sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Vienan tiineys: Tilannekatsaus

Perusilme viime päivien ajan.

Viime yö meni... Hitaasti. Viena kannatteli ajoittain häntäänsä korkealla, pissaili pieniä liruja ja ramppasi edes takaisin, ennen kuin jämähti paikoilleen vain seisomaan pitkiksi ajoiksi. Välillä myös makoiltiin, ensin ihan rauhassa nukkuen, likimain kuorsaten, ja ponkaistiin rinnan päälle makaamaan ja katselemaan mahaa. Hetken aikaa Viena olikin jo kovasti kipeän näköinen, kyljeltään nousi katselemaan mahaa, työnsi päätä kohti takajalkojen väliä, oli nousta ylös, piehtaroi ja kaikkia näitä sekalaisessa järjestyksessä. Sitten hetken makasi ihan kyljellään, ennen kuin nousi ylös ja meni syömään. Siitä eteenpäin yö olikin rauhallinen, ja Vienan nukkuessa luovutettiin valvomisen kanssa. Parin tunnin unosien jälkeen kello soi, ja hevosten aamupalan aikaan Vienalla oli edellisen postauksen pienet tipat nisissään. Siihen loppui ne unet! Kaikeksi harmiksi tietenkin.

Puoli yhdentoista maissa Vienan jalkovälistä löytyi seuraavanlainen setti:

10:24 nisissä olikin jo suuremmat vahatipat.

Ja ilmeisen taiteellinen näkemys samasta kohteesta.

Tipat tulivat ja menivät, Viena lähinnä seisoskeli paikoillaan ja välillä maisteli vähän heiniään. Heti, kun palvelusväen edustaja ilmaantui näköpiiriin, tamma hörisi tai jopa hirnahti tervehdyksen, joka taisi tarkoittaa kutakuinkin "Ihminen! Rapsutuksia tai väkirehuja!". Vielä ainakaan Viena ei ole halunnut olla omassa rauhassaan, vaan heti ihmisiä nähdessään olisi vailla rapsutuksia. Nyt huonoja rapsutuspaikkoja ei enää olekaan, on vain hyviä, tosihyviä ja superhyviä. Ihan sama mistä raavit, ylähuuli venyy ja paukkuu.

Välillä Viena kipristeli takajalkoja ylös mahan alle, huiski hännällään ja kuopsutteli etujalalla, pari kertaa oli kokeiltu helpottaa oloa piehtaroimallakin.

Kahden aikoihin nisissä oli jo vähän valkoisemmat tipat. Myös takajalkoihin oli valunut muutamia roiskeita.

14:15 Sama setti vähän kauempaa katsottuna.

Ei voi kuin kiitellä, miten mahtavan kiltti ja suvaitsevainen Viena on ollut ympärillä hääräävää ihmisiä (tai siis sitä yhtä ihmistä) kohtaan, vaikka olo tukala jo onkin. Takajalkojen väliä saa ihmetellä kameran kanssa ja ilman, tamma seistä tapittaa paikoillaan kuuntelemassa. Tissejä on nyt hypistelty ainoastaan sen verran, että vahatipat on pudoteltu pois pari kertaa, vaikka useimmiten tipat saavat kyytiä, kun Viena huiskuttelee hännällä takajalkojen väliin.

Tällä hetkellä Vienan olo on selvästi hankala, se kantaa häntää koko ajan vähän korkeammalla, ei juuri syö, eikä kyllä tee oikein mitään muutakaan. Maito on ihan valkoista, hännänalus löysä, lautaset hyytelöä. Edes ruoho ei maittanut sen vertaa, että Viena olisi sankollisen kerättyä ruohoa jaksanut kerralla syödä. Välillä haahuillaan paikasta toiseen, välillä torkutaan pahnoilla, ilme on likimain koko ajan maailman tympääntynein.

344 vuorokauden poseeraus!

Ja nyt, kun blogikin on ajan tasalla, lienee sopiva hetki kokeilla, tulisiko se aamulla kadotettu uni vielä hetkeksi takaisin, ennen kuin aletaan valvoskella Vienan iltatouhuja ja odottaa varsaa tosissaan. Haukotus.

Synttärisankari Vilma on ihan ihmeissään, miksi kaikki huomio näin suurena päivänä menee väärälle hevoselle?! Blondin synttäripippaloita siirretään nyt ainakin vähän pidemmälle, mutta Vilma-aiheista postaustakin on ehkä siis jossain vaiheessa tulossa... Kaiken tämän tiineyspäivittelyn jälkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti