tiistai 5. joulukuuta 2017

Marras-joulukuun juttuja

22.11.2017

Monta kertaa on käynyt mielessä, että pitäisi blogiinkin päivitellä Villiksen kuulumisia. Sen kerran, kun Blogger oli jo auki ja kuvat siististi järjesteltynä, puhalsi vanha ja siihen asti uskollinen kone viimeisen hönkäyksensä. Onneksi ajoitus oli kohdallaan, elettiin marraskuun loppua, ja seuraavana päivänä oli huimien tarjouksien ja karmivan ostohysterian Musta Perjantai. Uusi kone löytyikin sopivasti, olkoon sekin yhtä pitkäikäinen kuin edeltäjänsä.

Villiksen ähkyepisodista selvittiin säikähdyksellä (pakko koputtaa puuta *KOP KOP*, vaikka aikaa tästä onkin kulunut jo yli kolme viikkoa). Siihen saakka ehdittiin myhäillä tyytyväisenä, että ei tule mahaongelmia meille tänä syksynä, kun hevoset joivat kuin... Hevoset? Vettä sai kantaa tarhalle selkä vääränä. No, sitten oli se ähky, joka tokikaan ei juomattomuudesta johtunut, vaikka sitä aiheuttikin. Villiksen ja kavereiden juomisesta huolehdittiin erityisen hyvin, herkuteltiin lämpimillä limppareilla ja makuvesillä.


Mutsi hei, älä ahnehdi kaikkea.

Kuivaheinästä säilöheinään siirtyminen hirvitti tavallista enemmän, varsinkin kun hevosen juominen väheni saman tien todella paljon. Syksyn loputtoman vedenlipityksen jälkeen Sula-saavissa ruokintakerrasta toiseen riittänyt vesi nostatti niskakarvoja pystyyn. Greenmix-limu ei maittanut toivotulla tavalla (parasta oli pohjalta löytyneet sattumat, ja niihin pääsi käsiksi nopeiten saavin kaatamalla, T: Villis), joten ostettiin Mashia. Ensikosketus uuteen "herkkuun" oli vähän nihkeä, mutta nyt lämpimät ja laihat puurovedet kiskotaan ämpäristä kilpaillen. Toki se tarkoittaa, että viileä vesi saavista ei kelpaa edelleenkään, mutta juovatpahan sentään jotain...

5.12.2017

1.12.2017

Loppuvuodesta on vietetty taas kavioliittojen vuosipäiviä, ensin Vilman kanssa juhlittiin jo kuusivuotista kavioliittoa. Sitten vuorossa oli vuosipäivä Vienan kanssa, yhdeksän vuotta hevosenomistajina. Eilen puolestaan tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun pieni puolivuotias poninpallero asteli pihaan. Maisa viettääkin vuodenvaihteessa kymppisynttäreitä!


Maisulin pakkaslook, niin soma! 22.11.2017

Pakkasella täällä ei ole paleltu vieläkään (paitsi allekirjoittanut, mutta se on asia erikseen), mutta ne räntä- ja vesisateet, mistä tänä syksynä ja alkutalvena on nautiskeltu lähes jatkuvalla syötöllä... Ei palele silloinkaan, mutta turkki märkänä on paha yrittää pysyä lämpimänä, varsinkaan jos seuraavana päivänä tulee taas pakkaskelit. Vannoutuneena fleecevuorillisten sadeloimien kannattajana tuli ensimmäiset sileävuoriset sadeloimet ostettua vasta viime vuonna. Sille tielle sitten jäätiinkin, nyt fleecevuorilliset on vaihdettu kevyttoppiksiin, joiden alla suojautuu räntäsateeltakin paljon somemmin. Paljon on muuttunut yhdeksässä vuodessa hevosenomistajana, pihattoaikakauden alussa pahallakin säällä loimiteltiin varmuuden vuoksi ainoastaan ohuempiturkkista lämminveristä.

Tosin jos sille linjalle lähdetään, niin ehkä isompi asia olisi ollut, jos joku olisi vinkannut jokusen vuoden päästä hevosia olevan neljä (ja poni), joista ainoastaan yksi on ratsastuskäytössä. Ja sekään ei edes omassa käytössä. Ehkäpä tähän tulee vielä muutos tulevina vuosina?

Villis uudessa takissaan, kyllä kelpaa? 

Pakkasella ei tyhjää takkeja tarvita, tämän villakerroksen alla kyllä pysyy lämpimänä. 5.12.2017

Talvi on tullut ja mennyt tällekin syksylle jo muutaman kerran, mutta nyt lumitilanne on pysynyt hyvänä vähän pidemmän aikaa. Lumensyvyyden epävirallinen mittaustulos on nyt pienen hevosen polvenkorkeuden luokkaa. Pohjat olisivat aika kivat ajolenkkeilynkin kannalta, tavoitteeksi asetetun kahdesti viikossa -tahdin sijaan ajelulla on käyty kerran-pari kuukaudessa. Päivänvaloa riittää muutamaksi tunniksi, eikä vielä olla ihan siinä pisteessä, että huvittaisi lähteä kokeilemaan pimeällä ajolenkkeilyä. Myrskytuulella sen sijaan käytiin ajelulla, meno oli varsin lennokasta. Onneksi kohta on kesä? Ha.

5.12.2017

1.12.2017

1.12.2017

Marraskuussa tuli otettua kuvia huomattavasti vähemmän kuin lokakuussa, mutta onneksi sentään jotain. Pari viikkoa sitten paukkui pakkanen, ja Villis poseerasi kameralle koko karvaisessa komeudessaan. Tässä kuussa otetaankin 2,5-vuotiskuvat, vaikka virallisesti Villis tulee vajaan kuukauden päästä jo kolmivuotiaaksi!

22.11.2017

22.11.2017

Facebookin muistoista löytyi marraskuussa mm. tämä hurmaava kuva viiden kuukauden ikäisestä Villitistä tulipunaisessa tukassaan.

16.11.2015

 22.11.2017

Niitä niin paljon on muuttunut, ja silti nii paljon pysynyt samana -kuvapareja. Kuten alla olevat kuvat, tasan kahden vuoden välillä.

1.12.2015

1.12.2017

Marraskuussa saatiin Villitti-aiheiset talutkin vihdoin kehystettyä. Valmiiden taulujen kuvaaminen osoittautuikin hankalaksi hommaksi, joten molemmista tauluista paremmat kuvat ehkä joskus myöhemmin. Alla kuitenkin 1-vuotiaan Villiksen talvikuvasta Laura Heinosen, Hei-La Art, taiteilema taulu, jota ei muistaakseni blogissa ole vielä aikaisemmin nähtykään.



Kolmivuotiskausi alkaa jo alle kuukauden päästä. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei tulevallekaan vuodelle ole, tehdään mitä tehdään, ilman hoppua. Villis on monin tavoin vielä niin kakara, että esimerkiksi selkään nousemisen kanssa ei ole pienintäkään kiirettä. Hyvä tavoite voisi olla se, että ajohommat saataisiin tulevan vuoden aikana toimimaan rutiinilla, liikenteessäkin? Joku opetusjakso suuressa maailmassa, poissa tutuilta kotikulmilta ei olisi huono idea. Tavoitetta siinäkin, että koko porukka pysyisi terveenä!

Ihana ja rohkea mini-Villis 2.12.2015

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Onni koostuu pienistä asioista

Onnea on se, kun hevonen hirnahtaa veräjällä, kun talon ulko-ovi aukeaa. 


Ja tietenkin se pieni hetki, kun harmaassa marraskuussa aurinkokin pilkahtaa.


Onnellinen on se, joka saa nukkua kunnon yöunet. 
Tai edes jonkinlaiset yöunet. 

Viena, jonka mielestä onni on oikeaan kohtaan osuvat rapsutukset. 

Onni on ruokahalu. Sellainen sopiva ruokahalu. 
Ei sellainen, että ahdetaan aidan ali, yli ja välistä kaikki marraskuinen pakkasruoho ja nokkoset.
Se meinaan vie kaikki ruokahalut. Ja ne yöunet, omistajalta.


Jokainen (epäonninen) hevosenomistaja tietää muutaman asian varmaksi. 
Yksi on se, miten hevoseton on huoleton. Niin ne väittää.
Sitten se, että jos hevonen sairastuu, tapahtuu se usein perjantai-illan ja maanantaiaamun välillä.


Vähän kuin tarina Tuhkimosta, juuri kun kello lyö kaksitoista, hevonen muuttuu kurpitsaksi.

Ei hauskaa. T: Villis

Ei ole aikaa parkumiselle, ei paniikille. Yöunet voi unohtaa.
Hevonen hinaukseen ja kiertämään pilkkopimeää pihapiiriä, raikkaassa räntäsateessa.


 Sitä ei äkkiä uskoisikaan, miten onnelliseksi tulee, kun hevonen kerjää herkkuja.
Tai haluaa pysähtyä syömään. 
Onnenkyyneleitä voi vuodattaa hevosen suutahtaessa, kun sitä syömislupaa ei heru.


Ilonaiheeksi kelpaa sekin, ettei ponilla ole asiaa samoille heinille. 


Jälkeenpäin voi epäonnessakin nähdä aihetta onnellisuudelle.
Ainakin osaa arvostaa ihan eri tavalla sitä normaalia arkea, yöunia, ruokahalua. Hirnahdusta portilta.
Sitäkin, miten kiltisti pieni hevonen kipeänäkin lähti mukaan öiselle retkelle.


Ja etenkin sitä, kun porkkanapalan eteen tehtäisiin melkein mitä vain. <3

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pakkaskuvapläjäys

31.10.2017

<hehkutus>Upeat säät, mahtavat maisemat ja...</hehkutus> Ihan soma pieni hevonenkin!

Ja jos joku jaksaa selata kuvapaljouden ohi postauksen loppuun, löytyy sieltä videokin. Puolen minuutin fiilistelypätkä ajolenkillä tärisevin käsin kuvattua matskua. Pakkaslumen narina kavioiden alla taisi peittyä kärryjen kolinan alle, mutta maisemat (ne, jotka jäävät pullean punaisen hevosen taakse) ovat ainakin komeat!

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

Hyvät uudet kaaputtimet se kengittäjä laittoi alle. 30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

31.10.2017

Maisa otti aurinkoa, kuka arvaa kummalle kyljelle? 31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

Tänään lähdettiin tienpäälle testaamaan talvitossuja. Kevyet oli, kahden viikon "lomalta". 1.11.2017

1.11.2017


Ajolenkin jälkeen fiilisteltiin auringonlaskua. Villis ottaisi porkkanoita. 1.11.2017

Partaotus löytyi rapsuttelukaveriksi sen jälkeen, kun ihmisen kädet väsyi. 1.11.2017

<3 1.11.2017