tiistai 16. kesäkuuta 2015

"Sain nimen kauneimman..."

Viola

Pikkuinen Viola-neiti vuorokauden ikäisenä.
Ensimmäisen vuorokauden Viena sai viettää varsansa kanssa hyvinkin kahdestaan, välillä käytiin vakuuttelemassa tammalle, että ei meidän aikomuksena ole varsaa kaapata, napata kainaloon ja kiikuttaa sisälle. Viena on juonut ja syönyt tosi hyvin, ja vaikuttaa muutenkin palautuneen varsomisesta hyvin. Harmittaa tietenkin, että joutuvat nyt seisomaan vain sisällä, kun kelit ovat mitä ovat. Onneksi jo huomisesta eteenpäin sääennuste lupailee vähän parempia kelejä, josko pikkuinen Violakin pääsisi kokeilemaan, miten lujasti niillä pitkillä koivilla sitten pääseekään, kun ei tarvitse juosta ympyrää karsinassa! Eilen illalla Viola tuli itse jo tutustumaan ihmiseen, ja lopulta pääsin varsaa rapsuttelemaan enemmänkin. Mukava tyyppi toi ihminen, sanoi mutsi mitä sanoi.

Varsan kutsumanimeä on pyöritelty päässä, mietinnässä oli muutama muukin suuhun sopiva, viisikirjaiminen ja kaksitavuinen, v-kirjaimella alkava suomalainen nimi. Viola sopii somasti nimeksi senkin puolesta, ettei tänä kylmänä kesänä varsan syntymän aikoihin ole kukkinut vielä muut kesäkukat kuin orvokit.

15.6.2015 "Mutsi hei, kuka toi on...?"

Se sama tyyppi, joka sydämenkuvat silmissä lässytti koko tiineysajan mahaa halaillen. "Jaa, se."

Tänään Viena onki ottanut jo vähän rennommin, ja varsaa on saanut rapsutella enemmänkin. Myös emätamman kanssa päästiin taas rapsutusväleihin, kun vielä eilen lähestymisyritykset kuitattiin kiukkunaamalla, ei tarvitse tulla likemmäs. Eikä varsinkaan ojentaa käsiä. Viola on juuri niin kuin emänsä, paras rapsuttelupaikka on lautasilta, sinne kun ei itsekään oikein taivu ikenillä rahnuttamaan, eikä äiti arvosta, kun takamuksen pukkaa mahan alle ja siellä pukittelee. Kerrassaan mainio ja rohkea pikkuotus, kun kerran ihmistä ei ollut asiaa rapsutella, rapsutteli Viola sitten onnessaan emäänsä ja seiniä, kun sai helpotusta kutinaan.

Emän heinäannos sotketaan heti pitkin karsinaa, kuivaheinäsiivuja on vaan niin hauska kuopia hajalleen pitkillä jaloilla. Ja lopuksi tietenkin liruttaa pissat siihen päälle, ja köllähtää heinille nukkumaan. Vienan väkirehutkin jo kiinnostaa kovasti, heinä kun ei osoittautunut oikein herkulliseksi evääksi. Tämän kaverin touhuja seurailisi vaikka ja kuinka pitkään!



Pieni punapää nokosilla<3


Tarkkana kuunnellaan, kun äiti kutsuu. Viena pitää kyllä todella hyvin huolen varsastaan!


Toukokuussa arvuuteltiin syntyvän varsan merkeillä ja varsomisen ajankohdalla, nopeasti katseltuna parilla vastaajalla oli osunut vuorokausi oikeaan. Hauskan päänmerkkinsä lisäksi varsalla taitaa olla yksi matala sukka, vasemmassa takajalassa pitsireunainen ruunusukka. Aika näyttää, voisiko Violasta tulla yhtä tummanpunainen kuin isänsä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti