tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kaksi viikkoa

30.6.2015

Kaksi ihanaa varsantuoksuista viikkoa, ja päivän verran jo päällekin! Miten nopeasti aika oikeasti kuluukaan... Viimeiset tiineyspäivät kuluivat huomattavasti hitaammin kuin ensimmäiset päivät Violan touhuja seuraillen, odottavan aika selvästi oli vielä paljon pidempi, kuin miltä silloin tuntuikaan. Kahdessa viikossa elämänsä ensiaskeleet hapuillen ottaneesta Violasta on kasvanut jo niin iso tyttö, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä tänä aikana onkaan opittu!

Viola kasvaa hirmuista kyytiä ja samalla rohkaistuu ja reipastuu entisestään, nyt laitumella kameran kanssa saa olla jo vähän tarkkana, ettei kohta ole hevoslapsi sylissä. Tänään Viola otti laukkaspurtista suunnan suoraan kohti kameraa sellaista vauhtia, että oli ponkaistava pystyyn, jolloin varsa vaihtoi suuntaa pukkeja nakellen. 

Mitään muuta sitä ei sitten oikein ehdi tai ainakaan muista tehdä, kun kaikki aika kuluu varsaa sydämenkuvat silmissä ihaillen. Jos jotain muuta olikin tarkoitus tehdä, katkeaa ajatus ja tavarat putoilee käsistä siinä vaiheessa, kun Viola tervehtii aitauksesta iloisesti höristen. Pidemmän postauksen sijaan blogiinkin siis tällätään taas yksi kuvapostaus Violasta, ettei suurin osa viime päivien kuvista jää lopulta julkaisematta. Palataan asiaan kuulumisten kera ehkä joskus!

Puskaratsun aihioko tämä siis olikin? 28.6.2015

30.6.2015

30.6.2015

28.6.2015 Kokeiltiin laiduntamista iltamyöhään. Liikaa ötököitä, tuumasi Viena, ei täällä viihdy pirukaan.

Eikä sen puoleen kyllä päiväsaikaankaan, 29.6.2015

Tänään sen sijaan oli niin tuulista, että jopa Viena hetken viihtyi. Ipanalla ei ole viihtymisen kanssa ongelmia ollenkaan! 30.6.2015

29.6.2015
28.6.2015

























29.6.2015

30.6.2015

28.6.2015

Viola 15 päivän ikäisenä! 30.6.2015

29.6.2015

28.6.2015

30.6.2015

28.6.2015

29.6.2015
30.6.2015

























29.6.2015

28.6.2015

30.6.2015
28.6.2015

























30.6.2015

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Varsakuvapläjäys

Jos vielä ihan jokainen blogiin useamman kerran viime aikoina eksynyt ei ole kyllästynyt varsakuviin, niin ehkä tämä kuvapläjäys tekee tehtävänsä? Vähän pidemmän laidunnushetken jälkeen muistikortti pursuaa söpöjä varsakuvia, ja kuvapaljoudesta parhaimpien palojen valitseminen on aina yhtä hankalaa - vielä hankalammaksi se tulee sitten, kun pitäisi karsia useamman päivän kuvat mahtumaan samaan postaukseen. Siispä ei kannata edes yrittää, tässä vaihteen vuoksi varsakuvapostaus Violasta, nyt jo 12 päivän ikäisenä nauttimassa kesästä!

Niitty on tullut jo tutuksi - täällä saa kirmailla ilman, että mutsi on huolissaan. Sillä on parempaa tekemistä kuin vahtia Violaa!

Ja kelpaa se ruoho Violallekin, varsinkin nyt, kun vähitellen suosikkikasvit alkaa tulla tutuiksi nekin!

Välillä kuitenkin pitää yrittää innostaa mutsiakin leikkimään. Laihoin tuloksin...

Vaan voihan sitä kiihdytellä yksinkin!

Jos ötökät kiusaa liikaa, voi hakea rapsutuksia kameratyypiltä.
Ja sitä ollaan nääääin isoa tyttöä jo!


Pitkät koivet ei ole enää ollenkaan kiusana, vaan näillä mennään muuten lujaa!

Violaa suututtaa, kun Viena ei laitumella seisokaan tasan niillä jalansijoillaan, vaikka varsa olisi maitobaarilla.

Ykössuosikki tällä hetkellä - pajun pehmeät lehdet!

Ja lätäkköleikit!
Jänöjussina niityn halki...

























...ja pajukkoon! Nyt haetaan haasteita ja Viola juoksentelee pusikossa, hypellen pajujen yli ja pujotellen puiden välistä!

NYT äiti leikitään!!

Tai leijaillaan!

Äiti ei ole vielä opettanut, että pajukkoa voi hyödyntää rapsutteluhommissa. Helppo se on näin pitkillä jaloilla rapsutellakin!

Joskus juoksemisen ja syömisen lomassa ehtii kurkistaa kameraankin.

Kahdentoista vuorokauden ikäinen Viola, topakkana katselemassa laitumelle laskeutunutta kyyhkystä.

Iso edellä ja pieni perässä, vaikka Viola onkin rohkeana tyttönä menossa aina ensimmäisenä tutkimaan uusia alueita!

Kyllä vaan kuivaheinän voittaa! Pajun lisäksi parasta taitaa olla väkirehut, joita Viola saa muutaman pelletin omaan kuppiinsa!

Tällä hetkellä Violan kampaus muistuttaa kovasti emänsä tukkatyyliä...

Eikä ihmekään, kun mallia katsotaan kaikissa jutuissa äitistä!

<3

Violalla on pusunpaikka lähes keskellä ylähuulta! Pussaa ken uskaltaa, söpö turpa kätkee sisäänsä setin teräviä hampaita!

Ja kas näin menee hermo, kun Viena ei pysy paikoillaan Violan ruokahetken ajan!

Jo kohta kelvannee lapsenhoitoapu muiltakin...

Tänään tulikin tasan vuosi siitä, kun Viena lähti sulhasensa luokse. Vuosi on kyllä mennyt ihan mahdottoman nopeasti, silloin vasta haaveena ollut hevosenalku kasvaa suorastaan kohisten, vauhtia on päivä päivältä aina vain enemmän!

Vauhtia, vaaratilanteita ja varsakuvia

"Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen." Viena opastaa nuorimmaistaan.

Vauhdikkaita ja vesisateisia päiviä taas takana, kaivattu kesä katosi yhtä nopeasti kuin tulikin, ja nyt on taas lähinnä syksyistä. Vienan laitumella viihtyminen on sitä luokkaa, että tamma keksi eilen loistavan idean ja pujahti pienenä hevosena metsälaitumen veräjän ali ja kirmasi täyttä höökiä kotipihaan. Pahus vaan, että lapsi jäi laitumelle, hädissään huutamaan ja palvelusväen edustaja katsoi suu auki, että mitähän ihmettä juuri tapahtui... Tiedä sitten, kuka oli eniten hädissään, emätamma yksin pihassa huutamassa varsaa, joka ei jostain syystä nyt seurannutkaan, varsa huutamassa emän perään laitumella vai ihminen, joka yritti kuumeisesti pähkäillä, miten tällainen tilanne oikein sitten ratkaistaan.

Ja näin käy heti, kun ehdit aukaista suusi ja kehua Vienan aitojen kunnioittamista, että onhan vaan hyvä, että tamma pysyy aidoissa niin kivasti, tulee aitoja kunnioittava tuosta kakarastakin...

25.6.2015

Toissa päivänäkin laitumella oli mörköjä. Kuka siellä siis viihtyy, sateessa, ötököiden syötävänä ja mörönsyöttinä.

26.6.2015

Kaikkea tätä oli todistamassa myös kyläilemään - eli varsaa ihailemaan - tullut Reetta, Viena näytti oikein parastaan ja toimi kuin järkeväkin emätamma, "Mitä lapsesta, olkoon laitumella, mulle riitti nyt.". Kaikeksi onneksi Vienan äidinvaistot heräsivät siellä pihalla pyörähdellessä ja tamma palautui laitumen aidalle Violaa lohduttamaan. Ja mitenhän se omistaja kehuikaan tammaa, että Vilma se niinkin karkailee vähän sieltä sun täältä, mutta ei meidän Viena. Ei ennen tätä. Rauha palasi maahan siinä vaiheessa, kun Viena sai riimun päähänsä ja palautui aitojen oikealle puolelle. Muutaman minuutin sitä malttoikin taas ruohostaa, ennen kuin oltiin veräjällä vartomassa, että jokohan pääsisi takaisin pihaan, ja auttaisiko joku varsankin matkaan tällä kertaa.

25.6.2015

25.6.2015

26.6.2015

25.6.2015

Vesileikkejä! 25.6.2015

25.6.2015

Viola löysi tuttuja keppejä laitumeltakin, ja näiden tuhoaminen oli helppoa, kun olivat vielä maassa kiinni! 25.6.2015

Eilen yhdentoista päivän ikäinen Viola, ennen kuin mutsi järkytti karkureissullaan.

26.6.2015

Viola näki Maisan eilen ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä, ja varsa kovin tomerana hörisikin ponille! Pupu meni pöksyihin siinä vaiheessa, kun Maisa oli lähes haisteluetäisyydellä, ja Viola pomppasi karkuun. Vilma on ainoa tutun lauman jäsenistä, jonka kanssa Viena on turpaillutkin varsomisen jälkeen, Maisuli voisi olla sopiva ensimmäiseksi tarhailukaveriksi, kun se ainakin satavarmasti väistää emätamman pahaa katsettakin. Toisaalta Maisalle moinen tarhausjärjestely tuskin olisi kovin mieluisa ratkaisu.

26.6.2015

26.6.2015

Eilen illalla Viola sai vielä päähänsä ihanaakin ihanamman tuliaisriimun, ja käytöstavatkin olivat kuin prinsessalla. Ensimmäistä kertaa nosteltiin kaikki jalat, ja varsa seisoi paikoillaan kuin pikkuinen tatti. Viola on kyllä niin mainio pakkaus! Vienakin on vähän rauhoittunut, ylisuojelevasta leijonamutsista pitkin kyliä ilman penskaa kirmailevaksi äityliksi muutamassa päivässä... Viola kutisee hillittömästi vähän joka puolelta, ja paras palkkio riimun pukemisen jälkeen ja sievästä koipien nostelusta onkin rapsuttelu. Samalla tulee tutuksi ihan joka paikkaan koskeminen, kun suosikki rapsuttelupaikka löytyy takajalkojen välistä!

26.6.2015

"Muuutsiii, kato ku on magee riimu!!!"

Ehkä siinä kävi niinkin, että Villitti villitsi Vienankin. Oli miten oli, tänään tammat pysyivät molemmat laidunnushetken ajan aitojen sisäpuolella, ja Viena odotteli portilla hyvinkin sievästi riimuaan ja veräjän aukaisemista. Ehkä siinä veräjän ali livahtaessa karannut järki palautui päähän siinä vaiheessa, kun Viola jäikin laitumelle huutamaan. Olisihan se ollut omanlaisensa metsästysoperaatio, jos varsa olisi mennyt perässä...