lauantai 27. kesäkuuta 2015

Varsakuvapläjäys

Jos vielä ihan jokainen blogiin useamman kerran viime aikoina eksynyt ei ole kyllästynyt varsakuviin, niin ehkä tämä kuvapläjäys tekee tehtävänsä? Vähän pidemmän laidunnushetken jälkeen muistikortti pursuaa söpöjä varsakuvia, ja kuvapaljoudesta parhaimpien palojen valitseminen on aina yhtä hankalaa - vielä hankalammaksi se tulee sitten, kun pitäisi karsia useamman päivän kuvat mahtumaan samaan postaukseen. Siispä ei kannata edes yrittää, tässä vaihteen vuoksi varsakuvapostaus Violasta, nyt jo 12 päivän ikäisenä nauttimassa kesästä!

Niitty on tullut jo tutuksi - täällä saa kirmailla ilman, että mutsi on huolissaan. Sillä on parempaa tekemistä kuin vahtia Violaa!

Ja kelpaa se ruoho Violallekin, varsinkin nyt, kun vähitellen suosikkikasvit alkaa tulla tutuiksi nekin!

Välillä kuitenkin pitää yrittää innostaa mutsiakin leikkimään. Laihoin tuloksin...

Vaan voihan sitä kiihdytellä yksinkin!

Jos ötökät kiusaa liikaa, voi hakea rapsutuksia kameratyypiltä.
Ja sitä ollaan nääääin isoa tyttöä jo!


Pitkät koivet ei ole enää ollenkaan kiusana, vaan näillä mennään muuten lujaa!

Violaa suututtaa, kun Viena ei laitumella seisokaan tasan niillä jalansijoillaan, vaikka varsa olisi maitobaarilla.

Ykössuosikki tällä hetkellä - pajun pehmeät lehdet!

Ja lätäkköleikit!
Jänöjussina niityn halki...

























...ja pajukkoon! Nyt haetaan haasteita ja Viola juoksentelee pusikossa, hypellen pajujen yli ja pujotellen puiden välistä!

NYT äiti leikitään!!

Tai leijaillaan!

Äiti ei ole vielä opettanut, että pajukkoa voi hyödyntää rapsutteluhommissa. Helppo se on näin pitkillä jaloilla rapsutellakin!

Joskus juoksemisen ja syömisen lomassa ehtii kurkistaa kameraankin.

Kahdentoista vuorokauden ikäinen Viola, topakkana katselemassa laitumelle laskeutunutta kyyhkystä.

Iso edellä ja pieni perässä, vaikka Viola onkin rohkeana tyttönä menossa aina ensimmäisenä tutkimaan uusia alueita!

Kyllä vaan kuivaheinän voittaa! Pajun lisäksi parasta taitaa olla väkirehut, joita Viola saa muutaman pelletin omaan kuppiinsa!

Tällä hetkellä Violan kampaus muistuttaa kovasti emänsä tukkatyyliä...

Eikä ihmekään, kun mallia katsotaan kaikissa jutuissa äitistä!

<3

Violalla on pusunpaikka lähes keskellä ylähuulta! Pussaa ken uskaltaa, söpö turpa kätkee sisäänsä setin teräviä hampaita!

Ja kas näin menee hermo, kun Viena ei pysy paikoillaan Violan ruokahetken ajan!

Jo kohta kelvannee lapsenhoitoapu muiltakin...

Tänään tulikin tasan vuosi siitä, kun Viena lähti sulhasensa luokse. Vuosi on kyllä mennyt ihan mahdottoman nopeasti, silloin vasta haaveena ollut hevosenalku kasvaa suorastaan kohisten, vauhtia on päivä päivältä aina vain enemmän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti