lauantai 11. helmikuuta 2017

Punaturkit pakkasella

 (Ja se yksi musta.)

Aivan upeita kevättalven päiviä, näitä odotellessa jaksaa pimeän ja märän syksyn (ja alkutalven ja talven ja...). 11.2.2017

3 000 päivää, niin pitkästi on Vienan kanssa yhteistä matkaa kuljettu. 11.2.2017

Sarjassamme #ruokaaikaankotona lihav... Isoluiset suomineidot. 9.2.2017

Loistava sää muuten, mutta ei vieläkään liiaksi pitoja kavioiden alle. 11.2.2017

Pellolle nousi usva, ja Villis hyppäsi hankeen sitä ihmettelemään. 11.2.2017

Ihana Viena, herkkuja vailla. 9.2.2017

Aurinko lämmittää jo niin, että kuura sulaa mustan turkin päällä. Maisan omat glitterit! 8.2.2017

Ja Maisuli ihan ite. <3 8.2.2017

Mökömökö-Vilma, joka ei arvostanut visiota kauniista liinaharjasta poseeraamassa kaunista talvitaustaa vasten. Hv. 9.2.2017

Ihme kyllä, Viena suostui poseeraamishommiin! Viena on ollut hyvällä säällä varsin hyvällä päällä. 9.2.2017

Ja tämä huikeassa villapuvussaan.... <3 11.2.2017

Tulevan ystävänpäivän hengessä, kaveruutta yli rotu-, väri- ja kokorajojen. 9.2.2017

Parhaissa kaveruksissa on silti astetta enemmän jotain samaa. 11.2.2017

Ja sitten on se äidinrakkaus...Viena sai parhaan kaverin, kun teki sellaisen itse. 11.2.2017

Jospa seuraavan kerran palattaisiin asiaan hiukan lyhyemmän ajan päästä? Jos ei, niin sitten alkaa olla oikeasti kevät jo, maaliskuun huitteilla!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kevättä ilmassa?

Toivot vaan T: Villitti 25.1.2017

Viime päivät ovat oikeasti tuntuneet kovin keväisiltä, yhtenä päivänä paukkuu pakkanen, toisena tulee räntää vaakatasossa ja kolmantena päivänä paistatellaan päivää plussakelissä. Villis sairasti ensimmäisen räkätautinsa viime viikolla, nokka vuoti sitkeää limaa ja lämpö nousi asteen verran normaalista. Ruokahalu pysyi kohdallaan räkätaudista huolimatta, ja seuraavana päivänä lämpökin oli taas normaali. Muutama extra-annos viherpellettilimpparia ei haitannut, mutsi tosin taisikin niistä suurimman osan hörpätä.

<3 25.1.2017

21.1.2017

25.1.2017

Ajojutut ovat tauolla liukkaiden pohjien takia, taas vaihteeksi. Liikenteessä tavattaviin mörköihin on tutustuttu turvallisesti narun päässä, eikä ohi huristellut moottorikelkkakaan saanut Villiksen pasmoja sekaisin. Meillä on käytössä Villiksen suosikkileikki, jossa etsitään jännittäviä juttuja ja sitten mennään koskemaan niitä. Pahin inhotaan vieraampia ihmisiä -vaihe lienee jo ohitettu (tältä erää), ja isäntäkin saa käydä taputtelemassa varsaa heinäkasallakin.

Aurinkoiset ja huomattavasti pidentyneet päivät ovat saaneet myös karvanvaihdon alkuun. Tänä vuonna edes Maisa ei ole meinannut luopua turkistaan, vaikka yleensä poni on aloittanut hyvinkin tammikuun alussa jo. 



Vaihtelevat säät ovat innostaneet ulkoiluttamaan kameraakin, yllä olevan kuvaparin välissä on vähän vaille vuorokausi aikaa. Illan 25 pakkasastetta vaihtui hurmaavaan lumimyrskyyn aamuksi. Vaan ei hätkähdytä pientä ja pörröistä suomenhevosta pahakaan sää!

Pakollinen kuva Villiksen naisellisista kainalokarvoista, ennen kuin kevätmyrsky vie nekin mennessään!

Murunen Villis 24.1.2017

Koko jengi päiväeväillä lumipyryssä, 25.1.2017.

Team läsinaamat kerjäyshommissa. Murunen ja pulla. 27.1.2017



Ei herkkuja ois? #ruokaaikaankotona 27.1.2017

Harvinainen kuva Vienastakin, korvat hörössä. 27.1.2017

Äitin tyttö, pakkaspörriäis-Villis 24.1.2017

Parin asteen plussakeli, aurinkokin paisteli ja linnut lauloi, ihan selvästi kevätsää! 26.1.2017

Pus pus <3 27.1.2017

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

2-vuotias Villis ja kuvamuistoja viime vuosilta

16.1.2017

Alkuvuosi on mennyt... Jouluomenoita sulatellen. Käytöstavoiltaan yhä parikuisen tasolla oleva 2-vuotias Villitti vietti tänään hetken poseeraten kameran edessä. Harmaa tammikuinen iltapäivä ja hetki hetkeltä voimistuva lumipyry ei varsinaisesti ollut se paras aika kuvaamiseen, mutta nyt on vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen Villis ikuistettu. Voi sitten parin vuoden päästä kaivaa nämäkin kasvukuvat hassusta pörröotuksesta ja todeta, että ihan hevosen näköinen tuli tästäkin tyypistä...?

Tammikuun 18. päivä on selvästi ollut kuvauspäivä muinakin vuosina, kuvakansioita selaillessa löytyi mm. poseerauskuvat tasan neljän vuoden takaa, 2-vuotiaasta Vilmasta. Kaksi vuotta sitten tuli aikaa vietettyä kameran takana erästäkin punaturkkista tammaa kuvaten, ja sydämenkuvat silmissä samaisen tamman mahaa halaillen. Kaksi vuotta... Silloin tuntui, että Vienan varsomiseenkin oli vielä pieni ikuisuus aikaa!

2-vuotias Villitti. 18.1.2017

Villitin mutsi Viena kaksi vuotta sitten, 21.1.2015. Tiineyttä oli takana parisen sataa vuorokautta, ja mahassa kävi vilske!

Huikean kaunis pakkas-Viensku kolmen vuoden takaa, 18.1.2014.

Ei tunnu ollenkaan siltä, että edellisen kerran meillä oli 2-vuotias suomenhevostamma neljä vuotta sitten, enemmänkin se tuntui olleen eilen. Piti käydä varta vasten vilkuilemassa vanhoja postauksia, josko sieltä olisi löytynyt Vilman säkäkorkeus 2-vuotiaana. Ei löytynyt, mutta kuvaus näiden neljän vuoden takaisten kuvien postauksessa oli suunnilleen "pieni, pörröinen ja pullea", ja se sopinee kuvaamaan niin 2-vuotiasta Vilmaa, kuin saman ikäistä Villittiäkin. (Ja mainittakoon, että samat sanat voisi olla sanottu tämän päivän 6-vuotiaastakin Vilmasta.)

2-vuotias Villiäinen. 18.1.2017

2-vuotias Vilmu. 18.1.2013

Vilma 18.1.2013
Villis 18.1.2017



Tammikuun loppupuolella alkaa vuoden kauneimmat talvipäivät, on lunta, on pakkasta ja on jopa vähän valoakin!

19.1.2015

17.1.2016

16.1.2017

Facebookin muistoissakin on vilahdellut kaksi villivarsaa, 1-vuotiaat Villis viime vuodelta ja Vilma viiden vuoden takaa.

24.1.2012
18.1.2016



18.1.2016

Ja jos neljän vuoden päästä palaan tähän postaukseen etsiskellen tietoa Villiksen säkäkorkeudesta 2-vuotiaana, laitetaan muistiin pari faktaa. Villitti on nyt ehkä 145 cm säkäkorkeudeltaan. Ehkä. Lisäksi Villitin sijaan nimeksi olisi sopinut paremmin Ketutti. Tai Jumitti, tai Mökötti. Tallinimeltään hän on tällä hetkellä Pikku-Känttyrä, nimetty emänsä Känttyrän mukaan.

Ja sitten jos kolmen kuukauden (ja jokusen vuoden?) päästä satun varsakuumeen höyryissäni lukemaan tätä postausta, niin älä tee sitä. Aika-ajoin soi päässä isännän viisaat sanat kolme vuoden takaa, kun joku pölvästi haaveili Vienan varsasta. "Jos sieltä tulee ori, niin sen voi ruunata, mutta mitä jos sieltä tuleekin tamma."

18.1.2017

18.1.2017

P.S. On se murunen<3.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 kuvina, osa II

33. Kesää kauneimmillaan. 11.7.2016

Ensimmäisessä osassa ladottiin näytille 32 kuvaa tammikuusta kesäkuun loppuun, nyt vuorossa on vuoden 2016 toinen puolikas. Lähtötilanne oli puolentoista sataa kivaa kuvaa kesästä alkutalveen, joista muutaman karsintakierroksen jälkeen jäljelle jäi 34 kuvaa.

Toivottavasti myös tämän vuoden varrelle mahtuu niin paljon kauniita hetkiä, että ensi vuonna vuoden 2017 suosikkikuvien valinta on yhtä vaikeaa!

34.  17.7.2016

36. 17.7.2016
35. 11.7.2016


37. 17.7.2016

38. 17.7.2016

39. 1-vuotias, yksi hevosista, ei enää pikkuvarsa. 23.7.2016

40. Kesäyössä, hetki kuin satukirjasta. 24.7.2016

41. 27.7.2016

42. 30.7.2016

43. 7.8.2016

44. Syksyn sävyjä. 18.8.2016
45. 20.8.2016










46. 30.8.2016

47. Kopio-otus ja mutsi. 31.8.2016

48. 3.9.2016

49. 3.9.2016

50. Parhaat kaverukset suomenhevosenviikolla. 5.9.2016

51. Villitti elementissään! 8.9.2016

52. Ruskamaisemia tuli ihasteltua kameran läpi paljon, tässä yksi kauneimmista kuvista. 13.9.2016

53. 17.9.2016

54. Villis ja Vilma <3. 18.9.2016

55. 23.9.2016

56. 22.10.2016
57. Ensimmäisiä lumia. 26.10.2016




58. 3.11.2016

59. 5.11.2016

60. 9.11.2016

61. 11.11.2016

62. 28.11.2016

63. Villis ja Viena <3. 5.12.2016
64. 3.12.2016




65. -28 °C. 6.12.2016

66. Vuoden pimeimpiä päiviä, loppuvuodelta ei montaa kuvaa olekaan. 20.12.2016

Katso myös: