tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ihana odotus

Viola kolmen viikon ikäisenä 6.7.2015, tasan vuoden päästä siitä, kun haettiin tamma kotiin orin luota.

"Ensivaikutelma tästä tammanomistajasta oli varmasti mitä loistavin, perjantai-iltana nakataan pihaan suoraan tarhasta repäisty kurainen tamma tarhapäitsissään, omistaja hoksasi potkaista jalkaan lähtiessä kangastossut, ja napata käsineiksi talvikinttaat. Tammanomistajan älä-tee-näin, toivon mukaan tamma itse tekee vähän paremman vaikutuksen!"

Eilen tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun haettiin Viena kotiin orin luota. Silloin kaikki se odotus oli vielä edessä päin, ja 11 kuukautta tuntui toivottoman pitkältä ajalta! Nyt taaksepäin katsottaessa vuosi on suorastaan vilahtanut ohitse, ja kolme viikkoa sitten pitkä odotus päättyi ensimmäisen oman kasvatin syntymiseen. Kasvattajan kaikki toiveet täytti odotettu tammavarsa!

Miltä kulunut vuosi sitten näyttää, jos katsotaan tunnelmia taaksepäin... Heinäkuun helteillä ajeltiin ensimmäiseen tiineystarkastukseen ja eläinlääkäri veisteli, että näyttää läsipäiseltä tammavarsalta. Täytyy sanoa, että harvinaisen pätevä lääkäri selvästikin kyseessä! Suunnitelmana oli, että jos Viena ei vielä tiine olisikaan - siitä huolimatta, että tamma tuntui niin kovin tiineeltä heti kättelyssä - jäisi se vielä orin luokse. Klinikan pihalla näpyteltiin orinpitäjälle onnellisuutta tihkuva tekstiviesti, Viena on tiine!

"Sitten tuli se hetki, mitä on ehditty jännittää jo ties kuinka paljon. Olin ihan varma, että tyhjä se on, kaikista nähdyistä "tiineyden merkeistä" huolimatta. Ja olin pillahtaa itkuun, kun eläinlääkäri totesi, että täällä se on! Siinä sitä sitten ihmeteltiin mustaa mollukkaa näytöltä ja totuteltiin ajatukseen, että Viena ihan oikeasti on tiineenä. Tiineenä! "

21.7.2014

Syyskuussa oli aika seuraavan tiineystarkastuksen, vuorokausia oli kasassa seitsemisenkymmentä ja pettymys suuri, kun kotioloissa suoritetussa ultrauksessa tamma näyttikin tyhjältä.

"Tyhjää täynnä. Nimittäin se meidän tiine tamma. Eikä oikeastaan edes ihan täysin tyhjää, kun kohdussa oli nestettä, mitä ei pitäisi tyhjän tamman kohdusta tässä vaiheessa löytyä. Astutuksesta vuorokausia takana 73, tamma päällepäin niin tiine, kuin tiine voi olla, vaan ultrassa ei sikiötä löytynyt."
Tyhjää täynnä 18.9.2014

Kuukauden verran eleltiin epätietoisuudessa, ja vuoroin oltiin kutakuinkin varmoja, että tiine se on siitäkin huolimatta, välillä siirrettiin katse tulevaan kesään ja uuteen yritykseen. Lokakuussa eläinlääkäri tuli uudelleen tarkistamaan tilannetta ja tunnelma oli jokseenkin jännittynyt...

"'Kyllä täällä joku potkii', sanoi eläinlääkäri, ja narun päässä olleen allekirjoittaneen suupielet nytkähtivät kutakuinkin korvien korkeudelle. Ihan niin kuin pitikin, siellä se pikkutyyppi esitteli itseään, siis niille, jotka seisoivat vähän lähempänä, tamman pääpuolesta ei ihan päässyt näkemään mitään. Ei haittaa, eiköhän se kaverin ehdi nähdä myöhemminkin!"
Tiine! 17.10.2014

Ensimmäisiä mahakuvia tiineyden alkupuolelta, 107 vuorokautta takana! 20.10.2014

Vuosi 2015 aloitettiin bloginkin puolella tietenkin Vienan kuulumisilla, ja tiineys olikin ihan pääosassa aina kesäkuun puoliväliin saakka. Tammikuun ensimmäisenä päivänä tiineyttä oli takana täydet 180 vuorokautta.

"Vienan mieliala vaihtelee edelleen ja tamma onkin melkoinen tuuliviiri, yhdessä hetkessä kaikki on ihanaa ja toisessa lohikäärmehevoseksi muuttuva Viena syöksee tulta. Takajalkojen välistä rapsuttelemalla leppyy lohikäärmekin ja sitten kaikki on taas yhtä ihanaa kuin aikaisemminkin. Ihan yhtä kärttyiseltä Viena ei enää vaikuta kuin vielä pari viikkoa sitten, ehkä kevättä kohti Vienan tuuliviiri kääntyy taas sinne leppoisan luppakorvan suuntaan!"
180 vuorokautta 1.1.2015

Eikä aikaakaan, kun mahasta viimein tuntui ne odotetut ensimmäiset potkut!

"Vasta sillä hetkellä, kun mahasta oikeasti tuntui potkut, tuli Vienan tiineys taas hetkeksi enemmän todeksi. Taas hetkeksi, ihan niin kuin silloin, kun ensimmäisessä ultrassa nähtiin se musta pallukka, tai silloin, kun kolmannen kerran tiineystakastuksessa "joku potki" tamman sisällä. Siinä välillä ehtii aina vaipua sellaiseen epäuskon tilaan."

Kauneimmat talviset mahakuvat vielä kovin kapoisasta tammasta löytyvät tammikuisesta postauksesta Plussapallo! 16.1.2015

200 vuorokautta! 21.1.2015

Kevättalvi kului kasvavaa mahaa ihastellen, ja ensimmäiset näkyvät potkut tallentuivat videolle maaliskuussa. Laskettiin päiviä varsomiseen, jos - ja kun - Viena kantaisi tätäkin varsaansa yhtä pitkään kuin ensimmäistään, oli tiineysvuorokausia jäljellä enää 80.

"Itsekseen Viena käppäili pitkin poikin, mutta selvästihän se tuntui tukalalta, kun riehuminen mahassa yltyi. Pari kertaa tamma komensi kyytiläistä olemaan siivommin potkaisemalla mahan alle. Aika on kyllä mennyt hurjan nopeasti, vastahan sitä hymy korvasta korvaan venyen tunnusteltiin ensimmäisiä mahan läpi tuntuneita potkuja ja nyt mahassa elämöintiä ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta!"

Kaksi kuukautta kesään 2.4.2015 271 vrk

"Vähän meinaa jo välillä jännittää! Yhdeksäntoista päivän päästä tulee tiineyttä täyteen tasan 300 vuorokautta, kolmesataa vauhdilla ohi vilahtanutta päivää. Vienan mielestä tiineysaika ei ehkä ole ollut ihan vain niitä ohikiitäviä hetkiä, ja jos huumori meinaa olla kortilla varsan oikoessa koipiaan nyt, miten käy sitten, kun varsa pääsee kokeilemaan koipiaan ulkomaailmaan..."

Huhtikuussa oli seuraavien mahavideoiden aika, kun varsa oikoi koipiaan niin, että koko tamma hytkyi!


"Kutittaa. Nälättää. Turhauttaa. Ei nälätä. Eikä varsinkaan kutita. Pitää rapsuttaa. Ei saa koskea. Mikään ei ole hyvin. Ja sitten kaikki on maailman parhaiten. Tai ainakin vähän sinne päin."

Kolmensadan kieppeillä 5.5.2015

Tuntuu, että kevään ja varsinkin alkukesän tiineyskuulumiset on niin hyvin muistissa, että ei kai siitä oikeasti voi olla jo kahden kuukauden verran, kun fiilisteltiin 300. tiineysvuorokautta? Tunnelma alkoi olla odottava, odotettiin kesää - joka ei täksi vuodeksi kaiketi tänne enää ehdikään - ja odotettiin jo vähitellen varsomistakin. Viena viihtyi yhä paremmin omissa oloissaan ja olikin jo pidempiä aikoja omassa rauhassaan pihattoaidan toisella puolella.

