perjantai 3. heinäkuuta 2015

Viola sitä, Viola tätä...

Yritys tuottaa blogiin jotain muutakin sisältöä kuin varsakuvia päättyi tietenkin varsa-aiheiseen postaukseen. Olihan se tiedossa, että varsat kasvavat vauhdilla, mutta kyllä se silti vähän yllätti, miten vauhdilla Viola kasvaa ja kehittyy. Ensimmäisten päivien aranpuoleisesta rimppakintusta kasvoi reipas ja tomera hevosenalku, joka tulee jo rohkeasti tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Pieniä arkirutiineja on opeteltu ohimennen, ja alkuun kovin kanaemomaisesti lastaan paaponut Vienakin on lopulta huomannut, että on ihan kivakin antaa ipana välillä ihmisten vastuulle. Normaalit ruokintarutiinit ovat muuttuneet moninkertaisesti aikaa vieviksi, kun mukana on varsanraapimista joka välissä. Viena on puheliaana hevosena opettanut varsankin hirnahtelemaan ja hörisemään ihmisille - siis ruokkijoille - ja sitä vaan ei voi ohittaa nakkaamalla pikaisesti eväitä eteen, kun varsa oikein tomerasti hirnahtelee aidalta.

Puheliaisuuden lisäksi Viola on oppinut emänsä tapaan erityisen persoksi väkirehuille. Molemmat tytöt tarttuvat vanaveteen välittömästi, kun nappaa rehukipot matkaan. Ihan ensimmäisinä päivinä varsomisen jälkeen Viena kertoi Violalle, että samalle rehukipolle ei mielellään tarvitse tulla. Ehkä johtuen siitä, että Viola ei osannut sievästi asettaa turpaansa kuppiin, vaan siellä oli aina seurana vaihteleva määrä varsan jalkoja. Niinpä kun kiinteä ruoka alkoi kiinnostaa, sai Viola maistella pientä pellettimäärää omasta kupista samalla, kun emä imuroi omat väkirehunsa.

Näin iso tyttö jo, omat väkirehut, omasta kupista! (Eli osa emän väkirehuista tarjoiltuna Maisalta lainattuun kuppiin!) 30.6.2015

Mutsi opettaa, ettei ruualla leikitä - se syödään! 30.6.2015
Välillä homma menee leikiksi... 30.6.2015

























Oikeastaan väkirehuille opittuaan Violaa pääsi kuin varkain totuttamaan kosketteluun. Jalkojen, ryntäiden ja hännän seudun rapsutteleminen ja koskeminen tulivat tutuiksi jo aikaisemminkin, mutta selän päälle koskeminen oli vähän pelottavampaa, ja jos Viola oli vapaana, se mielellään vaihtoi maisemaa siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat hiplata vääristä paikoista. Nyt selänkin päältä irtoaa karvaa, ja Violan mielestä yksi parhaimmista rapsuttelupaikoista löytyy lautasilta. 

Muilla hevosilla oli kengitys- ja vuolupäivä alkuviikosta, Viola kävi uteliaana tutustumassa kengittäjään yhden nuuhkaisun verran, ja sovittiin, että seuraavalla kerralla katsotaan Violankin kavioita. Varsa sai kehujakin suorista jaloistaan! Nyt onkin sitten selkeä tavoite jalkojen nostelun kanssa, opetella se homma niin sujuvaksi, että elokuussa onnistuu jo kengittäjän suorittama vuolu!

2.7.2015

17.6.2015 Viola kahden päivän ikäisenä!
Sama varsa kahta viikkoa myöhemmin, 1.7.2015

























Eilen opeteltiinkin sitten jotain ihan uutta, kun Viena sai kaipaamansa hännän pesu-, rapsutus- ja rasvaushoidon. Viola touhusi mukana, lähinnä natustellen emän riimunnarua, ihmetellen vesisankoon ilmestynyttä sientä ja kuopien maahan unohtunutta shampoopulloa tomerasti etujaloillaan. Viena seisoskeli puolinukuksissa nautiskellen, joten Violakin oli rohkeana ja uteliaana touhuissa mukana, ensin pyyhittiin vähän sieltä ja täältä märällä sienellä, varsan nautiskellessa ylähuuli pitkänä. Sitten emän harjauksen lomassa Violakin sai ensimmäisen harjauksensa, se se vasta mukavalta varsan mielestä tuntuikin!

Karsinaakaan ei enää tarvitse siivota yksin, Viola tulee aina kaveriksi siivoushommiin. Emä syö heiniään pihalla ja välillä hörähtelee, että mihinkähän se ipana nyt jäi, Violan tutkiessa kottikärryjä ja talikkoa ja nautiskellessa rapsutteluista. Viena on opettanut Violan myös pihasiistiksi, ulos ei nimittäin voi toimittaa mitään tarpeitaan - korkeintaan pissata heinäkasaan-  ja nyt Viena on ottanut karsinan huussiksi, yleensä kaikki lantakasat löytyvät katoksen sijaan sisältä tallista. Käy se niinkin, pysyypähän katoksen kuivikkeet siisteinä ja on varsan hyvä siinä köllötellä torkuillaan!

2.7.2015

3.7.2015

2.7.2015

Tänäänkin ehdittiin opetella jotain uutta, kun Viola kulki ihan ensimmäistä kertaa laitumen ja pihan välin talutettuna! Narussa kävelemistä on toki harjoiteltu pihassa sen verran, että Viola nyt kulkee suunnilleen rauhassa ja yleensä nätisti emän matkassa, eikä enää yritä poistua paikalta suuntaan X. Ja niin se sujui laitumelle käveleminen varsin näppärästi. Ainoastaan piha-aidan portilla ihmeteltiin hetki, kun Viena olisi harpponut hillitöntä kyytiä suoraan laitumelle, ja Violalla on ollut tapana tarkistella, että onko se aita varmasti auki ja pääseehän siitä kulkemaan. Laitumella pysähdyttiin odottamaan, että ihminen otti riimun pois, ja sitten suunnistettiin ruohoa maistelemaan!

Sininen ensiriimukin sopi päähän vielä suurentamisen jälkeen, ja vastahan sitä joitakin päiviä sitten mietittiin, olisiko se Violan saama timanttiriimu varsalle liian suuri!

1.7.2015

3.7.2015

2.7.2015

3.7.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti