lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannuksen tunnelmia


Niin siinä käy, että jos ei joka päivä tyhjennä kuvakansioita blogiin, on seuraavana päivänä blogiin tyrkyllä kymmeniä ja taas kymmeniä varsakuvia! Juhannusta on vietetty, kuinkas muutenkaan kuin varsanpunaiset lasit silmillä. Sää on suosinut, niin pieniä hevosia kuin niiden ympärillä pörrääviä pieniä verenimijöitä, joten Violakin on toden teolla joutunut totuttelemaan ötökkämyrkkyjen kanssa läträävään omistajaan. Tai oikeastaan siinä ei ollut sen kummempaa totuttelemista, kun varsa kutisee ihan joka paikasta ja Effolin hyönteisgeeliä levitellään sienellä, ja koko toimitus muistuttaa mukavaa rapsutushetkeä.

Vienankin mielestä hyönteisgeeli ja sitäkin tehokkaampi tervaöljy ovat ihan okei, mutta se suihkepullosta tuleva - kaikkein tehokkain tavara - aiheuttaa paikalta poistumisen. Ensimmäisenä kesänä ei tullut mieleenkään, että Viena voisi ötökkämyrkkyä pelätä kuollakseen, kun jouhia oli selvitelty suihkutettavilla selvitysaineilla hoitopaikalla jo puolen vuoden ajan, mutta sehän onkin ihan eri asia!  

Tässä me mutsin kaa syödään. Viola neljän päivän ikäisenä 19.6.2015.

Ja pirhanan ötökät kiusaa!

Tänään ötökkämäärä alkoi kuitenkin olla sitä luokkaa, ettei pelkät geelit ja öljyt riittäneet, vaan oli tartuttava järeämpiin aseisiin. Effolin suihkutettava Fly Blocker+ on tehokkaimmaksi todettu ötökkämyrkky, ja muut hevoslauman jäsenet ottavat suihkutukset vastaan hyvillä mielin, mutta Vienaa pitää vähän pakottaa ja paljon lahjoa. Pakottaminen tarkoittaa katokselle naruihin seisottamista, mitään pään nostamista suurempia kauhunhetkiä suihkutus ei katoksella aiheuta, mutta muissa paikoissa tamma helposti häipyy paikalta katsomatta kuka jää jalkoihin. Taskut täyteen porkkanaa, suihkepullon esille ottaminen, "tsuh tsuh" -ääni varoitukseksi, pikainen suihkauttelu ja porkkanat turpaan. Viola jakoi emänsä järkytyksen pahan hajuista ötökkämyrkkyä kohtaan ja nuuhkutteli hyvän tovin huuli pitkällä, että mitä äitille nyt tapahtui...

Ennen Effolin suihkuttamista, kavereita kerrakseen...
























Viola, kuten muutkin pienet hevosenalut, on joutunut ja päässyt opettelemaan jo monenlaisia juttuja. Yksi tärkeä ja varsan kannalta vähän ikävä opetus oli sähkölangat, jotka suorastaan houkuttelivat nuuhkimaan ja sitten napsauttivat sähköiskun pienen hevosen vaaleanpunaiseen turpaan. Muutaman kerran Viola kävi kokeilemassa, nyt aitojen kunnioitus on suunnilleen samaa luokkaa kuin emällään, langoilla ei tyhjää nuohota. Ja hyvä niin, eräs toinen läsipäinen pieni suomenhevosenalku kun ei sähköiskuista oikein alkanut opikseen ottaa. 

Viena nopeuttaa synnytyksestä palautumistaan mm. jumppaamalla ja joogalla!

Viola viipottaa edellä ja mutsi laahustaa perässä.

Ihminenkin alkaa olla ihan ookoo tyyppi. Viola hiippailee vastaan, kun tarhaan menee, ja tervehtii tomerasti haukkaamalla hihasta kiinni. Rapsuttelujen lomassa on ohimennen kosketeltu joka paikkaan, korviin, jalkoihin ja hännänpäähän, riimuakin on ihmetelty ja rapsutellessa käsissä kilisytelty, mutta päähän asti sitä ei vielä ole laitettu. Eilen Vienan ja Violan piha-aitaus siirrettiin niin, että tytöt saavat kulkea vapaasti tarhasta katokselle ja karsinaan. Viena opettaakin Violalle heti, että sadesäällä kannattaa mahdollisuuksien mukaan siirtyä vauhdikkaasti sisätiloihin, tai ainakin katon alle. Vienan suhtautuminen riimun kanssa lähestyvään ihmiseen on ollut vähällä tarttua Violaankin, joten nyt Viena saa riimun päähänsä jokaisella väkirehuruokinnalla.


Juhannuspäivän tunnelmia, eiii jaksa herätä. Tuttua?

Onneksi pieni hevoslapsi saa nukkua juuri niin paljon kuin haluaa!

Viena meinasikin heittäytyä ihan kanaemoksi ja katokseltakin nappasi varsan heti matkaan ja käänteli karsinaan suojaan, jos varsaa meni katokselle katsomaan. Ilmeisesti juhannuksen aikaan pihassa oli liikettä tamman mielestä turhankin kanssa, kun Viena alkoi pitää varsaa piilossa tutuiltakin ihmisiltä. Karsinan ovi menikin kiinni siksi aikaa, että Viena luotti taas varsan hetkeksi ihmisenkin hoiviin. Nyt viidentenä päivänä Viola onkin saanut touhuilla jo omia juttujaan kauempanakin emästä, ja seuraillut tarhassa kävelevää ihmistäkin.


Kaunis Viola neljän päivän iässä!
Äitinkin pakko ängetä joka kuvaan...

Ruohoa maistellaan jo innokkaasti, välillä hörpätään vettä sankosta ja ollaan niin isoa hevosta.

Viime yönä palailtiin juhannuksenvietosta juuri siihen aikaan, kun Viola viisi päivää sitten syntyi. Viisi varsantäyteistä päivää, niin lyhyt aika, ja samalla tuntuu kuin Viola olisi ollut täällä jo paljon pidempään! Vaikka onhan se ollutkin, potkiskelemassa villisti emänsä mahassa. Viena on kyllä niin hyvä ja huolehtivainen emä, tässä touhussa selvästi parhaimmillaan.

19.6.2015 Timmin näköinen tamma jo!

Ihan mutsinsa näköinen lapsi!

Muut hevosetkin ovat jo tottuneet Violaan, eikä varsan spurttailukaan aiheuta järkyttynyttä juoksentelua lauman johtajaruunan toimesta. Vilmis jaksaa tuijotella veräjällä varsaa ja Vienaa hyvän tovin, tosin ehkä johtuen siitä, että jostain kummallisesta syystä Vienalla on koko ajan edessään heiniä ja niitettyä ruohoa, mutta muilla hevosilla ei. Ihme syrjintää.

Mukava tämä muksu, kun on juuri sopivalla korkeudelle pään hankaamiseen...

Ei tarvii tuuppia, tuumaa Viola.

Tai täältä pesee! Violalla on paljon mielipiteitä jo. Mistä lie luonteensa perinyt...

Siinä missä Vilma oli jo pienenä lähinnä kaikki käy -tyyppiä, taitaa Viola olla läheskään kaikki ei käy -tyyppiä. Vaan voiko sitä Vienan varsalta muutakaan olettaa? Mainioita kavereita kyllä molemmat, mahtava päästä seuraamaan millainen hevonen Violasta tuleekaan isona!

Viena hoitaa. Ihanat tytöt<3

Alkaa muuten olla se aika vuodesta, että kohta blogiin on tulossa kaikkien näiden varsakuvien lisäksi vasakuviakin! Saapa nähdä, joko tänä vuonna päästään näkemään Tianan ja Tähkäpään ensimmäiset jälkeläiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti