perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kolme vuotta

15.6.2015

1906 päivää

17.6.2015

19.6.2015

13.6.2018

19.6.2015

7.6.2018

Niin paljon, ja silti niin vähän. Sydänsilmälasit tukevasti silmillä, edelleen. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Taikakuu

Upea, ihana toukokuu!

28.5.2018

Aurinkoa, lämpöä, kesän väriloistoa. Ei uskoisi nyt, että vuosi sitten pukeuduttiin toppaloimiin. Oikeasti!

31.5.2017. Lisää fiilistelykuvia viime keväästä Ei ole vuodet veljeksiä -postauksessa.

Toukokuun kootut kuvat, eli kuinka kesä tuli tänne(kin): 

Pääskysestä ei päivääkään. 11.5.2018

Karvanlähtöaika - suu täynnä karvaa. 11.5.2018

11.6.2018

11.5.2018

Sama tyyppi toisesta kuvakulmasta, aina yhtä ihastuttava. <3 12.5.2018

Ihana ilta-aurinko. Ja ihana Villis, tietty. 15.5.2018

12.5.2018

12.5.2018

12.5.2018

12.5.2018

Ruohonleikkaushommissa. 21.5.2018

Tuomenkukkia toukokuussa! Ihan kuin lapsuuden kesinä Etelä-Suomessa. 21.5.2018

26.5.2018

26.5.2018

26.5.2018

26.5.2018

26.5.2018

Murunen kesäyössä. 27.5.2018

Koko lauma yöheinillä punaisen auringonlaskun aikaan. 27.5.2018

UPEA auringonlasku! Puoli yhden aikaan 27.5.2018.

Keväisessä koivikossa. (Syöminen ois kivempaa. T: Villis) 28.5.2018

Kavioiden allakin kukkii. Mustikat koivikossa, hillat ja mesimarjat suolla. 28.5.2018

28.5.2018

28.5.2018

28.5.2018

28.5.2018

Nautitaan nyt! Jos sääennusteeseen on uskominen, tätä jatkuu vielä tämän viikon. Yksi ylimääräinen kuukausi kesää, kelpaa meille!

torstai 3. toukokuuta 2018

Toukokuu

29.4.2018

Seitsemän vuotta sitten toukokuussa otettiin ensimmäinen haparoiva askel hevosblogien maailmaan. Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogin ensimmäisessä blogitekstissä lupailtiin vähän muutakin kuin tavallisen tylsää hevosblogia(, ehkä).  Kirjoittamisen ja kuvaamisen parissa vietetyt vuodet muokkasivat blogia kuin bloggaajaakin. Kolme vuotta sitten elokuussa blogi tuli tiensä päähän, kun jo ensimmäisessä postauksessa päätähtenä esitelty Nestori lähti uuteen ylläpitokotiinsa.

Tänä keväänä on tuntunut entistä vaikeammalta jatkaa blogin kirjoittamista. Kaikki kuvat on otettu, jutut jo kirjoitettu. Seitsemässä vuodessa moni asia on muuttunut, hevosten laumassakin. Ensin tuli Vilma, sitten Villitti. Sitten lähti Nestori.

Kahden päivän ikäinen Villis. <3 17.6.2015

Ja Villis nyt. Ihan yhtä soma? 25.4.2018

Villis täyttää kesäkuussa 3 vuotta, ja elokuussa Villiksen ikioma blogi tulee sekin kolmevuotiaaksi. Villiksen tähänastinen elämä, ensiaskeleista alkaen, kuvapäiväkirjana tallessa täällä. Blogin lopettaminen on käynyt mielessä viime aikoina useammin ja useammin, mutta vielä sinnitellään. Kolmen, seitsemän tai vielä useamman vuoden päästä on varmasti mukava palata tähänkin hetkeen. Katselemaan kuvia ainakin, jos ei muuta.

Kolme vuotta sitten, masuasukkina. 21.4.2015

Kaksi vuotta sitten, 16.4.2016.

Vuosi sitten, 4.5.2017.

Ja tänä vuonna, 22.4.2018.

Pyöreitäkin vuosia tuli täyteen tänä keväänä. Huhtikuussa tuli täydet 10 vuotta siitä, kun eteläsuomalaisesta tuli pohjoissuomalainen. Ja toukokuu alkoi kolmikymppisenä (pthyi). Maisan, ensimmäisen oman varsan kymppisynttäreitä juhlitaan kesäkuussa. Vierivät, vuodet...

Villis on opetellut seisomaan paikoillaan kuvattavana. Ilmeet on tällaisia, kun kaikki äänet katsotaan merkiksi tulla luokse.

Muistaako joku vielä tätä söpöistä poniinia? Vilma kuusi vuotta sitten, 3.5.2012. *sydänsilmähymiö*

Vilma nyt. Noihin mustiin, suupieliin asti roikkuviin "silmäpusseihin" on helppo samaistua. 29.4.2018

Kurakeleistä huolimatta, nyt alkaa olla vuoden paras aika! Vielä on vähän lunta ja viileitä öitä, eli ei ötököitä. Västäräkitkin saapuivat jo jokin aika sitten, uteliaina pomppivat hevostarhassa. Villis laitettiin vielä viime kuussa hokkikenkään, tilsakumeista sentään luovuttiin. Nyt hiekkatiet ovat sulat ja melkein kuivatkin, kävelylenkillä ei kastu varpaat!

Vappuna käveltiin ihanan aurinkoisessa säässä neljän kilometrin lenkki ihmettelemään uusia maisemia, ja maistelemaan lumen alta paljastuneita varpuja. Muurahaispesissäkin kävi jo vipinä ja vilske. Valoa riittää pitkälle iltaa, joten otsavalonkin saa jättää kohta kesälomalle. Siispä laidunkauden alkua odottelemaan!

25.4.2018

22.4.2018

29.4.2018

P.S. Jos oma melkein-Villis kiinnostaa, niin kannattaa tsekata Villiksen pikkusiskon (i. Trispatti) myynti-ilmoitus!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Irtokarvoja ilmassa

... ja suussa. Etenkin suussa. 

1.4.2018

Eli kevättä ilmassa! Ensin paistaa aurinko, sitten tulee lisää lunta, räntää ja vettä. Tällä hetkellä hangilla on korkeutta yli 80 cm. Siksipä kesä tuntuu aika kaukaiselta nyt, mutta on se sieltä joka vuosi tainnut tännekin tulla.

Se aika vuodesta, kun hevosten kanssa tulee eniten tehtyä tätä. 1.4.2018

Ilta-auringon kultaama Villis. Valinnanvaikeuden takia näitä on kolme, somasti jemmattuna postauksen kuvien sekaan. 1.4.2018

(Vähän) muutakin on tehty, kuin vain raavittu irtokarvoja hevosista. Villis on jatkanut puskaratsun/maastomopon esikoulua. Kuivaharjoitellaan edelleen, eli selkään ei ole tullut vielä kiivettyä.

29.3.2018

29.3.2018

Satula paneeleiden kanssa. "Hieman" optimistisesti tältä puolen kiristetty uusi pidempi vyö...1.4.2018

1.4.2018
1.4.2018


1.4.2018

Sitten Villis on tehnyt sitä, mistä Villis eniten tykkää. Menee vielä hetki, että pääsee metsään kirmailemaan, mutta käy se tasamaakin kiihdytysalustaksi.

30.3.2018

No nyt on lihavan näköinen pupu. 30.3.2018

30.3.2018

30.3.2018

Viena-mummukka, vauhtia löytyy vieläkin! 30.3.2018

30.3.2018
30.3.2018


Kirmailun jälkeen pörrökarvan alta paljastui melkein hevosen näköinen tyyppi. 30.3.2018

Toinen auringonlaskussa otettu naamakuva. Porkkanan värinen hevonen, porkkanaa vailla. 1.4.2018

Toissa päivänä palattiin sitten vihdoin ajolomaltakin takaisin sorvin ääreen. Ihan ei päästy jatkamaan siitä, mihin pari kuukautta sitten jäätiin, kun varsa tuntui taantuneen enemmänkin parin vuoden takaiseen. Kävely ei oikeastaan ollut vaihtoehto, kun joko kaasu tai jarru tuntui hirttävän kiinni. Yhtään ei kestänyt äänellä myöskään kehua, se kun tarkoittu jostain syystä aina pysähtymistä. No, ihailtiin maisemia ja syljeskeltiin irtokarvoja. Auto kohdattiin ilman ongelmia, jotain positiivista.

4.4.2018
4.4.2018


Seuraavalle ajelulle suunnattiin eilen. Menomatka edettiin kuin täi tervassa, kotiin päin olisi tultu lujempaakin. Uudet ajo-ohjat osoittautuivat varsin käteviksi, voi huoletta antaa pitkät ohjat niiden kahdenkin käyntiaskeleen ajaksi. Nahkaohjia kevyempinä liukuivat ohjasavaimissakin paremmin. Ravipätkällä tuli naurettua taas, on meinaan takaa katsottuna ihan tasan saman näköinen hevonen kuin emänsä. Vauhtiakin tuntuu olevan samaan malliin.

5.4.2018

Sää teki yllä mainitun täyskäännöksen keskiviikon ihanasta auringonpaisteesta, viime öisen räntäsateen kautta tämän päivän vesisateeksi. Pihattolaisten turkinvaihto on jo sillä mallilla, että saivat illalla jo loimet niskaan, höttöinen talviturkki ei tässä vaiheessa vuotta enää riitä pitämään ihoa kuivana. Pari kuukautta vielä, niin pitäisi alkaa olla kohtalaisen kesä, ja hevoset kesäkarvalla!

Kuvamuisto yhdeksän vuoden takaa, 9-vuotias Viena ja 1-vuotias Maisa 7.4.2009.

Kolmas ilta-auringossa otetuista kuvista, tässä aurinko oli juuri painumassa puiden taakse. Kaunis Villinen <3 1.4.2018

Punaturkit päivänpaisteessa. 4.4.2018

Ja Villiksen pakollinen selhvie, pus pus. 4.4.2018