Toukokuussa heittäydyttiin höperöksi ja ennustettiin tulevan varsan sukupuolta erilaisten uskomusten avulla.

"Illan pimeydessä naula pyöri vimmatusti tamman mahan yllä. Päivänvalolla piti kokeilla, johtuiko pyöriminen oikeasti vain siitä, että omistajan käsi tärisi sopivasti tammavarsaa toivoessa. Ei, painava naula pysyi täysin paikoillaan roikkuessaan jouhen varassa tyhjän päällä, kunnes taas tamman mahan päälle vietynä alkoi pyöriä vauhdikkaasti ympyrää. Selvästi siis tamma tulossa!"

Viena ja varsamaha - videollakin 9.5.2015 (kuvassa 306 vuorokautta, 7.5.2015)

Viena 20.5.2015  319 vrk

"Odotettu aurinkoinen ja ah niin ihanan lämmin kevätpäivä oli Vienan mielestä lähinnä täyttä tuskaa. Liian kuuma, liian tukala, liian vähän huomiota. Häntä kävi siihen malliin, että olisi voinut olettaa ötököidenkin jo tamman kimppuun hyökänneen, mutta tuulinen päivä piti ne kiusankappaleet loitolla. Syypää huiskinnalle löytyy siis enemmänkin tamman sisä-, kuin ulkopuolelta."
320 vuorokautta 21.5.2015

Toukokuun lopulla tuli täyteen jo 320 tiineysvuorokautta, ja sen jälkeen saatiin huokaista helpotuksesta - ainakaan varsa ei syntynyt ennen aikojaan. Viena näytti lähinnä siltä, että tamman mielestä varsa olisi voinut hypätä ulos vaikka heti.

24.5.2015 323 vuorokautta kasassa! Vienan kuvakuulumiset 26.5.2015

Ensimmäiset tissikuvat löysivät tiensä blogiin, kun tiineyttä oli takana kolmisensataa vuorokautta. Utarevarustus pysyi suunnilleen muuttumattomana tuskastuttavan pitkien viikkojen ajan, tamman mahan muuttaessa muotoaan varsomisen vähitellen lähestyessä.

24.5.2015 323 vrk

5.6.2015  335 vrk

Vuorokausien vieriessä hiljalleen kohti kesää ja varsomisen lähestyessä päivä päivältä, huoletti lähinnä, ettei Viena vaan pääse varsomaan ihan huomaamatta! Alla olevan lainauksen seuraavat kymmenen päivää on tietenkin laskettu edellisen tiineyden keston mukaan. Ja miten oikeaan se sitten lopulta osuikaan...

"Totta kai asiat voivat edetä sitten hyvinkin hopusti, ja sitä tässä vähän niin kuin hiljaa toivotaankin, samalla kun tuntuu, että ehkä tamma saisi pysyä kasassa hyvinkin sen seuraavan kymmenen päivän ajan. Vaikka alla olevassa kuvassa jo astetta kesäisempi tunnelma onkin, on maa ihan märkä jatkuvien sateiden jäljiltä, eikä sormikkaita ja pipoa ole vieläkään jemmattu tulevaa talvea odottamaan. Tuuliset ja viileät päivät ovat toki enemmän Vienan mieleen, saa laiduntaa ötököiltä rauhassa!"
335 vuorokautta  5.6.2015

335 vuorokautta 5.6.2015

"'Mitä kuuluu?', lause, joka on korvattu käytössä kysymyksellä 'Joko Viena on varsonut?'. Ei ole ei. Ehkä sokerista olevan emätamman varsakin on sitä mallia, ettei halua sateiseen Suomeen kuralätäköiden keskelle jalkautuakaan! Vuorokauden verran vettä pudottikin taas niin railakkaasti, että kohta pihan poikki kävelemiseen tarvitsee kahluusaappaat."
Joko, joko? 7.6.2015

Ihan oikeaan ei osunut veikkaus siitä, miten varsa ei haluaisi jalkautua sateiseen Suomeen, kun lopulta alkukesän lämpimimmän päivän jälkeen varsa syntyi aamuyöllä, kun rankkasateita mukanaan tuonut sadealue kulki juuri meidän yli.

