lauantai 27. kesäkuuta 2015

Vauhtia, vaaratilanteita ja varsakuvia

"Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen." Viena opastaa nuorimmaistaan.

Vauhdikkaita ja vesisateisia päiviä taas takana, kaivattu kesä katosi yhtä nopeasti kuin tulikin, ja nyt on taas lähinnä syksyistä. Vienan laitumella viihtyminen on sitä luokkaa, että tamma keksi eilen loistavan idean ja pujahti pienenä hevosena metsälaitumen veräjän ali ja kirmasi täyttä höökiä kotipihaan. Pahus vaan, että lapsi jäi laitumelle, hädissään huutamaan ja palvelusväen edustaja katsoi suu auki, että mitähän ihmettä juuri tapahtui... Tiedä sitten, kuka oli eniten hädissään, emätamma yksin pihassa huutamassa varsaa, joka ei jostain syystä nyt seurannutkaan, varsa huutamassa emän perään laitumella vai ihminen, joka yritti kuumeisesti pähkäillä, miten tällainen tilanne oikein sitten ratkaistaan.

Ja näin käy heti, kun ehdit aukaista suusi ja kehua Vienan aitojen kunnioittamista, että onhan vaan hyvä, että tamma pysyy aidoissa niin kivasti, tulee aitoja kunnioittava tuosta kakarastakin...

25.6.2015

Toissa päivänäkin laitumella oli mörköjä. Kuka siellä siis viihtyy, sateessa, ötököiden syötävänä ja mörönsyöttinä.

26.6.2015

Kaikkea tätä oli todistamassa myös kyläilemään - eli varsaa ihailemaan - tullut Reetta, Viena näytti oikein parastaan ja toimi kuin järkeväkin emätamma, "Mitä lapsesta, olkoon laitumella, mulle riitti nyt.". Kaikeksi onneksi Vienan äidinvaistot heräsivät siellä pihalla pyörähdellessä ja tamma palautui laitumen aidalle Violaa lohduttamaan. Ja mitenhän se omistaja kehuikaan tammaa, että Vilma se niinkin karkailee vähän sieltä sun täältä, mutta ei meidän Viena. Ei ennen tätä. Rauha palasi maahan siinä vaiheessa, kun Viena sai riimun päähänsä ja palautui aitojen oikealle puolelle. Muutaman minuutin sitä malttoikin taas ruohostaa, ennen kuin oltiin veräjällä vartomassa, että jokohan pääsisi takaisin pihaan, ja auttaisiko joku varsankin matkaan tällä kertaa.

25.6.2015

25.6.2015

26.6.2015

25.6.2015

Vesileikkejä! 25.6.2015

25.6.2015

Viola löysi tuttuja keppejä laitumeltakin, ja näiden tuhoaminen oli helppoa, kun olivat vielä maassa kiinni! 25.6.2015

Eilen yhdentoista päivän ikäinen Viola, ennen kuin mutsi järkytti karkureissullaan.

26.6.2015

Viola näki Maisan eilen ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä, ja varsa kovin tomerana hörisikin ponille! Pupu meni pöksyihin siinä vaiheessa, kun Maisa oli lähes haisteluetäisyydellä, ja Viola pomppasi karkuun. Vilma on ainoa tutun lauman jäsenistä, jonka kanssa Viena on turpaillutkin varsomisen jälkeen, Maisuli voisi olla sopiva ensimmäiseksi tarhailukaveriksi, kun se ainakin satavarmasti väistää emätamman pahaa katsettakin. Toisaalta Maisalle moinen tarhausjärjestely tuskin olisi kovin mieluisa ratkaisu.

26.6.2015

26.6.2015

Eilen illalla Viola sai vielä päähänsä ihanaakin ihanamman tuliaisriimun, ja käytöstavatkin olivat kuin prinsessalla. Ensimmäistä kertaa nosteltiin kaikki jalat, ja varsa seisoi paikoillaan kuin pikkuinen tatti. Viola on kyllä niin mainio pakkaus! Vienakin on vähän rauhoittunut, ylisuojelevasta leijonamutsista pitkin kyliä ilman penskaa kirmailevaksi äityliksi muutamassa päivässä... Viola kutisee hillittömästi vähän joka puolelta, ja paras palkkio riimun pukemisen jälkeen ja sievästä koipien nostelusta onkin rapsuttelu. Samalla tulee tutuksi ihan joka paikkaan koskeminen, kun suosikki rapsuttelupaikka löytyy takajalkojen välistä!

26.6.2015

"Muuutsiii, kato ku on magee riimu!!!"

Ehkä siinä kävi niinkin, että Villitti villitsi Vienankin. Oli miten oli, tänään tammat pysyivät molemmat laidunnushetken ajan aitojen sisäpuolella, ja Viena odotteli portilla hyvinkin sievästi riimuaan ja veräjän aukaisemista. Ehkä siinä veräjän ali livahtaessa karannut järki palautui päähän siinä vaiheessa, kun Viola jäikin laitumelle huutamaan. Olisihan se ollut omanlaisensa metsästysoperaatio, jos varsa olisi mennyt perässä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti