, mutta sienellä pesukin on ihan okei. Ja Vienan mielestä tärkeinkin oppi on mennyt perille, kun ipana ymmärtää jo herkkujenkin päälle.

Viimeksi Violan korkeutta mittailtiin turhan lyhyen luudanvarren voimin, varsan ollessa 50 päivän ikäinen, todeten, että korkeutta oli kutakuinkin 115 cm. Arvio oli hyvinkin karkea, joten tänään, 70 päivän ikäisenä, Viola mitattiin uudelleen. Tällä kertaa hyvin vähän tarkemmin, saman suuntaisilla välineillä, ja ipanalla on korkeutta säältä n. 120 cm.

120 cm kuulostaa paljolta, lähinnä siksi, että Vilma oli saman korkuinen neljän kuukauden iässä. Puolivuotiaana Vilma oli himpun alta 130 cm, ja nyt nelivuotiaana ehkä juuri ja juuri 150 cm säkäkorkeudeltaan. Ei kyllä haittaisi, vaikka Violasta tulisikin Vilmaa ja emäänsä suurempi!

Yksi suosikkini kaikista sadoista ja taas sadoista Violan kuvista... Tässä tasan kaksi kuukautta sitten, 24.6.2015.

Ja tässä sama tyyppi nyt, kuvattuna 22.8.2015!

Samikset, mutsi ja Villitti.

Ja sitten... Villitti!

Vilman korkeuskasvusta kertovia postauksia toisen blogin puolelta etsiskellessä tuli niin elävästi mieleen ne kaikki tilanteet, mitä blogiteksteissä oli kuvailtu. Miten silloin opeteltiin jalkojen nosteluun, ja miten vaikein puhdistettava oli oikea takajalka, miten Vilman ja Maisan yhteiselo alkoi sujua ja miten ylpeitä Vilmasta silloin oltiinkaan, kun se niin kiltisti seisoi katoksella hetken aikaa harjattavana, vaikka hevoslauma jäi omaan aitaukseensa. Violan kanssa näitä juttuja on tietenkin - yksin ihmisten kanssa olemista lukuun ottamatta - harjoiteltu jo vähän pienemmästä alkaen, tai pitäisikö sanoa sitten nuoremmasta alkaen, jos Violan korkeusmittauksen tulos ei ihan hirvittävästi mennyt metsään tänään! Toki Vilma oli silloin nelikuisena muhkeampi kuin Viola, ilmeisesti keskittynyt olennaiseen, eli leveyden kasvamiseen korkeuskasvun sijaan, ihan niin kuin nyt vähän aikuisemmallakin iällä...

Joitakin juttuja tietää jo etukäteen, mitä mahdollisesti tullaan tekemään Violan kanssa eri tavalla kuin Vilman kanssa, mutta pääpiirteittäin opetus voisi sujua suunnilleen saman aikataulun mukaan. Olettaen, että Villitti ei heittäydy ihan Villitiksi, ja että sen saa nätisti amatöörinä opetettua toimivaksi ajohevoseksi ja maastoratsuksikin sitten aikanaan!








Vähän viime tippaan jäänyt kavioiden käsittely ennen ensimmäistä vuolua ei mennyt harakoille, nyt voidaankin ottaa löysin rantein, ennen seuraavaa vuolua ja sitten sitä tunnistusta! Viola on rohkaistunut huimasti, eikä arastele enää vieraampiakaan ihmisiä, vaikka käsitellessä kyllä hyvin näkeekin sen, että sitä on käsitellyt pääosin vain yksi ja sama ihminen. Kavioiden puhdistus kahteen pekkaan sujuu varsin hyvin ja varsa on oikein rento, ja homma oli hankalampaa, kun kerrankin saatiin Violalle erikseen kiinni pitäjä kavionhoidon ajaksi. Aina tilanteen tullen onkin otettu vastaan kaikki apukädet varsan käsittelyssä, että tottuu käsittelyyn muidenkin ihmisten toimesta!

Eilen viime hetken valmisteluja tehtäessä ja kavioita vähän pidempään ylhäällä naputeltaessa ja tongittaessa Viola nautiskeli palkintorapsutuksista niin, että onnistui nappaamaan hammaskalustollaan omistajan kankkuun. Se hyvä puoli polttiaisissa on, että niiden jäljiltä Viola kutisee niin, ettei ole parempaa palkkiota kuin jalkojen välistä raapiminen!

Hetki auringonpaahteessa, ja tekisi itsekin mieli kallistua kyljelleen kuorsaamaan...

Kävi Viola testaamassa vuoltujen kavioiden vauhtiominaisuuksiakin, lujaa mentiin!

Ongelma kuvien kanssa ei ole poistunut vieläkään, mutta julkaisemattomia kuvia viime päiviltä alkaa kertyä sellainen läjä, että onhan niitä blogiinkin saatava, etteivät jää lopulta kokonaan laittamatta. Eilen oli jo niitylläkin ihanan rauhallista, kun ötököitä ei ollut ihan tuhottomasti, tänään sitten taas senkin edestä... Kunnon pakkaskelejä odotellessa!

Eilen nautiskeltiin ilta-auringonpaisteesta tietenkin koivikossa.

Ja pajukossa, tietenkin!

Sitä kiidettiin taas sellaista kyytiä risujen ja männynkäpyjen seassa, että!

Jospa Violasta sitten tulisikin varmajalkainen maastokaveri, ratsastajan kanssa tosin etenemisen ei tarvitse olla yhtä vauhdikasta.

6 kommenttia:

  1. Aivan ihana Viola! :D Kivoja kuvia. Tuommoista otusta on varmasti hauska kuvata. :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Violan syntymisen jälkeen ei ole juurikaan tullut muita hevosia edes kuvattua, se on niin paljon tylsempää puuhaa. :D Viola touhuaa kuitenkin melkein koko ajan jotain, ja jos ei, niin vetää sikeitä kauniin ja kuvauksellisen näköisenä...

      Poista
  2. Villitti on niin ihana nimi! Millä nimellä yleensä kutsut Violaa?
    Harry Potterit lukeneena minulle tuli melkein heti mieleen Viuhpiipore! :-D Syötävän suloinen ja vauhdikas varsa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Kutsumanimiä onkin melkoinen keko, mutta tällä hetkellä Violaa kutsutaan lähinnä nimellä Titti. :D Ja mistäkö moinen? No joku blogin lukija kertoi lukeneensa Violan kokonimen koko ajan "Villititti", ja se tarttui hellittelynimeksi, ja siitä lyheni pelkkä Titti! Kiitos siis vain sille Anonyymille sinne jonnekin. :D

      Muita nimityksiä ovat ipanan, Violan ja Villitin lisäksi ahkerasti käytössä olevat Tiitiäinen ja Piiperö, ja kaikkein kamalin Villitti-Pillitti, eli Pipa. Jostain syystä tyyppi esitellään kuitenkin ihan vaan Violana. ;-)

      Poista
  3. voiko tämän suloisempaa varsaa löytyä mistään :D <3 viola alkaa myös pikkuhiljaa näyttää tummemalta ja enemmän aikuisemmalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! :) Olen samaa mieltä siitä, että suloisuudessa Viola on aika päihittämätön... Tosin olen ehkä vähän puolueellinenkin. ;) Jännä nähdä, miltä Violan turkinväri näyttää vaikkapa vuoden päästä, alkuun olin ihan tummanrautiaan kannalla ilman punaisuutta, mutta niin se vain näyttää kivalta tuo oikein punainenkin turkki ja etenkin jouhet. Ehkä sitä silmä tottuu kaikenlaiseen, suosikkini rautiaista kun alkuun oli aivan todella tummanrautias, jopa harmahtavalla peitinkarvalla ja harmailla jouhilla, ja nyt nuo punaiset vaan sykähdyttää ihan eri tavalla. :D Tai sitten se on vaan tämä upea auringonpaiste, mikä saa tavallisen punaturkkisenkin oikein hohtamaan!

      Poista