7.6.2015 337 vuorokauden mahakuva.

10.6.2015  340 vrk

13.5.2015  343 vrk

Ja entäs ne ensimmäiset unettomat yöt! Edelleen arvelutti, millaiset merkit Viena näyttää ennen varsomista, ja tuli valvottua muutamana yönä ihan varmuuden vuoksi tamman touhuja katsellen.

"Päivällä ei mitään, sitä on syöty ja juotu normaalisti, käyty aidan takana kiusaamassa Nestoria. Päivätorkkujen jälkeen käytiin kurkkimassa takajalkojen väliin, ja kun molemmissa nisissä oli pienet valkoiset "kiteet", kipaistiin hakemaan kameraa sisältä. Siinä välissä toisen nisän päähän oli ilmaantunut tippa lähes valkoista nestettä."

14. päivän aamuna vastassa oli hyvin nukkunut ja vähän huonommin syönyt tamma, jolla oli nisissään ensimmäiset vahatipat! Parin tunnin päästä pienet kirkkaat vahatipat muuttuivat aina vain suuremmiksi tipoiksi ja jännitys sen kuin tiivistyi...

14.6.2015 10:24

"Tipat tulivat ja menivät, Viena lähinnä seisoskeli paikoillaan ja välillä maisteli vähän heiniään. Heti, kun palvelusväen edustaja ilmaantui näköpiiriin, tamma hörisi tai jopa hirnahti tervehdyksen, joka taisi tarkoittaa kutakuinkin "Ihminen! Rapsutuksia tai väkirehuja!". Vielä ainakaan Viena ei ole halunnut olla omassa rauhassaan, vaan heti ihmisiä nähdessään olisi vailla rapsutuksia. Nyt huonoja rapsutuspaikkoja ei enää olekaan, on vain hyviä, tosihyviä ja superhyviä. Ihan sama mistä raavit, ylähuuli venyy ja paukkuu."
Tilannekatsaus 14.6.2015

Iltapäivällä tipat muuttuivat vähitellen valkoisemmiksi, ennen kuin illalla nisistä jo tippui maitoa. 14.6.2015

Viimeiseksi tiineyskuvaksi jäi iltapäivällä otettu kuva, jossa Viena haukkaili ruohoa huonolla ruokahalulla. 14.6.2015

Pelko siitä, miten Viena salamasynnyttäisi ilman merkkejä osoittautui aivan täysin turhaksi. Saatiin nimittäin roppakaupalla merkkejä, ensin harmaa neste nisiin, "sokeritipat", sittemmin vahatipat, huonontunut ruokahalu, aina vain suuremmat ja myöhemmin valkoisemmatkin vahatipat, maitopisaroiden tiputtelu niin, että pisaroita oli takajaloillakin. Tiesi siis olla hereillä, kun kesän lämpimin päivä alkoi kääntyä illaksi!

Varsavalvojaiset blogin puolella jatkuivat kommenttikentässä, ja innokkaimmat lukijat seurasivat päivityksiä pitkälle yöhön!

Jessi sanoi...
Äkkiseltään näyttää kovin selkeitä merkkejä, nisissä isot valkoiset vahatipat ja maitoa tippuu kävellessä muutamia pisaroita, jaloille roiskunut. Takapää ihan vetelä. Jännät paikat! Tilannetta seuraillaan taas aitiopaikalta, nyt Viena syö vasta niitettyä ruohoa, häntä on koholla ja pissailee pieniä liruja vähän väliä. Saapa nähdä, vieläkö tässä aamulla jännitetään! :D
14. kesäkuuta 2015 klo 23.49
. . .
Jessi sanoi...
Nyt taas nostellaan takajalkoja mahan alle, kuopii kuivikkeita, välillä ramppaa, lirauttelee pissaa ja äsken haki kakkapaikkaa, mutta ei saanut mitään aikaseksi. Häntä koholla.

Tämähän on muuten kätevä, kun tänne blogiin kommentoi tilannetta, jää kellonajatkin tarkasti ylös. 


345. tiineysvuorokausi, jokohan vuorokauden aikakin sama kuin ensimmäisen varsansa kanssa!

15. kesäkuuta 2015 klo 0.28
Poista
. . .
Jessi sanoi...
Mukava välillä kirjoittaa koneella, puhelimen kanssa melkoista taiteilua. Varttia vaille kävin nakkaamassa yöheinät muille ja tsekkaamassa samalla vielä Vienan, lämpö oli 37,3, kun normaalilämpö ollut 37,9. Muuten ei näytä yhtään sen kummemmalta, sanoisin, että ei taida valmista tullakaan. :D Välillä kyllä kipristelee, mutta siinäpä se.

Hassua, ei ole kauaa siitä, kun jännitin salamavarsomista ilman merkkejä. :D Nyt olisi merkkejä vaikka jakaa muille, mutta ei vaan varsaa...

15. kesäkuuta 2015 klo 3.04
. . .
Jessi sanoi...
Kyllä nyt näyttää lupaavalta! Katselee mahaa, makaa, potkii mahan alle ja häntä on pitkälle korkealla.
15. kesäkuuta 2015 klo 3.38
 . . .
Jessi sanoi...
Kuudessa minuutissa syntyi!
15. kesäkuuta 2015 klo 3.59

15.6.2015 Tyttö tuli! Viola puolen tunnin ikäisenä, ensimmäisiä maitohörppyjä maistelemassa.

Lopulta pitkä odotus palkittiin, Viena varsoi vauhdikkaasti ja kuuden minuutin työntövaiheen jälkeen varsa oli kokonaan ulkona, Viena nousi saman tien jaloilleen ja alkoi ensi-ihmettelyn jälkeen heinien syöntiin. Violakaan ei kauaa ihmetellyt, kun oli jo jaloillaan, ja meno ei ollut edes hirmuisen huteraa. Puolessa tunnissa varsa otti ensimmäiset hörpyt ternimaitoa ja Vienakin huomasi alkaa varsaansa hoitamaan. Jälkeisten irtoamista ei tarvinnut juurikaan sitä pidempään odotella. Aamulla uni maittoi!

Violan elämän ensimmäiset tunnit satoi aivan kaatamalla, parin tunnin ikäisenä Viola nakkasi ensimmäisen pukkinsa karsinassa. Ensimmäiselle ulkoilulle päästiin vasta kahden päivän iässä, kun sää hiukan selkeni, vauhtia riitti silloinkin siihen malliin, että emää - ja etenkin kasvattajaa - hirvitti.

Yhdeksän vuorokauden ikäinen Villitti, 24.6.2015

Siitä eteenpäin aika onkin kulunut kuin siivillä, päivä toisensa jälkeen ja viikko viikon perään. Kolmiviikkoinen Viola on jo niin reipas tyttö, seikkailee metsälaitumella oman päänsä mukaan ja huolestuttaa emäänsä rohkeudellaan. Jopa Vilmaa ja Nestoria Viola tulee yksin aidalle katselemaan ja haistelemaan, kohta taitaa olla aika päästää kaikki kolme suomenhevosta samaan aikaan laitumelle! Josko Vilma alkaisi Violalle hoitotädiksi, vähän kiltimmäksi sellaiseksi, kuin mitä Viena oli Vilmalle kohta neljä vuotta sitten!

Herkkä hetki tänään, 7.7.2015.

Ehdottomasti yksi hienoimmista kokemuksista, mitä hevosenomistajana voi kokea! Saada seurata varsan kasvua ja kehitystä orivalinnasta alkaen, tuntea ja nähdä ensimmäiset potkut, seurata varsomista ja ihastella varsan ensimmäisiä askelia... Seurata, kuinka tamma kasvaa emätamman rooliin, ensimmäinen oma hevonen, ensimmäisen oman kasvatin emänä. Näihin tiineysajan muistoihin oli jopa hiukan haikeaa palata, nyt, kun se kaikki on jo takana päin, varsan kasvaessa hurjaa vauhtia. Ihana odotus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti